Mä alan olemaan ihan kypsä kohta tähän 22 vuotta kestäneeseen kurjuuteen...
Mä en voi tavata ketään kavereita ilman että iskee mieletön ahdistus... Ulkona kyllä voin liikkua helposti mutta tuttujen kanssa oleminen ahdistaa. Olen muutaman kerran yrittänyt ryhdistäytyä ja mennä kavereitten kanssa illanviettoon mutta siinä vaiheessa kun muille iskee menovaihde päälle, niin mä vajoan synkkyyteen ja toivon että olisin kuollut. Oon eläny yksin jo aika pitkään enkä näe parempaa huomista oikeastaan ikinä... Ainut asia mikä on auttanut jotenkin jaksamaan on koulu. Nyt sekin sitten loppui ja olen toimettomana aamusta iltaan synkkine ajatukseni. Ei kai tässä ole kohta muuta vaihtoehtoa kuin hirsipuu...
Mä en voi tavata ketään kavereita ilman että iskee mieletön ahdistus... Ulkona kyllä voin liikkua helposti mutta tuttujen kanssa oleminen ahdistaa. Olen muutaman kerran yrittänyt ryhdistäytyä ja mennä kavereitten kanssa illanviettoon mutta siinä vaiheessa kun muille iskee menovaihde päälle, niin mä vajoan synkkyyteen ja toivon että olisin kuollut. Oon eläny yksin jo aika pitkään enkä näe parempaa huomista oikeastaan ikinä... Ainut asia mikä on auttanut jotenkin jaksamaan on koulu. Nyt sekin sitten loppui ja olen toimettomana aamusta iltaan synkkine ajatukseni. Ei kai tässä ole kohta muuta vaihtoehtoa kuin hirsipuu...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kauheaa oli lukea juttusi. Älä nyt sentään hirsipuuta ajattele, se olisi kauhistus kaikille tutuillesi, perheellesi ym. Kyllä varmasti on hyviäkin asioita. Maailma vain on paska paikka, on sairauksia, tappajia ynnä muuta, mutta ei se sitä tarkoita että itsemurha olisi jotain hienoa. Jumala kyllä tuomitsee ihmiset tekojensa mukaan. Ei sinun sitä tarvitse tehdä. Kaikki olisivat jo tehneet itsarin jos antaisivat vallan synkkyydelle, mutta useimmat eivät anna, ja siksi täällä eletään näinkin elinvoimaisesti kuin nyt. Voimia sinulle. Varmasti alkaa mennä paremmin.
joo, sori, kai sä yrität auttaa. ja hyvä, jos onnistuit.
mut ei tässä mitään Jumalaa tai jumalia tarvita... Jos uskoo, niin ok, auttaahan sekin.
Ja miten se oli kauheeta... menetiks yöunes tai jotain?
eikä maailma oo mikään paska paikka. maailmassa kyllä on paljon paskaa, mut se on eri asia. maailma on hieno paikka.
hirsipuu... naurettavaa, ei semmosta mistään löydä 2000-luvulla.
mee johki toiseen kouluun. harrasta jotain. ulkoile. mee töihin. tee jotain, mitä vaan. tee vaikka säännöllisesti jotain, se pitää kasassa.
käy lääkärillä. voisit saada tohon masennukseen ja/tai ahdistukseen apua. tosin, nuo muut keinot varmasti auttaa siinä mis lääkkeetkin.
elämä on hauras. mutta ihana.
sä et oo näköjään ikinä kokenu mitään vastaavaa joten voit pitää suusi supussa... ja kielikuvistakaan et näköjään tajua yhtään mitään.
Jos joku henkilö sanoo että "...ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin hirsipuu" niin ei se tarkoita sitä tapaa millä se sen aikoo tehdä vaan sitä lopputulosta.
Olisipa se noin helppoa että mee sinne, mee tänne, tee sitä ja tee tätä niin kaikki on taas hyvin. EI SE OLE! Masentuneen henkilön voimavarat ovat välillä niin lopussa että sängystä nouseminenkin tuntuu samanlaiselta haasteelta kuin vuorelle kiipeäminen.
Yhdessä asiassa olit sentään oikeessa ja se oli et lääkäriltä voi saada apua ongelmaan mutta mieluummin kävisin psykologilla koska lääkärit yleensä korjaa niitä fyysisiä ja psykologit psyykkisiä ongelmia... Näin on sanonut mulle yks lääkäri. Ja huomaa sana yleensä.
Elämä voi olla ruusuilla tanssimista ja sitten se voi myös olla yhtä helvettiä. Kaikki on omasta asennoitumisesta kiinni ja jokainen tarvii välillä tönäisyä oikeeseen suuntaan.
Et taida olla niitä kirkkaimpia lamppuja...
Toihan on normaalia, kuuluu elämänvaiheeseen. Olet aika syvällinen ja herkkä tyyppi. Löydä itsesi ja hyväksy itsesi sellaisena kun olet. Voit tietenkin mennä jonnekin keskustelemaan, esim. terveyskeskukseen, voit saada vähän perspektiiviä...
Tsemppiä jatkoon sinullekin.
Jos tää nyt on normaalia niin miks mä en huomaa kellään muulla tätä samaa probleemaa...
Usko se että tunnistaisin kyllä jos sen näkisin.
Tiedän kyllä että kohtalotovereita riittää mutta omassa tuttavapiirissä ei ole yhtään.
Tuntuu kuin olisin lammas susilauman keskellä jatkuvasti.
Itseasiassa olet susi lammaslaumassa :)
Käy lääkärissä kertomassa huolesi - hän osaa neuvoa terapiat ja määrätä mahdolliset masennustasi tasapainottavat lääkkeet, joita kannattaa käyttää sen aikaa, että olo normalisoituu.
Sitten jaksat vaikka jatkaa opintojasi, joka tuo rytmin elämääsi ja uusia tuttavuuksia.
Jokin kavereissasi ilmeisesti ahdistaa sinua, joten uusien hankkiminen tulevaisuudessa ei ainakaan tuo huonoja "kaikuja" menneisyydestä.
Mitähän sä mahdat tarkoittaa tuolla susi lammaslaumassa kommentilla?
Minä ymmärrän silmukkaa.
Tiedän miltä tuntuu herääminen joskus. Minulla on persoonallisuus häiriö, ja masentaakin joskus.
Mutta sinä olet mamba lääkehoidosta mielestäni vähän väärässä.
Myös siskoni on syönyt lääkkeitä elämänsä ja kuuluu psykoosin alueelle. Mutta ei hän ole normalisoitunut.
Ei se lääke mitään auta, muutakun pitää äänet ja muut mölyt poissä vähän aikaa ja turruttaa.
Jos haluat päästä ongelmasta pois lopullisesti, siihen ei auta muu kuin vilpitön rukous Jumalalle, tai sitten kohdata pelkosi itsesi kanssa, ja todeta, että sinä olet vain yksi pikkuriikkinen osa tätä maailmankaikkeutta, ja pieni pätkä ravintoketjua osastossa ihminen.
Jos sinua riivaakin paha karma koska elit viimeälämän esim. psykopaattina, et pääse siitä pois, ennekuin negatiivinen energia on loppuun poltettu, ja toivottavastui sinusta on jäljellä vielä muutakin kuin arpikudos.
Siskoni käy läpi tätä, koska ei saa parannuskeinoa.
Sinähän kannat pahaa oloa sisälläsi - ja luulet, että muilla on hyvä olla?
En nyt tarkoita pahalla, mutta tiedostat oman pahan olosi ja pidät sitä sinut muista erottavana tekijänä?!
En suinkaan poissulje VILPITÖNTÄ rukousta avun saamiseksi - mutta...
Kaikkien "henkimaailma" ei ole samoin rakennettu kuin ehkä Sinun. Kylmä totuus on se, etteivät he saa helpotusta "olemattomasta", kun eivät siihen usko!
Maallinen aivojen kemiaa taspainottava lääkitys ei ole kotoisin saatanasta!
Mikä enkeli ne pahat olot sitten näille viattomille kantaa???
Mene hapantumaan toiselle palstalle!
Jos mä olisin susi lammaslauman keskellä niin silloin mä kuvittelisin itseni narsistiseksi luonteeksi. Ei se susi niitä lampaita pelkää vaan päinvastoin. Lammas susilauman keskellä taas pelkää niitä muita susia henkensä edestä.
Jos nyt ymmärsit mun kielikuvan
Voin sanoa, että vaikka olis kuinka vaikeeta, ei kuolema mitään auta. Tämän päätelmän olen ainankin itse tehnyt.
Jos teet itsarin, sinut heitetään tänne takaisin taas jonkun toisen pikkupentuna, ja saat saman "läksyn".
Me olemme täällä "tekemässä" läksyjä.
Oikea koti on rajan takana. Siellä vasta saa levon.
Siksi en itse tee itsaria. Vituttaa minuakin, mut hei, se ei joka tapa, vahvistaa.
Mulla on elämä toisen vaikeen tyypin kanssa.
Äiti kysyy miksi en ota eroa?
Mitä se hyödyttää?
Seuraavassa ihmissuhteessa samat ongelmat.
Sanonta, "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Elämää ei voi hallita, sille voi vain tehdä ehdotuksia.
Ihmisen täytyy löytää keinot parannukseen itse, kyseenalaistamalla kaiken.
Mutta ajattele:
Jos emme me olekkaan sairaita, vaan nuo toiset "terveeksi" sanotut ovatkin.
Heitä on valtaosa.
Kyseenalaistamalla elämä voi muuttua!
Tai, että onko olemassa sairautta?
Tämä mielen "poukkoilu" voi olla vain ilmiö, jonka voitettuamme olemme lähempänä elämän tarkoitusta.
Mieti sitä, ja sano elämälle; viekää sittenn tuhkatkin pesästä, minä en välitä. Tämähän on vain materiaalia. Ainut jolla merkitystä, on tunteet.
Kiitos vinkistä mutta mä en usko tohon jälleensyntymisen teoriaan.