Kiittämätön narttu

”Kiittämätön narttu!” Avokämmen lävähtää vasten sileää poskeasi. ”Kyllä minä sinut vielä kiittämään opetan”, sanon tuimasti katsoen sinua silmiin. Painat pääsi häpeästä, mutta pidät silti ylpeänä kätesi tiukasti reisiäsi vasten ja jäät odottamaan seuraavaa lyöntiä.

”Seuraa!” Kävelen kohti viereiseen huoneeseen johtavaa ovea kohti. Seuraat minua säpsähtäen. Olet ensimmäistä kertaa luonani, ja olet vasta nähnyt eteisaulani – sinua sekä pelottaa että kiehtoo mitä juuri tuon oven takaa löytyy.

Huomaan kasvoiltasi hieman yllättyneen, jopa pettyneen, ilmeen kun tajuat että suuressa huoneessa on vain yksi kaappi nurkassa, sohva ja pieni pöytä seinän vieressä ja tuiki tavallinen ruokailuryhmän tuoli keskellä huonetta. ’Ikkunat ovat varmaankin tuon verhon takana’, ajattelet. ”Riisuudu!” käsken sinua. Hieman häpeillen tottelet. Lopulta seisot alastomana katse lattiassa edessäni, selvästi hieman peloissasi, odottaen seuraavaa liikettäni. ”Istu tuohon tuolin kasvot selkänojaa päin.” Istuttuasi tuolille astun taaksesi. Kosketan hennosti olkapäätäsi, silitän toisella kädellä hiuksiasi. Taivutan päätäsi taaksepäin samalla suudelleen hellästi otsaasi, samalla kuiskaan ”tämän jälkeen opit kiittämään saamastasi kohtelusta, nyt et sano sanaakaan ennen kuin annan luvan”. Peitän silmäsi mustalla huivilla. Hengityksesi kiihtyy selvästi, silitän päätäsi ja lasken kättäni hitaasti pitkin selkääsi alaspäin. Astun pois luotasi. Yhtäkkiä tunnet kuinka tartun nilkkaasi. Säpsähdät. Sidon nilkkasi tiukasti tuolin jalkaan köydellä. Liu’utan köyttä ylöspäin ja sidon polvesi tuoliin kiinni. Astun editsesi ja teen saman toiselle jalallesi. Hengityksesi on käynyt raskaaksi, odottavaksi.

Huoneessa on tuskallisen hiljaista, vain hengityksesi ja minun askeleeni kuuluvat huoneessa. Tartun käteesi ja taivutan sen taaksesi. Sidon kyynärpäähäsi köyden ja vedän toisenkin käden taaksesi köyttääkseni ne yhteen. Lasken narua alaspäin sitoakseni ranteesi yhteen, jatkaen narua aina tuoliin asti. Näin et voi nostaa käsiäsi ylöspäin. Astun jälleen kauemmaksi. Jäät selvästikin malttamattomana odottamaan tulevaa. Hetken päästä tunnet leveän nahkaisen kaulapannan viileän otteen kurkullasi. Vedän päätäsi alaspäin kohti tuolia. Tunnet kuinka kiinnitän pannan kahdella tangolla tuoliin – et voi liikuttaa päätäsi juuri lainkaan. Vedän myös narun käsistäsi pantaan. Nyt olet selvästikin hyvin köytettynä tuoliin, alapään aukkosi ovat kuitenkin oikein hyvin käytettävissäni tuolin reunan ulkopuolella. Hengityksesi on tasaantunut, nautit silminnähden tilastasi. Sitten tunnet kuinka tartun määrätietoisesti toiseen rintaasi ja kieritän narua sen ympärille. Naamasi vääntyy kevyeen irvistykseen kun sidon sen tiukaksi palloksi. Samoin teen toisellekin rinnallesi. Astun taaksesi ja kosketan hellästi olkapäätäsi, silitän ihoasi. Hengitän korvaasi ja huomaan sinun kiihottuvan. Tajuat itsekin kuinka märkä olet. Häpeän puna nousee kasvoillesi. Samalla kuitenkin kiihotut entistä enemmän tilanteesta.

Nopeasti vartalosi jännittyy kun tunnet tapin painuvan määrätietoisesti, liki brutaalisti anukseesi. En anna tippaakaan armoa, vaan painan sitä sisääsi. Lopulta saat rentouduttua sen verran että hammastasi purren tappi painuu sisääsi. Et halua huutaa – et halua antaa minulle sitä iloa kuulla sinun huutavan.

Palauduttuasi tapin aiheuttamasta kivusta jäät odottamaan mitä teen seuraavaksi. Et kuule askeleitani, et hengitystäni. Et edes tunne minua lähelläsi. Et ole varma olenko poistunut huoneesta, oven ääntä et ainakaan mielestäsi kuullut. Et kuitenkaan uskalla sanoa mitään peläten sanktiota, koska et ole saanut lupaa puhua. Odotat. Olet varma siitä että olen samassa huoneessa. Olet avuttomaksi köytettynä, kiimaisena kanssani samassa huoneessa tappi anuksessa. Häpeät kiimaasi edessäni.

Ainoat kiintopisteet tähän hetkeen ovat oma hengityksesi sekä tuolin ja sidosten otteet sinusta. Odotat. Yrität ensin laskea aikaa ja arvailla kuinka kauan joudut vielä odottamaan. Lopulta herpaannut ja annat ajan vain mennä. Ajantajusi katoaa. Ei vieläkään mitään. Hiljaisuus alkaa tuntua painostavalta. Huone tuntuu valtavalta ympärilläsi, onko se huone enää laisinkaan, ajattelet. Otteesi paikkaan alkaa luisua otteestasi. Et edelleenkään uskalla sanoa mitään. Pelkäät jo sanktiota enemmän sitä että itse rikot hiljaisuuden harmonia, joka silti sattuu korviisi. Et enää tiedä mitä ajatella. Silti tilanne olla tuollaisessa tilassa kanssani kiihottaa sinua. Lopulta annat periksi, et kestä enää. Huudat. Huudat suoraa huutoa, et ehkä niinkään murtuaksesi, vaan halutaksesi jonkun otteen todellisuuteen ...

Lue koko kiihottava alistusfantasia täältä:
http://seksifantasiat.jynkky.net/alistaminen/kiittamaton-narttu/