Oikeesti pahoittelen jos jollain teil on masennus. Mut mä en ymmärrä. Mun kaveri koko ajan hokee et sil on lievä masennus ja kertoo siitä kaikille ja valittaa siitä. Eks ne joilla on masennus nii ei oikeesti usko tms. Et on masennus tai kerro että on masennus. Vai oonko sit vaa niin tyhmä. Sit se laittelee yhes paikas viestiä tuntemattomille. Tuntuu vaan et se haluu vaan et siihen keskitytään tms. Mun toisel kaveri on masennus ja se on ihan erilainen se on oikeesti nii masentava et tuntuu et se tarttuisi. Mut tää kuka nyt väittää nii nauraa ja jaksaa tehdä kaikkea. No en ny sit tiiä pitäiskö uskoa kun joskus se vaan liioittelee asioista. Tää on aika pitkä ja epäselvä kai ja pahoittelen jos on virheitä kun ei jaksa.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Masentuneita on monenlaisia. Kaikista näkyvin ja rasittavin masentuneiden ryhmä on se seurankipeä poppoo, joiden on aivan mahdotonta olla yksikseen ja jotka ei jätä hetkeksikään rauhaan ja piinaavat puhelinsoitolla jos tekstiviestiin vastaaminen kestää viittä minuuttia pidempään. Ne masentuneet jotka vetäytyvät omiin oloihinsa ja välttelevät ihmiskontakteja ovat miellyttävän näkymättömiä, katoavat jotenkin tehokkaasti jopa muiden ihmisten ajatuksista.
Yleensä masennuksestaan hokevat ovat se kaikkein rasittavin ryhmä ja yleensä lääkekielteisiä. Saattavat sanoa että ovat kokeilleet lääkitystä mutta se ei tehonnut. Joko valehtelevat tai kokeilivat vain pari päivää ja siinäkin unohtivat yhden välistä. Tätä ryhmää ei pitäisi lääkitä tavanomaisilla masennuslääkkeillä vaan suurilla annoksilla neuroleptejä, tai ainakin tavanomaisista masennuslääkkeistä tulisi valita mirtatsapiini, se kun nukuttaa ensimmäisinä päivinä niin saattavat käyttää paremmin ja ainakin minimissään ovat sen pari päivää nukkuessaan poissa piinaamasta kanssaihmisiä.
marauber
Haha naurahdin 😂 no ei mutta siis niinku edellinenkin vastaus antoi ymmärtää nii masentuneita on monenlaisia. Taisi olla netissäkin kerran juttua siitä että "tältä näyttää masentunut ihminen" ja siellä oli sellaisten perinteisen ankeiden ja emotionaalisten kuvien lisäksi kuvia onnellisen näköisistä ihmisistä jotka nauroivat. Eli masennus ei aina näy ulospäin. Ja tosiaan lievä masennus on lievä masennus. Mulle on koko nuoruus kerrottu että taidan olla masentunut, mutta olen syönyt vain ketipinoria ja sitäkin tarvittaessa nukahtamiseen. Lopetin nuo unilääkkeet kun vetivät pidemmän päälle tosi pöhnäsiksi. SSRI lääkkeisiin en ole koskenut enkä haluakaan. mutta hyvin oon pärjännyt tätä nykyä. Se vaan vaati multa vähän sitä että piti mennä itteensä ja ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Alkaa arvostaa elämää. Ja seki tuli vasta siinä vaiheessa kun olin menettämässä jotain itselleni todella tärkeää. En voi alkaa antamaan diagnooseja kaverisi puolesta mutta niin tai näin, ei se ainakaan kuoleman kielissä vaikuta olevan kerta jaksaa purkaa ongelmiaan muille ja välillä pitää hauskaakin.