leikit onnellista toisen kanssa ja kenties esität itsellesikin, sitä tyhjempi olet sisältä. Elätkö elämääsi filmaamalla? Oletko ikinä kokenut aitoa rakastumista? Tunnetta kun joku saa sut polvilleen? Tuntemaan niin että järki lähtee?
Mitäenemmän
Osmo
26810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olin tässä jamassa itse mutta pelastuin kun erosin vaimosta ja kaikesta siitä filmaamisesta. Monta vuotta meni tekoelämässä. Vain muksu oli hyvä asia.
Hyvä, että olet iloinen terveen poikasi Eeron olemassa olosta.
Mitäpä sinä olisit voinut tehdä, kun syöjätär iski kyntensä sinuun
kuin sika limppuun?
Jo Tahkovuoren rinteessä hän tuli luoksesi. Myöhemmin hän
jo lainaili autoasi, ja varasi hiihtomökin nimissäsi.
Sinä taidat olla vähän sellainen tohvelisankari.
Tahvo hei, hän rakasti mua vaikken pystynyt vastaamaan hänen tunteisiin. Näyttelin tunteeni. Väärin mutta astuin ansaan tekoielämään. Suuri virhe.
En ole yhtään huolissani...sillä:
Sitä niittää. mitä kylvää!
Jos lähteen opportunistisista syistä mukaan parisuhteeseen,
esim. saadakseen kauniin vaimon ja äkkiä hyvän ja toimeliaan äidin lapsilleen,
se kostautuu myöhemmin, onttouden tunteina.
Myös seuraavat vaihtoehdot ovat mahdollisia:
a) Sekoitat rakastumisen (huumineen) ja rakkauden. Kun rakkauden huuma on haihtunut, toverillinen, keskinäiselle kunnioitukselle ja luottamukselle sekä yhteisille mielenkiinnon kohteille perustunut rakkaus ei ole enää riittänyt sinulle.
b) Rakkaus on kuollut ja kadonnut suhteestanne noiden 6 vuoden aikana. Ja nyt sinusta on pikku hiljaa alkanut tuntua, ettet rakastanut koko naista.
On se niin katkeraa, kateellisten panettelua. Mitäs jos runqqari hankkisit ihan OMAN elämän, lakkaisit leikkimästä jumalaa kavereinesi ja lakkaisit tunkemasta ystävinesi ihmisten elämään, jotka EIVÄT teitä elämäänsä halua? Hienosti paskalahko käyttää viimeisenä uhkailukeinonaan itsemurhan lavastusta? Mitäs jos ilmiantaisit rikolliset "ystäväsi" poliisille, et ehkä tuntisi oloasi niin tyhjäksi enää? Mitä pidempään teet rikoksia ja suojelet rikollisia, sitä tyhjemmäksi (ja tyhmemmäksi) muutut :D
Mikähän sä olet sanomaan kenenkään tunteiden syvyydestä ja voimakkuudesta. Puhu vaan omista tunteistasi ja niiden todellisuudesta. Ehkä ne tiedät paremmin.
Onnea, että olet tehnyt ratkaisun, joka on vienyt sut kohti onnellisuuttasi. Mutta se ei oikeuta sua neuvomaan ja psykoloimaan toisia, tekemiään ratkaisuja ja tunne-elämiään.
Kerran kokenut, mutta se johon rakastuin ei tuntenut samoin. Niinpä jatkoin filmaamista. Lasten takia.
Oikeuttaa kyllä olen siihen tarpeeksi korkeassa asemassa. Tunteiden syvyydestä tiedän paljon. Elin 6 vuotta aviossa filmaamalla, tuntematta syviä tunteita. Itselläni o. Oikeus iloita nykyisestä onnellisesta elämästä.
"Korkea asema" ei oikeuta ketään puuttumaan toisten ihmisten yksityiselämään,
ellei näiden toisten kanssa ole muutoin, esim. sukulaisuus- tai ystävyyssuhteen vuoksi tekemisissä.
Vain jos olet esimiesasemassa johonkuhun nähden, ja hänen käytöksensä vapaa-ajalla (esim. päihteiden käyttö) vaikuttaa töistä suoriutumiseen, voit hyvin harkitusti puuttua yksityiselämän puolella tapahtuviin asioihin - ottamalla ne puheeksi.
Totta kai onnellisuutesi on sallittua. Siihen meidän kaikkien pitää pyrkiä. Joillakin vain se onnellisuus on sitä että kun läheisillä on hyvä, sekin on yhtä sallittua. Elää toisten onnellisuuden turvaten. Ymmärrätkö Osmo sitä?
Miksi olet täällä?
Olen esimiesasemassa ja myös pidän yksityisvastaanottoa. Tiedän mistä puhun ammatillisesti ja kokemuksen kautta. Onnellisuus on tunne, ei itse päätettävissä tai määriteltävissä oleva asia, mitä et Tahvo tiennyt.
Naisystävä Euroopassa työmatkalla, ikävöin konjakkilasi seuranain.
Et pidä mitään vastaanottoa, vaan trollailet.
Sillä asiantuntijat psykiatrit ja psykologit ovat voitonpuoleisesti sitä mieltä,
että onnellisuus ei ole tunne, vaan itse valittu elämänasenne.
Heidän mielestään jokainen ihminen voi lisätä onnellisuutta elämässään
- keskittymällä.
a) näkemään hyvät asiat ympärillään ja elämässään,
b) tekemällä asioita, joista tulee hyvä olo, ja
c) hakeutumalla paikkoihin ja ihmisten seuraan, joista pitää.
Kukaan sosiaalipsykologi, psykologi tai psykiatri ei taatusti sano,
että onnellisuutesi on puolison taskussa, nykyisen tai entisen,
tai yhden tai kahden puolisoehdokkaan suosiollisuudesta kiinni.
Ei kannata aliarvioida toisia.
Et pidä mitään vastaanottoa.
Sen todella paljasti tuo kirjoittamasi "kukkanen":
"Onnellisuus on tunne."
Ihminen luo usein itselleen mielikuvia siitä,
mitä hän "onneksi" arvelemaansa tunteeseen tarvitsee.
Joku uskoo saavuttavansa "onnen", kun hänellä on "seinän täyttävä kirjahylly"
ja "mökki järven rannalla" tai 4 lasta. Ihminen rakentaa mielessään
tulevaisuuden suunnitelmansa toteuttaakseen mahdollisimman hyvin oman mielikuvansa, onnensa vaatimista puitteista. Jos mielikuva ei voi sitkeästä yrittämisestä huolimatta toteutua, on luotava uusi muokattu mielikuva onnellisuudesta; muutoin ihminen jää onnettomaksi. Jos ihminen uskoo voivansa
olla onnellinen vain Englannin kuningattaren puolisona, hän tuomitsee itsensä todennäköisesti onnettomaksi loppuelämäkseen.
Siihen, mitä uskomme kuuluvan onnelliseen ja hyvään elämään vaikuttavat myös
lähipiirin, kuten isovanhempien, vanhempien, opettajien, ystävien, ystävien vanhempien jne.) meille syöttämät/siirtämät asenteet ja ihanteet.
Sen verran olen lukenut, että yksi asiantuntijoiden suosittelema tie ulos onnettomuudesta onnellisuuteen, on muokata omia haaveitaan ja päättää olla onnellinen siitä huolimatta, ettei nuoruuden tai lapsuuden suurin haave (esim. unelma rallikuskin) ammatista toteutunut.
Ensin+kirjoitat+aloituskommentissasi+siitä,+miten+"filmasit"+koko+ensimmäisen+suhteesi+aikana+rakastavaa.+Nyt+kirjoittelet+"konjakkilasista",+ja++"naisystävästä+Euroopassa+työmatkalla".+Vaikutat+edelleen,+erosi+jälkeen+pysyneen+ihmisenä,+
Materiaalin tärkeyden tosiaan huomaa ja pintaliidon tärkeys näyttää olevan avainsana kaikkeen. Komppaan täysin M- naisen kirjoitusta ainakin joiltain osin. Äkkiseltään veikkaisin jonkin sortin persoonallisuushäiriötä ja s.pelkotilojen sekoitusta, voi olla että arvaukseni meneee metsäänkin.
Prosenteista sen verran, uskon hänelläkin olevan vielä sen yhden prosentin verran itsetuntoa jäljellä. Loputon materialismi ja pönkittäminen itseään eteenpäin vaikka väkisin muiden silmissä johtaa usein pienen pienekin tiputuksen kautta todella pahoihin ongelmiin, se on nähty niin monta kertaa ja tullaan jatkossakin näkemään.
Harmillista tässä on se, että ap on tuonut tämän pönkittämisen tarpeen palstalle asti ja se on hälyyttävää. Se mikä on sen aiheuttanut hän varmasti tunnistaa ja käy asiaa lävitse ja ehkä oppii ajattelemaan asioita palkintokorokkeen ulkopuolelta.
Palsta ei ole oikea paikka ratkaista elämän syvimpiä mysteerejä, vaikka jonkin sortin vertaistukena toimiikin. Kaikkea hyvää aloittajalle näiden isojen asioiden keskellä.
ps: palsta on siitä jännä paikka, että täällä on seassa sellasiakin ihmisiä, jotka oikeasti tietävät asioista, jotka ovat lapsellisen kiinnostuneita muiden ihmisten ajatusmaailmasta :D
Mitä se sulle kuuluu!!! Elä sinä omaa elämääsi ja anna myös toisten elää omaa!! Tietääkseni täällä saa olla kuka tahansa. Ei täållä mitäån kieltoa ole!!!
Mikäli nimimerkin "Osmo" takana on mies, joksi häntä luulen,
totean että hänen rakkaudessa "huijattu" ex-vaimonsa vaikuttaa
nyt aidosti onnelliselta, näin etäänpää(kin) katsottuna. (Muutoin ex-vaimo
ei olisi niin onnellisena, ja rakkautta säteilevänä auttamassa myös - itseään pettänyttä ex-puolisoa, tai hymyilisi niin onnellisena, lähes kaikissa kuvissa.)
Vaikuttaa että ko. pariskunnan osapuolet sopivat toisilleen, kuin
"nyrkki silmään"; kummassakin on samaa AVOIMUUTTA, ILOISUUTTA ja
toimeliaisuutta. Veikkaanpa, että "Osmon" ex-avovaimon nykyisen liiton onnellisuutta voivat uhata vain aviomiehen terveyshuolet. ("Osmon" ex-avovaimo menettää puolisonsa todennäköisestä vain kuoleman kautta. Näin minä uskon.)
Onhan sitä tullut elämässä koettua muutaman kerran, mutta se on vain rakastuminen, joka joko johtaa johonkin pysyvämpään tai sitten ei mihinkään. Itse tykkään enemmän tasasesta ja vakaasta tallustamisesta tässä elämässä, enkä mistään jatkuvasta tunteiden kuohuvasta ristiaallokosta. Itse tulkitsen filmaamisen ennemminkin toisen ihmisen miellyttämiseksi eli et uskalla olla oma itsesi suhteessa, koska pelkäät menettäväsi toisen. Rakastuminenhan se vasta filmaamista onkin, kaikki käy kovassa tunnehuumassa, mutta ei enää sen tunnehuuman mentyä. Vasta sen jälkeen todelliset ihmiset kohtaa nokakkain ja näkee toinen toisensa vikoineen päivineen. Se onkin jo eri asia, miten toinen toisensa sitten hyväksytään, jatketaanko yhteistä matkaa vai lähdetäänkö kumpikin omaan suuntaan. Kaikista eniten mennään siihen väärään suuntaan, kun aletaan pelkästään miellyttämään ja unohdetaan oma itse eikä uskalleta tuoda esiin niitä omia toiveita ja haluja. Parisuhde on kompromisseja ja joustoja puolin toisin toinen toisensa huomioiden. Ei ihmekään, jos ihminen masentuu ja kokee tyhjyyttä suhteessa, jossa toinen määrää ja päättää kaiken eikä jousta mistään eli jatkaa minä minä juttua, kun pitäisi olla minä ja sinä.
Nimimerkki "hyvää yötä" kirjoitit:
"...ei ihmekään, jos ihminen masentuu ja kokee tyhjyyttä suhteessa, jossa toinen määrää ja päättää kaiken..."
VASTAAN: Jos naisella on ollut kaikin puolin kunnollinen isä, joka on kuitenkin ollut luonteeltaan hyvin autoritäärinen, nainen hakeutuu helposti aikuisenakin hallitsevaluonteisen miehen "alaisuuteen" parisuhteessaan.
Tästä ovat monet asiantuntijat kirjoittaneet, ja olen itse elävä esimerkki tällaisesta naisesta. Sanoisin, että vaaralliseksi ja hankalaksi elämä muuttuu hallitsevan ihmisen rinnalle vasta, jos tämä on a) muita väheksyvä ja/tai hyvin mustasukkainen.
Hallitsevaluonteinen ihminen, jolla kuitenkin on aidosti hyvä itsetunto, ja jonka ei näin ollen tarvitse turhanpäiten väheksyä ja kampittaa toisia, voi olla ihan hyvä kumppani.
Nimimerkki "hyvää yötä" kirjoitit:
"Vasta sen jälkeen todelliset ihmiset kohtaa nokakkain ja näkee toinen toisensa vikoineen päivineen. Se onkin jo eri asia, miten toinen toisensa sitten hyväksytään..."
Tätä mieltä minäkin olen. Aivan rakkauden ensihuuman keskellä ollessaan ei pitäisi sitoutua toiseen, vaan vasta sen jälkeen. On otettava (puolin ja toisin) kumppanikseen vain ihminen, jonka viatkin ovat sellaisia, että pystyy ne itse hyväksymään. Ei ihmistä voi lähteä väkisin muuttamaan mieleisekseen.
Hyvää yötä!
kai nyt jokainen menee naimisiin rakkaudesta. Ehkä se rakkaus vain hiipuu vuosien saatossa, kun ensihuuma menee ohi. Niin tulee käymään joka suhteessa. Ellei sitten vaihda kumppania 2 vuoden välein, koska rakastaa vain ensihuumaa ja sitä kiihkoa mitä se alussa on. Jotkut ihmiset vain tarvitsevat jatkuvaa jännitystä elämäänsä.
milloinkahan miia-mies lasol..ei kun konjakkilasi kädessä ymmärtää, ettei voi ängetä väkisin kenenkään elämään ja varattujen naisten parisuhteista raivoaminen on turhaakin turhempaa touhua
Aijjaaha, tietenkin. Osmohan onkin todellisuudessa täys pelle. Luuseri joka istuu pierujen kyllästässä nuhjuisessa nojatuolissaan yksiössään paskalta haiseva käryävä sätkä tupakan kellettämien sormiensa välissä ja tyhjät olutpullot lattialla pyörien. Osmo vain haaveilee, haaveissa kirjoitetut jutut vain menneet ristiin, liekkö ne juodut oluet nyt syynä, ettei loogisuus jutuissaan pysynyt kasassa.
Mut palaa toki Osmo astialle heti kun nenän valkaisupäivät on päällä, kokeile vaikka eroottiset novellit palstaa vaihteeksi 😆