Viimeiset kolme viikkoa olen miettinyt elämän tarkoitusta. Miksi täytyy jaksaa juosta oravanpyörässä etenkin kun se kaikki päättyy aikanaan. Mikään ei kestä loputtomiin joten miksi nähdä asioiden eteen vaivaa. Kolme viikkoa sitten näin kuinka henkilöauto oli ajanut rekan eteen ja menehtynyt. Surullinen näky. Mietin sitä välillä vieläkin vaikka kuski oli tuntematon. Oma äitin sairasti syöpää vuosi sitten. Minua on koulukiusattu ja työpaikkakiusattu. Irtisanottu laittomasti. Niin paljon pahaa.
Kuka minä olen ja mitä haluan. Herään aamuisin, käyn töissä, menen kotiin, syön, käyn suihkussa ja menen nukkumaan. Seuraavana aamuna sama. Välillä sitä miettii, että onko tässä missään järkeä. Pitäisi elää täysillä ettei kadu. Elänkö täysillä? En. Pelko estää elämästä täysillä. En seurustele koska en uskalla. En uskalla päästää ketään lähelle. En halua näyttää omia heikkouksia. Pelkään, että joku näkee minut sellaisena kuin olen. Piiloudun nykyisen työni taakse. Nyt olen alasti tässä tekstissä. Heikkouteni paljastaen. Kavereiden samat jaaritukset ärsyttää. Kaipaan älyllistä keskustelua. Pidän taiteesta. Musiikista.
Olenko sitten onnellinen? Ihan suhteellisen onnellinen. Minulla on keskeneräisiä asioita joita minun täytyy vielä selvittää kuten laiton irtisanominen. Liitto on riitauttanut asian. Toivon, että voin sen jälkeen huokasta helpoituksesta ja hengittää.
Miksi pohdin elämän tarkoitusta. Onko tämä orastavaa 30 kriisiä. Vai eksistentiaalinen kriisi.
Kuka minä olen ja mitä haluan. Herään aamuisin, käyn töissä, menen kotiin, syön, käyn suihkussa ja menen nukkumaan. Seuraavana aamuna sama. Välillä sitä miettii, että onko tässä missään järkeä. Pitäisi elää täysillä ettei kadu. Elänkö täysillä? En. Pelko estää elämästä täysillä. En seurustele koska en uskalla. En uskalla päästää ketään lähelle. En halua näyttää omia heikkouksia. Pelkään, että joku näkee minut sellaisena kuin olen. Piiloudun nykyisen työni taakse. Nyt olen alasti tässä tekstissä. Heikkouteni paljastaen. Kavereiden samat jaaritukset ärsyttää. Kaipaan älyllistä keskustelua. Pidän taiteesta. Musiikista.
Olenko sitten onnellinen? Ihan suhteellisen onnellinen. Minulla on keskeneräisiä asioita joita minun täytyy vielä selvittää kuten laiton irtisanominen. Liitto on riitauttanut asian. Toivon, että voin sen jälkeen huokasta helpoituksesta ja hengittää.
Miksi pohdin elämän tarkoitusta. Onko tämä orastavaa 30 kriisiä. Vai eksistentiaalinen kriisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.