Yritän huomisesta lähtien pyrkiä välttämään kohtaamisemme. On haastavaa olla ylittämättä veteen piirrettyä viivaa ja pelkään paitsi hänen, myös muiden lukevan tilannetta ja tunteitani kuin avointa kirjaa. Ja se ei ole suotavaa.
Kun on ollut joskus oikein rikki, ei tunteiden valtaan uskalla antautua. Silti toivon hänen tietävän, kuinka upea ja puoleensavetävä hän on. Ehkä joskus kohtaan hänet kaukana jossain, missä kaikki ylimääräinen on riisuttu pois. Missä voisimme vain antaa kahden aikuisen ihmisen huumaantua toisistaan.
Kun on ollut joskus oikein rikki, ei tunteiden valtaan uskalla antautua. Silti toivon hänen tietävän, kuinka upea ja puoleensavetävä hän on. Ehkä joskus kohtaan hänet kaukana jossain, missä kaikki ylimääräinen on riisuttu pois. Missä voisimme vain antaa kahden aikuisen ihmisen huumaantua toisistaan.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Älä välttele.minua.
Älä viitsi....Te olette kaksi aikuista,muilla ei mitään väliä.Älä kiellä rakkautta vaan ota se vastaan!Olkaa privassa yhteyksissä jos paikka missä kohtaatte ei sopiva mutta älä hylkää sen takia ihmistä ketä kenties rakastat.Asiat järjestyy kyllä....Luota huomiseen sekä elämään yl.ottaen💗
Miks ei voi aatella positiivisena asiana että on ihastunut johonkuhun? Ei kaikkia tarvii olla heti pökkimässä. Joskus vois vaan nautiskella siitä fiiliksestä ja kopioida se mistä ne fiilikset tulee vaikka kotioloihin (jos sun.kotona siis asuu joku).
Tuttu tunne.. mutta jos hän on näköpiirissäni en näe mitään muuta kuin hänet, enkä voi sille mitään en tiedä voiko hän olla sitä huomaamatta. Joku aika sitten sain vielä häneltä joskus lämpimän katseen ja hymyn, mutta nykyään hän tuntuu ohittavan minut kylmän viileästi. Järkevintä olisi unohtaa hänet tyyskin, sillä tilanne on täysin absurdi ja kaikki onkin varmasti mielikuvitukseni tuotetta.
Mutta en saa häntä mielestäni. Samaan aikaan tiedän että ympäristössä missä kohtaamme, ei tule ikinä mitään tapahtumaan, (vaikka hänellä sattuisikin jotain kiinnostusta olemaan) sillä asetelma olisi hyvin epäsuotava. Itseäni epäsuotuisuus ei edes haittaisi, mutta tiedän että suurin osa ihmisistä ajattele ja toimii ns. järkevästi ja normien mukaan. Siksi on järkevää että itsekin alistun siihen ja sillä kiusaan hänestä haaveilemalla vain itseäni.
Minäkään en saa häntä mielestäni. Vaikka tänään väistin katseet ,se ei tarkoita, ettenkö huomannut häntä. Tai tuntenut suurta ristiriitaa sisälläni. En tiedä kumpi on vaikeampaa; kohdata kiinnostus hänen katseessaan (ja samalla asettaa itseni vaikeaan asemaan) vai ohittaa se (ja tuntea selittämätöntä kaipuuta).
</3
Hänkin tosiaan ohitti katseeni tänään, nykyiseen viileään tapaansa. Nyt annan taas mielikuvitukselle vallan.... Mitä jos olet Hän kuka ohitti katseeni ja minä olen se, joka sua kiinnostuneena katsoi. Olisi suuri vääryys ettemme antaisi lupaa toisistamme huumaantua, vaan pakottaisimme itsemme järkevyyteen, vaikka tunne on molemminpuolinen. Vain koska se on järkevää. Ja jäätäisi odottamaan, että ehkä joskus kohtaamme....Se olisi elämän huijaamista! Elämä on tässä ja nyt.
Olen muuten itsekin miettinyt (ja varonut) sitä ettei muut (paitsi hän) lukisi tilannetta ja tunteitani kasvoiltani. Sitten tulin siihen johtopäätökseen, että sellainen mikä on hyvin epätodennäköistä, ei sitä muut näe vaikka se näkyisi kuinka ilmiselvästi. Niin se ihmisen mieli vain toimii. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
En kyllä usko että hän täällä olisi kirjoittelemassa. Toisaalta olenhan itsekin. Ehkä hyvä yöuni tuo selvyyden ja rauhallinen suhtautuminen (molemmat toiveissa).
Elämä yllätti minut hänellä ja näillä tunteilla, joihin en osannut varautua. Siksi suhtautuminen on myös haastavaa.
Totta! Realistisesti ajateltuna en ikinä uskoisi hänen täällä kirjoittelevan. Mutta toisaalta niin kuin sanoit, elämä voi yllättää.
Kauniit unet! :)
Oliko hyvät yöunet:)
Saanko udella, onko välillänne ollut jotain, vai onko kyseessä molemminpuolinen kiinnostus, minkä aistit?
Jos hän olisi aloitteellinen sinun suuntaasi, väistäisitkö?
Oli hyvät - kiitos kysymästä. Ei ole ollut mitään. Vain tuota omaa tulkintaa..
ja en väistäisi, mutta olisin yllättynyt.
Hhmmm hämmennät mua... miksi yllättyisit aloitteesta jos arvelet/tulkitset hänen olevan sinusta kiinnostunut? Ja et väistäisi...etkä enää koettaisi olla ylittämättä veteen piirrettyä viivaa?
Sorry kun tenttaan. Jollain tapaa yritän saada kauttasi perspektiiviä tähän omaan tilanteeseeni, Kun se niin oudon samantapainen tuntuu olevan, jopa niin että voisin helposti kuvitella (haaveilla), että olet Hän ketä ajattelen.
No nyt unelmointi kipuaa mittoihin mittaamattomiin !
Asia ei ole niin yksiselitteinen. Luulen, että hänkin olisi jo tehnyt aloitteen, jos ”pelkän” flirtin perusteella voisi edetä. Yllättyisin monien syiden vuoksi. Hänen elämäntilannettaan sen syvemmin tuntematta. Vaikea avata tähän sen enempää.. mutta kai uteliaisuus ja elämän ainutkertaisuus lopulta veisivät voiton. Ei tällaista kuin tyhjästä syntynyttä ja odottamatonta vetoa kovinkaan montaa kertaa elämässään koe (?)
Ihana vastaus, ja niin totta! Siis viestisi loppuosio, vaikkakin ehkä vähän ristiriidassa aloitusviestisi kanssa. Mutta niin kai ne tunteetkin risteilevät...ainakin itselläni.
Miten hän on flirttaillut? Flirttailitko takaisin, siis ennen kuin päätit välttää kohtaamistanne?
Hän kyllä ymmärtää miksi tilanne on ristiriitainen ja miksi välttelen kohtaamisia. Välttelen, koska haluan suojella itseäni kuten aloituksessa kuvasin. Syistä, jotka kuvasin.
Niin, ei hän välttämättä näe tai ymmärrä, että sinun pitää suojella itseäsi häneltä vaikka tiedostaisikin tilanteenne ristiriitaisuuden, ellette sitten ole asiasta puhuneet. Mutta toki se riittää että sinä sen tiedostat, jos ja kun tilanteen noin koet.
Joskus vaan käy niinkin, että kun on riittävän ihastunut, ei pysty vastustamaan vetovoimaa vaikka olisi mitkä ristiriidat vastassa. Ja kun on täysin sinut tuntemustensa kanssa niin ne ristiriidatkin alkaa menettää mahtiaan mielessä.
Mutta itseään vastaan ei pidä koskaan toimia.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta luulen, ettei tilanne ole hänellekään niin helppo. Vaikka ihastumista olisi. Jos joskus saamme olla kahden ja vapaasti keskustella - voi tilanne muuttua. Tai sitten vain täytyy elää hetken matkaa näiden tuntemusten kanssa ja jonain päivänä kaikki normalisoituu. Aika tekee tehtävänsä.
Juuri näin olen samaa mieltä. Omankin tilanteeni eteneminen edellyttäisi kahden keskustelua ja mielellään (tai ehdottomasti) jossain muussa ympäristössä voisi muuttaa tilanteen. Tai aika. Tosin tähän mennessä aika ei ole tehnyt tehtäväänsä, tai on, sillä nämä tunteethan vain vahvistuvat koko ajan :)
Voisihan se helpottaa elämää, jos nämä tunteet hälvenisivät. Vaikka onhan se samaan aikaa surullista toivoa tunteidensa kuolemista. Rehellisesti sanottuna itse ennemmin toivon itselleni rohkeutta lähestyä häntä kuin että tunteet katoavat. Tosin rohkeuden lisäksi tarvitsisin kohtalon tarjoileman tilaisuuden.
Jokin aika sitten pidin vielä täysin mahdottomana ajatuksena, että voisin tehdä minkään suuntaista aloitetta hänen suuntaansa, Enää en pidä sitäkään täysin poissuljettuna, vaikka tulenarka asetelma onkin. Tosin se edellyttäisi jonkinlaisten positiivisten signaalien tunnistamista hänen suunnaltaan, joita ei nyt vähään aikaan ole ollut havaittavissa :)
Tulipa taas analysoitua:)
Toivon sinulle parhainta ”onnea” sopivan tilaisuuden löytymiseen. Itseäni on jonkin verran helpottanut tämä anonyymi avautuminen ja olen saanut asioita jäsenneltyä päässäni. Toki en ole häntä nyt kohdannutkaan - sekin lienee helpottanut. Olen saanut aikaa. Ihastuminen on kuitenkin lopulta positiivinen asia, vaikka se hetkellisesti tuntuu saavan mielen miltei järkkymään. Tsemppiä!
Kiitos itsellesi. En ole halunnut/pystynyt tästä omasta kiinnostuksen kohteestani kenellekään avautumaan, joten kyllä tämä anonyymistikin avautuminen on auttanut minuakin. Toki myös leikittelin ajatuksella että tosiaan olisit tämä ihastukseni. Kaikki kirjoittamasi sopii myös omaan tai meidän tilanteeseen. Noh, ehkä myös monen muun.
Toivon sulle myös kaikkea hyvää tilanteeseesi, ehkä selkeyttä tai rohkeutta tai sellaista oloa ettet koe liian kovaa suojelutarvetta itseäsi kohtaan :) Kuitenkin kiva elää niin, ettei tarvitse myöhemmin katua ohitettuja ihmisiä tai tunteita joita ei ole uskaltanut tuntea. Tsemppiä jokatapauksessa, ja sehän on tärkeintä että asiat ovat omassa päässä ns. järjestyksessä; helpottaa elämää! Ja kyllä. Ihastuminen on ehdottomasti positiivinen asia:)
Kiitos! Sellaista piti vielä kysyä, että mikä hänessä sua kiinnostaa? Mikä on se erityisyys?
Saanko kysyä, onko aloittaja mies?
Vastaan tähän tänään illemmalla. Sellaisen toiveen siivittämänä, että vastaat sen jälkeen itse samaan kysymykseen :)
Vaikea nimetä yksittäisiä asioita, mitkä tekevät hänestä erityisen erityisen :)
Useinhan kokonaisuus ratkaisee, ja se on jokin energia minkä toisesta aistii, mikä sitten kolahtaa tai sitten ei. Mutta henkisiin ominaisuuksiin se erityisyys luonnollisesti painottuu (miellyttää hän kyllä todella paljon ulkoisestikin). Vahva, älykäs ja rohkea. Karismaattinen. Ehkä hieman tyynenviileä, mutta vain coolilla tavalla. Kokonaisuutena kiehtoo aivan älyttömästi.
Kuulostaa aivan tavoittelemisen arvoiselta hän!! Mua itseä ei coolit tyypit tai tyynenviileys kiinnosta - älykkyys ja karisma kylläkin juu. Hänessä nimenomaan nämä kaksi viimeistä. Sekä pilke ja syvyys katseessa. Fyysisesti mitat sopii - hän on pitkä kuin myös olen itsekin. Tässä muutamia ajatuksia miksi ehkä kipinää on
Jäin itsekin miettimään tuota tyynenviileyttä...en tiedä onko ihan oikea termi. Ehkä ennemmin tietynlainen rauhallisuus huokuu olemuksestaan, hyvällä tavalla. Ei missään nimessä tylsällä tavalla. Ja onhan hän myös hiton kuuma! Todellakin tavoittelemisen arvoinen on hän, mutta niin kuin aiemmin mainitsin, asetelma on lievästi sanottuna hieman haastava...
Älykkyys, karisma ja se jokin katseessa on kyllä kova trio! Eihän siinä sen enempää tarvita, jos toinen vielä flirttailee ja katselee kiinnostuneena. Toivottavasti todella saatte sen tilaisuuden keskustella kahden, jos ei nykytilassa pääse etenemään.
Jotenkin kuulostaa.. tulee sellainen lämmin ja tutunoloinen tunne. Miksen niitä tärkeimpiä asioita silti uskalla sanoa ja toinen ei halua painostaa, ettei särje itseäänkään. Monesta asiasta on jo puhuttu, mutta se tulevaisuus, mitä se oikeasti olisi. Vaikeudet on tehty voitettavaksi, mutta kuka niissä voittaa. Pitääkö aina löytyä voittaja. Aika ei ainakaan paranna kaikkea. Matkaa tehdään, mutta miten pysyisimme samalla matkalla aina. En haluaisi vain lyhyitä matkoja.
Mainiota. Suunnitella elämää eteenpäin omissa kuvioissa, vapaana kaikesta ylimääräisestä painolastista. Luoda itselleen uusi elämä kaikista parhaista ja hyväksi havaituista omista jutuista. Onko parempaa?!
Onko tässä lapset esteenä ja yhdistävänä tekijänä? Onko aloittaja mies vai nainen?
Tätä minäkin mietin. Kumpi sinä olet?
Nainen. Kumpi aloittaja on?
Oli se ihan mieletön läppä äijält täytyy kyl sanoa. Ja ite niin täysin hypokondrinen, ei helevata.
Yritä vaan jo s siltä tuntuu - missäs me nyt ollaan sit nähty, vai kadullako menty ohi? Älä käännä päätä jos haluat jos et mene minne menet