2018 - eliönesto ennen vanhaan?

Kysyin nelimastoparkkien pohjamaaleista vanhalta "kaphoornarilta", joka oli seilannut Australian ja Euroopan väliä. Hänen mukaansa purjelaivojen pohjat maalattiin "blyvitalla" eli lyijyvalkoisella. Siksi pohja oli useimmiten valkoinen ja kyljet mustat.
Myöhemmin kuparia sisältävät maalit tulivat muotiin, mutta tina (TBT) syrjäytti ne halvempina ja tehokkaampina. Kun TBT kiellettiin myös laivoissa, tilalle tuli kupari.
Puurunkoisten kalastusalusten pohjat pellitettiin usein kuparilla, joka sopi talvikäyttöön paremmin kuin kuparimaalit.
Oman purjehdusurani alussa veneen pohjaan vedettiin vihreää Turso-nimistä pohjamaalia. Olikohan siinä eliöstöä estävänä aineena arsenikkiä?

Minun purjehdusuran alussa -63 oli kaupasta ostettavissa kuparipulveria. Sekoitettavaa maalia en varmuudella muista. Ehkä punainen lyijymönjä tai Ferrex ( jos F oli jo silloin ?). Kuparimäärä oli liian vähäinen ja tulos krskinkertainen mutta ennen vesillelaskua oli komea. Näkki nirkkaassa Suomenlahdessa kasvoi pare.mmin.

Puulaivojen aikaan pahin uhka oli laivamato, teredo navalis. Sitä vastaan pohjat pellitettiin kuparilla, joka taisi samalla toimia eliönestona. Luullakseni blyvit otettiin käyttöön teräslaivoissa.

Lähihistoriassa 60-luvulla oli pohjamaalina Ferrex ja eliönestona yllämainittu Turso. Melkoisen huolettomasti tuli Tursoa silloin käsiteltyä, nykyään tuskin tuuletettu täysmaski riittäisi avatun purkin lähistöllä oleskeluun.

Ne toisinaan ajettiin kylki rantaan sopivalla rannalla. Sitten kiskottiin mastojen huipuista tulevilla naruilla laivaa vinoon ja laskuvedellä käytiin sitten korjaamassa, putsaamassa ja maalaamassa pohjaa. Seinälläni itse asiassa roikkuu maalaus, jossa tätä tehdään Rauman satamassa. Saman tempun voi tehdäpurjeveneelläkin, jos on vaurio kyljessä vähän vesirajan alla. Ajetaan kylkilaituriin, vedetään rannasta maston huipusta tulevasta narusta, jolloin vene kallistuu. Kuivataan alue ja laitetaan vaikka epoksifilleriä tms. jotain nopeasti kuivuvaa tavaraa.