Minulla on seuraavanlainen pulma:
Minua kiinnostaa kaksi alaa. Toinen kiinnostaa vähän enemmän, ja työllistymismahdollisuudet ovat luultavasti paremmat, mutta kyseessä on AMK, ja jotenkin ottaisi hattuun käydä AMK kun lukionkin on käynyt ja on "lukutoukkatyyppiä". Pidän siis itse aineesta (puutarha-ala, kasvit kiinnostavat), mutta en tiedä sitten käytännön työstä opintojen jälkeen... että jaksaisinko "duunarina".
Toinen ala kiinnostaa kyllä, mutta ei yhtä paljon kuin ensimmäinen; kyseessä yliopisto, ja tämä taas tyydyttäisi kunnianhimoani enemmän, vaikka kyse onkin humanistisesta alasta (kirjallisuus ja kielet; niihin minulla on lahjoja, mutta luonnontieteisiin yliopistossa rahkeet eivät riitä, valitettavasti)... ;) Pelkään vain, että tylsiinnynkin siellä kaikkeen teoriaan, vaikken olekaan mikään käytännön ihminen.
Olisiko kellään mitään hyviä pointteja, joita en ehkä ole huomannut itse ajatella?
Kiitos!
Minua kiinnostaa kaksi alaa. Toinen kiinnostaa vähän enemmän, ja työllistymismahdollisuudet ovat luultavasti paremmat, mutta kyseessä on AMK, ja jotenkin ottaisi hattuun käydä AMK kun lukionkin on käynyt ja on "lukutoukkatyyppiä". Pidän siis itse aineesta (puutarha-ala, kasvit kiinnostavat), mutta en tiedä sitten käytännön työstä opintojen jälkeen... että jaksaisinko "duunarina".
Toinen ala kiinnostaa kyllä, mutta ei yhtä paljon kuin ensimmäinen; kyseessä yliopisto, ja tämä taas tyydyttäisi kunnianhimoani enemmän, vaikka kyse onkin humanistisesta alasta (kirjallisuus ja kielet; niihin minulla on lahjoja, mutta luonnontieteisiin yliopistossa rahkeet eivät riitä, valitettavasti)... ;) Pelkään vain, että tylsiinnynkin siellä kaikkeen teoriaan, vaikken olekaan mikään käytännön ihminen.
Olisiko kellään mitään hyviä pointteja, joita en ehkä ole huomannut itse ajatella?
Kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin jos viittaat "teoreettisuudella" nimenomaan yliopisto-opiskeluun yleensä, niin olet siinä mielessä väärässä, että riippuu tosi paljon aineesta, onko se teoreettista vai ei. En menisi sanomaan, että KAIKKI yliopisto-opiskelu on aina teoreettista. Joku sosiologia on teoreettista kyllä vain, mutta esim. kemiassa tehdään tosi paljon labratöitä, eli käytäntöä.
Oikis on pykälien pänttäämistä, mutta eläinlääkis pitkälti harjoitustöitä, jotka tavallaan valmistavat siihen annattiin.
Minulle ei olisi lainkaan epäselvää lähdenkö yliopistoon vai ammattikorkeaan jos rahkeet vaan riittää. Maisterin tutkintoa arvostetaan tänä päivänä paljon, olipa se miltä alalta tahansa.
Haluan takertua pariin esittämääsi poittiin.
Nykypäivänä ei enää ole niin suurta väliä sillä, oletko käynyt lukion vai et. Opiskelureittejä on huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi vanhemmillasi. Itse olen myös lukion käynyt ja ammattikorkeakoulussakin opiskellut. Tällä hetkellä kulutan luentosalin penkkejä avoimessa yliopistossa ja tähtäimessä on yliopisto-opinnot. Se mikä silmääni pisti, oli, että et voi mennä amk:n koska sieltä saat "duunarin" leiman. Tässä olet väärässä. Amk-tutkinto on korkeakoulututkinto siinä missä yliopistokin. Siellä on teoriaa, mutta rutkasti myös käytäntöä. Sieltä valmistuvat ihmiset eivät päädy valintatalon kassoiksi vaan yleensä ylempiin tehtäviin (alasta riippuu millaiseen toimenkuvaan). Ammattikorkeakouluunkaan pääsy ei ole mikään itsestäänselvyys, eikä sinne mennä "vain jos ei muualle päästä".
Itse opiskelin vuoden ammattikorkeassa viestintää, mutta jätin opinnot kesken ensimmäisen vuoden jälkeen, koska en tuntenut alaa omakseni. Tuon opiskeluvuoden lisäksi lukion jälkeinen aika on kulunut työkokemusta kerätessä ja samalla olen antanut itselleni aikaa miettiä, mitä oikeasti haluan työkseni tehdä. En halua opiskella vain nimikkeen vuoksi, minulle ei ole merkitystä, mistä koulusta koulutus on saatu. Oleellista on se, että viihdyn työssäni. Sellaisen ohjeen antaisin, että älä valitse koulua noista lähtökohdista. Mieti vaikka vuosi. On turhaa opiskella, jos ei ole opinnoistaan varma. Olet varmaan siellä lukion puolella kuullut miljoonakertaa (ainakin minä kuulin): "et opiskele koulua vaan elämää varten." Valitse ala sen mukaan, mikä sinua oikeasti kiinnostaa ja mitä olet valmis tekemään työksesi. Kunnionhimon ihminen saa tyydytettyä missä vain, se ei ole sidonnainen siihen, missä oppilaitoksessa itseään sivistää.
Mieti rauhassa ja anna itsellesi aikaa kasvaa oikeasti aikuiseksi. Välivuosi ei anna sinulle "luuserinleimaa", vaan on oikein käytettynä ehkä yksi elämäsi fiksuimmista teoista. On parempi miettiä etukäteen, kuin katua jälkikäteen. Elämässä ei mikään ole vuoden päälle. Eikä useammankaan. Ehdit tympääntyä monta kertaa ennen eläkeikää, unelma-ammatissasikin. =)
Tsemppiä.
On aivan sama lähdetkö lukemaan humanistista alaa, vai menetkö suoraan amiskaan tms. Sieltä ei valmistu ketään mihinkään tai miksikään. Sinusta tulee humanistinen hörhö, jolle ei koskaan makseta oikeaa palkkaa oikeasta työstä.