Tuli taas ihme tiltti ja hävisin 150 euroa

Ei auta edes ajatus siitä, että suurelta osin meidän riippuvaisten ansiosta Veikkauksen pomo vetää kymppitonnien kuukausipalkkaa samalla kun moni peliautomaattiriippuvainen sinnittelee päviä syömättä, eikä mahda edes yöunet häiriintyä. Tai kun hehkutetaan hyväntekeväisyyteen jaettavia rahoja, jotka suurelta osin ovat peräisin pahoinvoivilta riippuvaisilta. Suuri osa näistä tuloista jäisi saamatta, jos tunnistautuminen olisi jo pakollinen ja moni riippuvainen todella voisi estää pelaamisensa niin kuin netissäkin voi.

Pitkä tappioputki rahapeleissä sai viimein silmäni aukeamaan. Lopetin kokonaan. Vaikka olen hävinnyt tänä vuonna vain alle 1000 egeä, harmittaa sekin pienellä palkalla sinnittelevää. Vähän tylsältä tuntuu nyt elämä, mutta kekin muuta virikettä elämääni.

Sama homma. Velat jo ulosotossa, mut silti tulee pelattua vähistäkin rahoista kaikki ja sit kituuttaa tilipäivään. On tullu kokeiltua vaikka mitä terapiaa......ei onnistu ei

Järki sanoo, että älä pelaa, tunteet ja aivoihin asumaan päässyt "pelipiru" sanovat, että mitä jos kokeilisit vielä.

Ristiriitainen vaihe, jossa liikaa pelaava on jo huomannut pelaamisen järjettömyyden, mutta silti tuntee houkutusta pelaamiseen, kestää niin kauan kun alkaa tottelemaan sitä mitä järki sanoo ja pysyy päätöksessään.

Helppoa se ei ole. Mutta palkinto on hyvä, talous paranee pikkuhiljaa, eikä aina ole tilanteessa, jossa rahat on loppu.

Mahdollisesta voitosta, johon pelaamisen houkuttelevuus osaltaan perustuu, ei olisi apua, vaikka sen sattuisi jollain onnenpotkulla saamaan, koska peliriippuvainen häviää sen kuitenkin takaisin ja pelaaminen vain pitkittyy ja "pelipiru" vahvistuu.

Jackpot tietenkin olisi vähän eri juttu, jos peliriippuvainen pystyisi lopettamaan edes silloin, mutta sitä ei saa yrittämällä.

Vaikka tallettaisi miljoonan kasinolle, niin tn. saisi peleistä vain jotain ärsyttäviä ja säälittäviä pikkuvoittoja ja kasino rikastuisi miljoonan verran lisää.

Tää on niin tätä. Niinkuin ketjun aloittaja kirjoitti niin maniasta on kyse.
Se hulluus kun et pääse koneesta irti ennenkuin rahat menneet. Käyt lisää nostamassa välillä ja sitä rataa hamaan vitutukseen asti. Mitään hyvää ei tule koska pelaat ne voitotkin joita välillä tulee sopivin väliajoin. Eilen Kampin pelaamossa hieno vanha rouva turkki päällä kimaltavat jalokivet sormuksissa työnsi 50 euroa toisen perään ja pelasi kuin huumattuna. Niinkuin minäkin siinä vieressä.
Ihan hirveää. Eipä mullekaan ole mitkään terapiat ja tiltit auttaneet. Se auttaisi kun nuo koneet laitettaisiin pois näkyviltä ja Pelaamot kiinni . Veikkaus muutenkin mainostaa helvetti minuutin välein joka tuutista tulee. Itse Saatana.

Se on jännä juttu kun tätä peliongelmaa omakohtaisesti mietin. Olin lapsi/nuori 90 - luvulla, jolloin pelikoneita ei valvottu millään tavalla ja kaikki pelasivat niitä (myös minä itse). Pelit eivät tuottaneet minulle mitään suurempaan riippuvuutta, kyllähän niitä tuli pelattua, mutta niin että oli kosketuksessa todellisuuteen.

Joskus parikymppisenä sitä sitten siirtyi netticasinoiden ja muun pelaamisen raskaampaan sarjaan. Lähes kaikkihan noiden kanssa on käyty läpi (iloineen ja suruineen).

Mutta nykypäivänä tämä oma pelaaminen on niin surkuhupaisaa, että kaiken tuskan tiedostaa etukäteen. Tietää, että häviää. Tietää myös sen, että jos voittaa, niin ei osaa lopettaa ja häviää nekin (menee siinä sitten päivä tai viikko), mutta häviää kuitenkin. Tietää sen kituuttamisen ja kärvistelyn, mutta se ei mene edes tuhansien toistojen jälkeen jakeluun.

Kaiken tietää, mutta aina kun on rahaa, se polttaa niin uskomattomasti. Se pelaamisen polte on niin uskomatonta. Tuntuu, että kun on hävinnyt rahansa, on tavallaan helpottunut ettei pääse pelaamaan.

Ai niin hävisin äsken 50 euroa, jolla olisi saanut paljon ruokaa. Hirvittää ajatus paljon on hävinnyt elämänsä aikana, veikkaisin että lähemmäksi 50k ollaan jo. Silti tahtoisin vain päästä eroon pelaamisesta, en toivo edes noita rahoja takaisin. Mutta jotenkin luulen, että ainoa keino päästä eroon pelaamisesta olisi saada palautettua aivot tilaan, jolloin ei ollut edes koskaan kokeillut pelaamista. Unohtaa kaikki.

162000e pelattu velaksi, piti lopettaa monta kertaa ja välillä se hetkesi onnistui! Kuukausi sitten katsoin itseäni peilistä ,olinko se tosiaan minä joka pelasin, minä muiden mielestä järkevä ja fiksu ihminen, hehän eivät tiedä totuutta. Ja kyllä se minä olin, olin kuin huumattu en välittänyt mistään muuusta kun pelaamisesta! Nyt takana 2 kk pelaamatta, olen ahdistunut on vain päivien kysymys kun kaikki kaatuu niskaan! Ajatus vaan päässä kun vain saisin entisen ajan takaisin sen kun en vielä pelannut, mutta eihän sitä saa! Olen aivan pohjalla enkä tiedä miten tästä selviän!

sama hävisin 20 gignatnoonsz