Olen neljän lapsen kotiäiti ja käynyt terapiassa muutaman kuukauden.
Käyn viikottain sekä yksilöterapiassa sekä ryhmäterapiassa, mutta koen valtavaa stressiä terapiapäivien käytännönjärjestelyistä.
Mies tekee pitkää päivää töissä ja näin ollen olemmekin satunnaisen ulkopuolisen lastenhoitoavun varassa.
Meillä on vain yksi auto, joten joudun kahtena päivänä viikossa kulkemaan useammalla bussilla välillä raahaten lapsia mukana.
Lääkäri ja terapeutti ovat ehdottomasti terapian kannalla, mutta minua stressaa valtavasti kun yritän järjestellä kulkemista minuutilleen ja soitella sukulaisia hoitamaan lapsia.
Olen miettinyt vakavasti terapioiden lopettamista, mutta en tiedä onko siinäkään järkeä kun sinne on kerran päästy.
Kohtalotovereita?
Onko kukaan muu lopettanut terapiaa vain käytännönsyistä?
Käyn viikottain sekä yksilöterapiassa sekä ryhmäterapiassa, mutta koen valtavaa stressiä terapiapäivien käytännönjärjestelyistä.
Mies tekee pitkää päivää töissä ja näin ollen olemmekin satunnaisen ulkopuolisen lastenhoitoavun varassa.
Meillä on vain yksi auto, joten joudun kahtena päivänä viikossa kulkemaan useammalla bussilla välillä raahaten lapsia mukana.
Lääkäri ja terapeutti ovat ehdottomasti terapian kannalla, mutta minua stressaa valtavasti kun yritän järjestellä kulkemista minuutilleen ja soitella sukulaisia hoitamaan lapsia.
Olen miettinyt vakavasti terapioiden lopettamista, mutta en tiedä onko siinäkään järkeä kun sinne on kerran päästy.
Kohtalotovereita?
Onko kukaan muu lopettanut terapiaa vain käytännönsyistä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse en aloittanut terapiaa lasten ollessa pieniä, koska en olisi jaksanut rumbaa päiväkoti, terapia jne. Nyt lasten kasvettua on ollut taas puhetta terapiasta, mutta en tiedä jaksanko aloittaa ja käydä. Työmatkoihin menee jo päivässä kamalasti aikaa.
Mulla aivan sama juttu. Lääkäri yritti sitä tuputtaa, mutta sanoin ajatuksenkin aiheuttavan niin suuren stressin, että ei kannata... ehkä parin vuoden päästä on toisin, kun meilläkin lapset kasvaa ja arki ehkä alkaa helpottamaan.
Kuule nykyään ne tekevät vaikka minkälaista terapiaa. Laittavat kamerat ja jotkut robotit kotiin ja hyppyyttävät ties millä äänillä ja tapahtumilla ja hallitsevat tietokoneita. Järjestelevät kohtaamisia kaupungilla. Ihan kysymättä sinulta, että saavat kytätä kun varma on aina varmaa. Tästä on liikaakin kokemusta näin 7 vuotta psykoosin jälkeen. Ei minkäänlaista luottamusta näitten toimintaan. Vaikka lopettaisit terapian, niin saattavat jatkaa näillä toisilla vaihtoehdoilla, jos näkevät tarpeelliseksi.
Ilmeisesti tilanne ei ole kovin huono, jos pystyt, uskallat, jaksat lopettaa terapian.