Kävin katsomassa aborttikuvia ja vanha juttu alkoi vaivaamaan tässä tarinani:
Aloitan pitkän kertomuksen (olen suomenruotsalainen joten kirjoitus virheitä on ja paljon). Mutta niin on elämäni täynnä virheitä! Halusin ensin kertoa että seuurustelin pitkään miehen kanssa joka osottautui juopoksi naistenhakkaajaksi (7v). Pahoinpitelysyyte oli kerran vetäämässä mutta hän sai kauniilla sanoilla sen kummottua. Kun mieheni sitten lähti joka viikonloppuiselle reissulle laivalle päätin minäkin lähteä baariin.
Tapasin siellä elämäni miehen, tai niin kuvittelin. Mitään ei sinä iltana kyllä tapahtunut vaikka hän ja hänen kaveri tulikin meille. Toisella kerralla olin yötä hänen luona ja mieheni skitsahti totaalisesti. Sainhan kokea rakkautta ja sain huomiota enemmän kun koskaan. Mitään ei tapahtunut vieläkään.
Mieheni lähti noin 3kk kuluttua risteilylle jolloin meille H hetki koitti. Elämäni moka! Mies lähti miltein heti session jälkeen katuvainen ilme päällä syytä en ymmärtänyt. Käytimme suojaa mutta jotenkin oli sellainen tunne että kaikki ei ole kohdallaan joten seuraavana aamuna apteekkiin, ostamaan vielä katumuspillerit.
Ne eivät tehonnu vaan niin kun pahoin pelkäsin olin raskaana, kerroin "uudelle" miehelle siitä joka todennäköisesti oli lapsen isä ja silloin tuli lyönti päin kasvoja. Hän oli kihloissa naisen kanssa, sanoi rakastavansa minua mutta jos olosuhteet vaan voisivat olla toisin. Sen jälkeen ei enää vastannut puhelimeen, hankki salaisen numeron.
Sain hänen naisen langan päähän joka ei uskonut tarinaani ja sanoi soittavan poliisille jos yritän tavoitella heitä vielä. Jätin asian siihen, olin yksin vaikean päätöksen edessä. Olin rikki sisäisesti ja näin jälkeenpäin ihmettelen miten jaksoin miten en päätynyt itsemurhaan.
Nyt teillä varmaan nousee savu mutta tein abortin, kuulun niihin vanhanaikasiin jotka haluaa että lapsella on isä. Olin todella vastuuntuntoinen ennen tapahtunutta. En tienny miten lähteä purkaamaan vaikeaa asiaa joten aloin lenkkeillä ja syöminen unohtui, laihduin 25kg olin olematon.
Vielä vaikka siitä on 2vuotta mietin asiaa, kuinka voi olla niin tyhmä? Mies pääsi kun koira veräjästä ja käänsi vielä puukon valmiissa haavassa (juopon aiheuttamat). Hänkin lähti ja se helpotti kyllä vähän elämää. Sitä toista miestä en ole saanut kiinni sen viimeisen puhelun jälkeen, olen kyllä joskus nähnyt ohimennen. Paras kaverini sanoi että kyllä hän sen kertoo ennen kun pappi sanoo aamen. Tässä minun tarinani!
Haluaisin mielipiteenne!
VAUVALLE!
Kyyneleitä pelosta, kyyneleitä surusta
kyyneleitä pimeässä, kyyneleitä valossa
kyyneleitä ei voi estää,
ne eivät ikinä lopu.
Kyyneleitä ikävästä, sinua
Sinua ketä en ikinä saanut tavata
vaan tuntea pienen hetken
Miltä olisit näyttänyt
Minkälainen olisit ollut?
Tulen aina miettimään
Tulen aina kaipaamaan
sitä tunneta sinusta
(Yksi mies toisensa jälkeen jolla motiivina pilata elämäni)
Aloitan pitkän kertomuksen (olen suomenruotsalainen joten kirjoitus virheitä on ja paljon). Mutta niin on elämäni täynnä virheitä! Halusin ensin kertoa että seuurustelin pitkään miehen kanssa joka osottautui juopoksi naistenhakkaajaksi (7v). Pahoinpitelysyyte oli kerran vetäämässä mutta hän sai kauniilla sanoilla sen kummottua. Kun mieheni sitten lähti joka viikonloppuiselle reissulle laivalle päätin minäkin lähteä baariin.
Tapasin siellä elämäni miehen, tai niin kuvittelin. Mitään ei sinä iltana kyllä tapahtunut vaikka hän ja hänen kaveri tulikin meille. Toisella kerralla olin yötä hänen luona ja mieheni skitsahti totaalisesti. Sainhan kokea rakkautta ja sain huomiota enemmän kun koskaan. Mitään ei tapahtunut vieläkään.
Mieheni lähti noin 3kk kuluttua risteilylle jolloin meille H hetki koitti. Elämäni moka! Mies lähti miltein heti session jälkeen katuvainen ilme päällä syytä en ymmärtänyt. Käytimme suojaa mutta jotenkin oli sellainen tunne että kaikki ei ole kohdallaan joten seuraavana aamuna apteekkiin, ostamaan vielä katumuspillerit.
Ne eivät tehonnu vaan niin kun pahoin pelkäsin olin raskaana, kerroin "uudelle" miehelle siitä joka todennäköisesti oli lapsen isä ja silloin tuli lyönti päin kasvoja. Hän oli kihloissa naisen kanssa, sanoi rakastavansa minua mutta jos olosuhteet vaan voisivat olla toisin. Sen jälkeen ei enää vastannut puhelimeen, hankki salaisen numeron.
Sain hänen naisen langan päähän joka ei uskonut tarinaani ja sanoi soittavan poliisille jos yritän tavoitella heitä vielä. Jätin asian siihen, olin yksin vaikean päätöksen edessä. Olin rikki sisäisesti ja näin jälkeenpäin ihmettelen miten jaksoin miten en päätynyt itsemurhaan.
Nyt teillä varmaan nousee savu mutta tein abortin, kuulun niihin vanhanaikasiin jotka haluaa että lapsella on isä. Olin todella vastuuntuntoinen ennen tapahtunutta. En tienny miten lähteä purkaamaan vaikeaa asiaa joten aloin lenkkeillä ja syöminen unohtui, laihduin 25kg olin olematon.
Vielä vaikka siitä on 2vuotta mietin asiaa, kuinka voi olla niin tyhmä? Mies pääsi kun koira veräjästä ja käänsi vielä puukon valmiissa haavassa (juopon aiheuttamat). Hänkin lähti ja se helpotti kyllä vähän elämää. Sitä toista miestä en ole saanut kiinni sen viimeisen puhelun jälkeen, olen kyllä joskus nähnyt ohimennen. Paras kaverini sanoi että kyllä hän sen kertoo ennen kun pappi sanoo aamen. Tässä minun tarinani!
Haluaisin mielipiteenne!
VAUVALLE!
Kyyneleitä pelosta, kyyneleitä surusta
kyyneleitä pimeässä, kyyneleitä valossa
kyyneleitä ei voi estää,
ne eivät ikinä lopu.
Kyyneleitä ikävästä, sinua
Sinua ketä en ikinä saanut tavata
vaan tuntea pienen hetken
Miltä olisit näyttänyt
Minkälainen olisit ollut?
Tulen aina miettimään
Tulen aina kaipaamaan
sitä tunneta sinusta
(Yksi mies toisensa jälkeen jolla motiivina pilata elämäni)
Vastaukset 2
Vanhimmat
minulle tehtiin abortti 8 vuotta sitten enkä ole vieläkään päässyt siitä yli. tein abortin painostuksen ja perättömien lupauksien takia. mies häipyi muutama päivä tapauksen jälkeen (seurusteltiin vuosia). abortin takia olen välillä ollut täyspäiväinen juoppo ja sairastanut vakavan masennuksen. nyt elämä jo helpottaa mutta kyllä taas 27.pvä kyynel vierähtää kun on lapseni menetyksen vuosipäivä.
Tämän viestin kirjoittaja on Ap! Kärsin joka päivä jo tehdystä virheestä. Tänään vaikka siitä on jo aikaa minulla on 7kk pieni tyttö ja varsinkin nyt mietin miksi en oikeuttanu toiselle lapselle elämää. Minulla on tosi vanhanaikaiset vanhemmat ja edes pieni vinkki tästä ja he heittäisivät minut perheestä ulos. Asia palaa mieleeni joskus kun katson tytärtäni, ja voin sanoa et se tulee olemaan minun luuranko kaapissa loppu elämän. En voi edes nykyiselle miehelleni kertoa koska hän on niin lapsirakas. Hän syyllistäisi minut lapsimurhaajaksi. Joten miettikää mitä teette varsinkin te jotka joskus haluatte lapsia mutta ette nykyiseen tilanteeseen.