Kyllä mä sen tajuan. Mun sydän vaan ei. :(
No et tykkää niin.
NtoM
201557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Asian ohi nyt? Tajusin juuri muuten että minua taitaa vaivata kuuhulluus.... meni niin valvomiseksi viimeyönä vaikka alkoi jo vähän puolenyön jälkeen väsyttämään... taisin nukahtaa vasta aamulla ja herätä vajaa tunti sitten.
Voin paljastaa, et hänestä tykkään, mut riittääkö mun tykkäys? Ku en taida tykkää itsestäni tarpeeksi, jotta voisin jakaa sitä myös hänelle riittävästi? Aika itsellä vain ei oikea vakavempaan, harmittaa menettää tällainen tilaisuus (olettamus), kuulostaa mielenvikaiselta ja happamalta horinalta (omaa tilannetta julki tuoda näin), olen oravanpyörästä irti, kellumassa johonkin suuntaan?
Kärsin ja kelaan, tuskin yhtä hyvää tilaisuutta koen enään jatkossa sinunlaisesta? Ehkä parempi vain keskittyä omaani, tutussa ja turvallisessa ilman glamouria ja minkäänlaisia hypetyksiä. Elättelen elämääni toiveissani paremmasta? Aika näyttää mihin se viettää?
Kannattaisiko ottaa riski ja ainakin puhua tunteistasi hänelle? Eihän sitä tiedä, mitä siitä voi syntyä. Voisit oppia hänen kanssaan rakastamaan itseäsi myös, jos hän on sulle se oikea.
Kiitoksia ihanasta neuvosta, mut oletan, et nyt ei ole oikeanlainen hetki siihen? Kultainen olet jakamaan näitä neuvoja, kuulostaa hyvältä, mut? Ajatuksena kiva, mut mielessä pyörii enempi ajatus "nolojen tilanteiden miehestä" kuin Jackpot :( Mun riskinottokyky taitaa olla käytössä toisaalla ja aika näyttää kannattiko?
Ota riski ja rakastu :) Milloin on oikea hetki? Jos sitä jää odottamaan, voi olla ettei sitä tule koskaan. Jos joku nainen tykkää aidosti sinusta niin varmasti tykkää vaikka olisit millainen Mr. Bean tahansa :) Muutenkin kannattaa aina olla oma itsensä niin sinuun ihastuu ja rakastuu aidosti sinusta pitävä nainen.
Oikea hetki, kun saan onnistumisia valitsemallani tiellä, mielessäni ajatellut joulunaikaa tai viimeistään kevättä-2019? Tykkäämis asiasta "aidosta" on vaikea tietää, jollei kuule niitä toisen sanomana tmv. Olettamuksien varaan ei voi takertua uskoen sen olevan totta? Olen samaa mieltä, epävarmuuttakin on turha piilotella, sehän munkin olotila taitaa tällä hetkellä olla?
Asiat harvemmin on yksioikoisia, varsinkin jos vastoinkäymisistä puhutaan, rakkaus kantaa paljon ja helpottaakin taakkaa sellaisen kohdatessa. Aito rakkaus on ihana asia, kun sellaisen löytää, vaatii vain oikeanlaisen ympäristön ja kaksi samoin ajattelevaa ihmistä, joilla tuntemuksia toisia kohtaan hyvällä tavalla. Ymmärrystä ja anteeksiantoa sopivasti, ilman ylilyöntejä.
En tietenkään tiedä, mikä projekti sinulla on siellä menossa. Mutta tuo on hyvä ajatus, että toteutat sen esimerkiksi joulunaikoihin tai keväällä. Itse asiassa minäkin voisin lopettaa tunteitteni piilottelun noihin samoihin aikoihin. Mitä pahaa siinä olisi, jos hän tietäisi, että viihdyn hänen seurassaan?
Harmillisesti yleensä ne tunteet ovat yksipuoliset. Voi kunpa kerrankin olisi molemminpuoliset!
Näitä lukiessa tulee mieleen itselle lauluja mm. Jope Ruonansuun Enkeleitä toisillemme? Tai Jenni Vartiaisen laulut? Tuntemuksia monenlaisia, tietämättä toisesta paljoakaan, silti kokee toisen itselleen tärkeäksi. Jännä paradoksi. En kiellä tuntemuksia, vaikka pidän ne syvimmät toistaiseksi sisälläni.
Olemmeko vain hengenheimolaisia, haluaisin uskoa enemmän, enhän sinustakaan tiedä oletko mahdollisesti minun Hän vai joku muu? Ehkäpä näitäkin hyvä rustaa tänne vaan anonyyminä, helpottamaan omaa oloa ja purkamaan turhia paineita, pahaa oloa? Lähtökohtana kuitenkin, ettei toiselle halua mitään ikävää, enemmän rakkautta ja hyviä tuntemuksia.
Olen varmasti joku muu. On hyvin epätodennäköistä tavata kaivattunsa täällä. Mutta toisaalta... Onhan lottovoittokin hyvin epätodennäköistä saada, silti sen lähes joka kierroksella joku saa.
Tehdäänkö diili? Sinä avaudut tunteistasi kaivatullesi joulunaikoihin tai keväällä viimeistään. Minä lakkaan piilottelemasta tunteitani ja annan näkyä, että pidän hänestä, minäkin siinä joulunaikaan.
Hmm.. houkuttelevalta diililtä kuulostaa? Ei kuulosta mahdottomalta, jos näin kävisi niin lottovoittajaltahan/ joululta sen jälkeen tuntuisi, jos kaikki nämä toteutuisivat. Monenlaiset huolet/ murheet olisivat taakse jääneitä silloin. Salaa mielessä jo visioin suuria onnistumisia tulevaan, näyttää lupaavalta jo nyt, mut onhan niitä mörköjäkin ilmassa, jotka kaiken muuttaa vielä voi?
Näetkö häntä usein? Minä en kovin usein. Mutta lupaan lopettaa sen tunteiden piilottelun. Viimeistään joulun aikoihin. Sitten jos ei tule mitään vastakaikua niin selvähän se on, että mennään siitä eteenpäin, mutta ei jää ainakaan pahemmin jossiteltavaa.
Viikkoja viime näkemästä, siksi vähän epäillytkin, onko minun ja hänen välillä mitään muuta kuin mielikuvitus harhaa? Tilanteeni huomioiden, en ole toiselle antanut mitään sellaista, josta toinen voisi päätellä jotain olevankaan välillämme? Näin itse koen, tietämättä lukeeko toinen kuinka hyvin tai ollenkaan minua ja tekemisiäni? Täällä on paljon tarinoita, joita olisi helppo omia, mut totuus, et olisi just mulle on promillen luokkaa.
Mäkin lupaan, jos kohtaamisen jollain tapaa mokaan tuolloin, jossa on aistittavissa kiinnostusta sinulta/ häneltä minua kohtaan niin olen sinuun yhteydessä 24h sisällä kohtaamisesta muulla tapaa esim. mobiilisti. Aina hyvä olla plan B, jos tapahtuukin jotain odottamatonta. Kuulostaako fairplayltä?
Minäkään en usko, että minun hän olisi täällä. Erittäin epätodennäköistä. Ja varmistui, että et ole se minun hän tässä samalla. Minä olen viimeksi nähnyt hänet viime viikolla. Tai voisit tietenkin olla hän, mutta silloin hän (sinä) olisi kiinnostunut jostakin toisesta kuin minusta.
No, joka tapauksessa, en usko, että minun ihastumisesta syntyy mitään ystävyyttä kummempaa. Kuitenkaan sitä ei voi valita, kehen ihastuu, joku juttu vaan hänessä oli, en tiedä mikä. Tai no, tiedän että hän on kiva luonteeltaan, se varmasti on edesauttanut minun ihastumistani. Tiedän kyllä, että pitäisi lopettaa turhat haikailut. Ehkäpä huomenna lopetankin :) Silti... Aion tehdä kuten sanoin: jos minulla vielä on kiinnostusta joulunaikaan niin aion sen hänelle näyttää ihan avoimesti enkä enää piilottele hassuja tunteitani. Tee sinä samoin :)
Ellei mun muisti ala prakaamaan jo nyt niin itsellä muistikuva viimeisestä, kun ollaan samassa kaupassa (Lidl). Mun pää heiluu ku heinämiehellä välillä eli ei tarkoita, jos katseeni kääntyy johonkin suuntaan, että näkisin läheskään kaiken siellä? Mut kyl mä epäilin aika alkuvaiheessa jo, et ei me olla me? Epäusko tuntuu enemmän oikealta täällä kuin, et nyt uskon oikean kansaa vietitteleväni?
Ei olla toistemme kaivatut. En kyllä niin epäillytkään. Minä näen omaani salilla, mutta tietenkään en niin usein, koska ei ole mitään tiettyjä aikoja kun nähdään vaan satunnaisesti. Sinulla on ehkä hieman vaikeampi tilanne, jos näet omaasi kaupassa etkä ole hänen kanssaan edes jutellut.. Hankala tilanne, mutta silti suosittelisin sitä, että menet juttelemaan hänelle, teet tikusta asiaa niin sanotusti.
Hankalalta tuntuu, vaikkei pitäisi, mut en tiedä onko kulunut aika tehnyt siitä vielä vaikeamman? Vaikutteita (ulkopuolisia) voi olla monia, välillä tuntuu mielessä, et voisi olla tosi hyvä juttu, jos löytäisimme toisemme? Vaikea sanoa, mitä toisen mielessä liikkuu, onko kuinka vastaanottavainen minun mahdollisiin lähestymis yrityksiin? Pakko olla varovainen, ehkä sopivan tilaisuuden tullen...? Vaikea sanoa, mitä toisella mielessä, onko siellä minun kokoinen aukko olemassa? Täytyy seurailla tilannetta ja tilanteen mukaan mennään?
Vielä tohon sun viesti aloitukseen, uskallatko paljastaa syytä, miksi teillä naisilla on tapana töksäytellä käskevään tyyliin viestejä, haluatteko sillä saada miehen sydämen pomppaamaan kurkkuun tmv? Itsekin halusin tulla vain helpottamaan oloasi ja jakamaan ymmärrystä, ettei asiat ole aina niin mustavalkoisia. Loppupeleissä kaikki lähtee itsestä ja tilanteen lukua pitää olla itselläkin, ennen kuin tekee mitään suurempaa liikettä toisen suuntaan.
Jollei toisen arjesta paljoa tiedä ja näkeekin harvoin, silloin kanssakäymisen alulle pano vaikeampaa. Halua on, mut pitää olla molemminpuolista, et toiveet toteutuu. Täälläkin tuntuu välillä, et turhaa lähden viesteihin vastailemaan, pitäisi vain enempi seurata taka-alalla. Tsemppiä sinullekin, kaipa teidän kuntosali järkkää pikkujoulut niin siellä kaikki mahdollista :)
Nyt en yhtään tiedä mihin viittaat tuolla viestisi alulla. Mutta sinulla on aika hankala tilanne, jos olet vain nähnyt ihastuksesi kaupassa, ettekä esimerkiksi ole puhuneet mitään toisillenne. Vaikea tilanne, ja siinä ei melkein muu auta kuin tehdä joko rohkea siirto tai toivoa, että asiat etenee siten, että hänkin vaikuttaa sinusta kiinnostuneelta ja pystyt sitten tekemään aloitteen. En osaa sen paremmin sanoa, kun en tiedä kuinka paljon olette nähneet ja kuinka hyvin tunnette toisenne. Jos ette ole jutelleet niin mahdollisuudet ovat paljon pienemmät. Varsinkin jos ei tiedä onko ihastuksesi esimerkiksi varattu.
Minäkään en tiedä onko ihastukseni varattu. Enkä aio sitä kysyä. Omasta jutustani uskon, että kyseessä on vain yksipuolinen ihastus tai kiinnostus, ei sen enempää. Toivon, että lopetan hänen ajattelunsa, koska ymmärrän kuitenkin elämän realiteetit ja ne ovat minua vastaan. Parempi onni ensi kerralla :)
En tykkää romanttisesti. Jotain kummaa tässä silti on. Voin huonosti ilman häntä. Tieten jotain läheisriipuuvuutta minun taholta. Paskat :(
Voit huonosti ilman häntä. Miksi et vain tunnusta, että pidät hänestä paljon ja ehkä jopa rakastat?
Puhu hänen kanssaan asiat selviksi.