tietyn puutostilan tunteminen olla pidemmän päälle jo vähän epäterveellistä?
Alkaakohan se
rakkaudenpuutos
15490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ellei sitten totu.
Ei totu (vai oletko muka tottunut?) ja on epäterveellistä.
Höpötihöpöti teille! Kun oppii oikean rakkauden, ei koskaan puutu mitään, vaikka olisi yksin. Eikä silloin oikeastaan koskaan edes ole yksin. Ehkä toiste vähän lisää.
No vähän tuntuukin siltä, ettei välttämättä.
Höpöhöpö itsellesi! ;) Yltiöpositiivisuutta, väitän. Yleistä rakkaudentunnetta voi, kun oppii eka rakastamaan itseään plaaplaaplaap... (Usko oikein siihenkään enää; miten opit ellei sinua rakasteta??) Aloittaja tarkoittanee rakkautta yksilötasolla, vai?
No otetaanpas esimerkki: kun tuntuu että mikään ei suju masentaa jne, silloin voi kysyä itseltään, että mikä toisi edes vähän valoa, huvia tms niin mitä vastaat! ? Olet realisti kuitenkin etkä ajattele miljoonien lotoovoittoa tai muuta sen suuntaista. Vaan ihan pientä, mikä vaan vähänkään muuttaisi suuntaa juuri sillä hetkellä? Et voi kuvitella että siihen pölähtää haltia tai keijukainen joka alkaa sinua paapoa. Ei vaan ensin on tyydyttävä vähäisempään olkoon se vaikka kuppi kahvia ja suklaapala. Meillä on jokaisella vastuu omasta hyvinvoinnistamme. En nyt puhu todella sairaista tai ertyisen masentuneista. Joko alkaa vähän hahmottua " itserakkaus" parantava ja hoivaava. Minulle toimii hyvin huumori katselen paljon youtupesta huumoripläjäyksiä. Ei mitään yltiöpositiivisuutta, onpahan keksitty sanahirviö dissaamaan positiivisia ihmisiä. Tällä tiellä voi edetä siihen oikeaan rakkauteen. Rakkaus yksilötasolla tarkoittaa monesti sitä, että odotetaan jonkun toisen nostavan minut tästä murheen laaksosta. Odotamme liikaa toisilta. Se ei tule koskaan toimimaan muuta kuin hetkellisesti.
Niin ja on sitä aina osannut nauttia pienistä asioista, ettei se siitä ole kiinni. Ja kyllä sitä nyt ihmisiä on sen verran ympärillä, ettei yksin välttämättä tarvitse olla. Nyt on vain pikkuhiljaa hiipinyt tuo tuntemus, että jotakin puuttuu. Ja se on se vastakappale.
Tähän mulla olis tuhat ja yksi vastaväitettä! ;D Oikein kutkuttais alkaa mojova väittely, mutta nyt kiire, ei ehi. Ehkä joku päivä palaan tähän! Voi hyvin siihen asti! ;)
mitä tarkoitat ?
Kyllä alkaa olla ja aikamoista skitsoilua päälle. Nyt en puhu käytöksestä täällä vaan ihan olotiloista.
No mee lääkäriin.
Puutostilaa löytyy useammalta kantilta. Joskus on tilanteita ettei voi rynnätä suoraan toisen kaulaan tai soittaa ja yksinkertaisesti pulauttaa tunteitaan ulos.
Ei taida olla muuta tietä kuin elää omien tunteidensa ja tarpeidensa kanssa ja vaan pärjätä. Vaikka on rankkaa ettei saa heti mitä haluaisi, silti tunteet tekee elämästä elämisen arvoisia. Näen sen, että häneltäkin on jotain tunteita, mutta en tiedä haluaako hän silti edetä sen pidemmälle.
Jos olisin nuori ja vapaa, en tässä kohtaa välittäisi yhtään olenko nolo tai saanko pakit. Ihan sama olisi. Tiedän, että hän olisi riittävän fiksu kohtaamaan tunteeni, vaikka sanoisi ei kiitos. Siitä olen ihan varma!
Kuitenkin kun oma tilanteeni on mitä se nyt vaan on, en halua laittaa häntä kaiken tämän keskelle. Se vaatisi häneltä paljon, enkä halua vaatia mitään. Tiedän ettei vielä tutustuminen tietenkään mitään ottaisi kummaltakaan paitsi moraalisen kynnyksen ylittämisen (jos sikseen sattuisi). Silti hänen on oma tiensä valittava itse.
Tavallaan minulla on rauhallinen olla. Olen tavallan hyväksynyt asian, käy tässä miten vaan. Haluas hänelle ja nähdään unissa ❤️ Taisit muuten viime yönä käydä, heräsin aikas kuumaan uneen.
Voi kun nähtäisiin muutenkin, kuin vain unissa.❤
Sanopa muuta olet sitten tän tai joku muu!
Nainen olet luultavasti?