kyselisin että onko teillä kokemusta ilkeästä henkilökunnasta synnärillä ja saitteko lyötyä heille luun kurkkuun vai alistuitteko heidän ilkeyksiin? olen itse aatellu kun olen aika tempperamenttistä sorttia että varmaan menetän hermoni ja sanon suorat sanat jos joku alkaa jotain ryppyileen kun minä synnytän=)
ilkeä henkilökunta
minä
285927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kuullut vaikka minkälaista juttua ystäviltäni henkilökunnan epäystävällisyydestä, Mutta itselläni on kyllä sattunut kummallakin kerralla aivan mahtavat hoitajat/kätilöt...Ja kummankin lapsen olen synnyttänyt eri kaupungissa.
Tuolla asenteella saa kaikki kanssaihmiset ilkeiksi. Omituinen lähtökohta mennä synnyttämään valmiiksi piikit pystyssä. Ota se onneton isäkandidaatti mukaan nuijittavaksi että saat projisoitua omat aggressiosi häneen (osasyyllinen tilanteesesi kun lienee) viattoman henkilökunnan asemasta.
onko joku ilkeä synnyttäjä hypännyt varpaillesi?
..kokemusta ilkeästä henkilökunnasta synnärillä. Molempien synnytysteni kätilöt ovat olleet aivan ihania, mutta tokaan synnytykseen mennessäni se täti, joka otti mut vastaan oli aivan hirveä. Se oli koulutukseltaan lähihoitaja (tai perushoitaja, en muista kumpi). Se kuitenkin hoiti ne valmistelut siinä vastaanotossa eli toi ne sairaalan kamppeet, anto peräruiskeen, mittas verenpaineen ym. Se vähätteli mun kipuja vaikka synnytys oli täysillä käynnissä ja tiuski koko ajan tyyliin "ala jo nousta siihen pöydälle!" Sit kun se laitto sen peräruiskeen ni mulla puhkes kalvot siinä samalla ja kun alko lapsivedet valua siihen lattialle juostessani vessaan se huusi, että koita nyt vähän pidätellä. Ihan kun niitä lapsivesiä pystyis kauheesti pidätteleen! Onneksi kätilö ja muu henkilökunta oli mukavaa.
hysteerisenä ruveta vollottaan sun kipujen takia?
käy synnyttämässä niin katsotaan sitten mitä pidit siitä jos joku kohteli huonosti siinä sivussa...
eikä kannata sinunkaan (ellet nyt ihan välttämättä halua ja mikäli pystyt pidättämään, mikäli et, niin muista käyttää nenäliinaa, ettei räkä valu poskille), mutta olisi se voinut suhtautua ihan asiallisesti niin kuin synnyttäjiin nyt yleensä pätevä henkilökunta suhtautuu. Jos hoitohenkilökunta tiuskii synnyttäjälle lapsiveden lattialle "päästämisestä" sekä yleensä synnyttäjän tilaan liittyvistä asioista, olisi ehkä aiheellista harkita alan vaihtoa.
P.S. En itse "vollottanut", enkä valittanut koko synnytyksen aikana, oli ihan normaaleja synnytykseen liittyviä kipuja, jotka "hieman" haittasivat liikkumista.
No ei se varmasti käskenyt sinun sitä lapsivettä pidätellä! Minä olen synnyttänyt kolme kertaa ja joka kerta on peräruiskeen jälkeen sanottu "Yritä pidätellä vähän aikaa ennen kuin menet pöntölle" Ymmärrän kuitenkin sinua. Synnytys on pelottavaa ja helposti tajuaa asiat ihan miten vain.
mutta ensinnäkin mulle on siunaantunut ihan mukavat kätilöt ja toiseksi siinä tuskassa ei jaksa miettiä mitään "luun kurkkuu laittamista".. Ainakin mun kohdalla kätilö olis saanut sanoa mulle mitä vain kun oikein supistaa niin keskittyy siihen niin täysillä ettei mitään narinoita kuule edes.. Monet on kyllä sanoneet kätilölle pari valittua sanaa ilman että kätilö on ollut ilkeä, kai ne kätilöt siihen on toisaalta vähän "tottuneetkin"..
Meille syntyi terve ihana poika,mikä lienee pääasia.Synnytys olisi ollut positiivisempi asia,jos kohdalle ei olisi osunnut sairaalan kamalin haahka... juuri minun tuuriani.haahka oli sitä mieltä etten tarvitse epiduraalia,koska synnytys etenee niin nopeasti.Tuskat oli ihan kiitettävät.Sentäs vaivaantu paraservikaalipuudutuksen tilaamaan.Työvuoro loppui 20 min.ennen lapsen syntymää,joten haahka lähti kesken ponnistusvaiheen...onneksi tilalle tuli ihana nuori kätilö.Yleensä on käytäntö ,että kätilö hoitaa synnytyksen loppuun jos ihan loppumetreillä ollaan.Seuraavana aamuna haahka tuli kysyy mitä mieltä olin synnytyksestä? Sanoin ihan rehellisen mielipiteen,ettei kivunlievitys ollu riittävää jne.Kuulema oli ollu ihan riittävä sellasenaan.Ja tervemenoa näkemiin!
Ihan pakko kommentoida tähän, älä nyt suutu.
Sitä epiduraalia ei voi laittaa jos synnytys on jo edennyt tarpeeksi lähelle ponnistusvaihetta.Ikävää, mutta ei kyllä ole kätilön vika.Parakervikaalipuudutus ei auta kaikilla(ei ainakaan minulla).Pyysitkö muita kivunlievityskeinoja?Epiduraali ei ole se ainoa.
Kun työvuoro päättyy, niin silloin se päättyy.Ja toiset työntekijät tulevat vuoroon.Ikävää tämäkin, mutta niin sekin vain on.Kätilöilläkin on oma elämänsä, eikä ylitöihin voi noin vaan jäädä, jos vuorossa on riittävästi työtekijöitä.
Harmi, että sinulle on jäänyt ikävät muistot synnytyksestä, mutta kertomuksesi mukaan en näe kätilön toiminnassa mitään vikaa.
Pääasiahan on, niinkuin sanoit, se lopputulos!
Onnea. :)
Olen myös hoitotyössä, tässä vaiheessa pakko sanoa että onneksi en kätilö!
Viime yönä viimeksi juttenli työkaverin kanssa siitä mitä ihmettä ihmiset luulevat maidän olevan. Siis potilaat ja varsinkin omaiset (olen vanhustenhoidossa sh:na). Ikään kuin me tekisimme työtämme siksi että nautimme toisten kärsimyksistä, saamme ilomme siitä että tiedämme toisen olevan nälkäinen (usein syytetään siitä että potilaat eivät saisi ruokaa), märissä vaipossa (omaisten mielestä vaippa pitää vaihtaa heti kun siinä on yksi pissa, yölläkin vähintään 2 tunnin välein), ikään kuin meisät olisi ihanaa kun potilailla on kipuja.
Voihan nyt, sanon minä! Joka ikinen hoitaja jonka minä tunnen, tekee työnsä toisen parasta ajatellen, ei tuskaa tuottaakseen. Ja usein on kyllä "huonoa kohtelua saaneen" pakko hakea osasyytä kohtelulle peilistä. Ihmisiä hoitajatkin ovat, jos haistattelet hoitajalle, ei hänen tarvitse hymyillä vastaan.
Ja tosiasia on, että myös hoitajilla on ELÄMÄ, on perhe, asioita sovittuna. Ei aina VOI jäädä töihin yliaikaa, ei vaikka olisi ponnistusvaihe alkamassa (se voi ensisynnyttäjillä varsinkin kestää yli tunnunkin).
Kun ihmiset tajuaisivat tämän, ja lakkaisivat kyselemästä kamalien hoitajien/ kätilöiden perään.
ps. Missä kaupassa muuten on hirveimmät haaskat kassalla? Mitä kauppaa kannattaa välttää?
Niinpä niin.Miksi suuttuisin jokaisen omista mielipiteistä.Joka tapauksessa epiduraalia pyytäessä kohdunsuu oli 3 cm auki ja lapsen syntymään meni vielä 5 tuntia.Asennekysymyksiähän vähän kaikki ovat.Jotain kertoo sekin,ettei pienen sairaalan oma henkilökuntakaan mene tämä käsiin.Vaan yrittää pitkittää sairaalaan menoa ,jos tietää työvuoroista.Mutta tästä aiheesta ei enempää.Vähän sellane kaiku näillä foorumeilla on ,että kun joku omista kokemuksistaan kirjoittaa,heti jollain aihetta älähtää...Synnytyksestäni on muuten 8vuotta aikaa,ja riemusta kiljuen menisin uudelleen jos vaan pääsisin!!!!!!!!!!!!!
mielestäni vertaus kaupan kassojen ilkeyteen on aika ontuva. toki monet kassat voivat olla ilkeitä,sitä en kiellä, mutta....eiköhän ole kuitenkin kysymys "vähän" eri asiasta kun synnytys on! kun jonotat kassalla ja maksat tavarat sulla tuskin on minkäänlaisia kipuja aikä se kestä kun minuutin kun hoidat maksusi joten.. ilkeitä hoitajia oikeasti on ja sellasista pitäiskin valittaa! mutta myös ihania!
"En näe kätilön toiminnassa mitään vikaa"... ja minä ainakin näen! Eli pitkään työtä tehneenä on siihen "rutinoiduttu", eikä muisteta miten kokonaisvaltainen ja ainutkertainen se tilanne tälle synnyttäjälle on. Kätilölle se saattaa olla jo ties miten mones synnytys tässä vuorossa, ties miten mones tällä viikolla, ties miten mones viimeisen 25 vuoden aikana... eihän sitä enää pysy laskuissa ja ne hoidetaan rutinoidusti... Itse olen ihan eri alan hoitaja, alalla jota kohtaan paljon tunnetaan pelkoa, juuri siksi yritän aina muistaa miltä siitä hoidettavasta tuntuu! Verenpaineeni nousee lääkärin todetessa asioita ja kommentteja potilaan puolesta - voisi verrata tässä siihen että synnytyksessä todetaan vähättelevästi, että no kohta se on ohi ja kyllä sä tän nyt kestät...
ai hammaslääkäri?
Toimin itse ammatissa, jossa ei todellakaan voi lähteä kotiin kesken "tilanteen". Tätä toivoisi kaikilta. Miettikääs esim. poliisin, palomiehen tms. ammattia. Mm. raksamiehetkin jäävät tarvittaessa ylitöihin.
Muuten kivoja kätilöitä oli, mutta yksi... Hänen kanssaan tuli kinaa synnytysasennosta. TIESIN, että en pysty ponnistamaan selälläni, ihan yhtä tyhjän kanssa, kun painovoima ei tule avuksi, ja hän ei MILLÄÄN olisi antanut mun vaihtaa asentoa, olisi vain sitonut jalat kattoa kohti semmoisiin hihnoihin ja niin edelleen. Minä ja mieheni sitten kinattiin hänen kanssaan ja vihdoin pääsin haluamaani synnytysasentoon. No, myöhemmin sitten, vauvan jo ollessa maailmassa, samainen kätilö otti verikoetta. Sanoin, että mulla on neulakammo, josko voisi hellästi ottaa... Juupa juu, se kaivoi sillä neulalla mun käsivartta oikeen onnessaan, lopputuloksena sinimustankirjava KOKO käsivarsi KAKSI viikkoa!!! Että jos alkaa hankalaksi, eikä tee niin kuin kätilö haluaa niin on heillä keinonsa kostaa!!!
En usko kätilön tahallaan satuttaneen sinua, verikokeenottaminen on vaan joskus vaikeeta, vaikka kuinka yrittää olla helläkätinen. Mutta muuten henkilökunnan toiminnassa on joskus toivomisen varaa. Nää nettipalstoilla valittamiset ei kuitenkaan paranna kenenkään synnytyksiä/hoitohenkilökunnan asenteita, vaan palaute pitäis antaa sinne synnytyssairaalaan.
Jos ei heti synnytyksen jälkeen jaksa, voi aina jälkeen päin kirjoitella vaikka potilasasiamiehen avustuksella ASIALLISTA palautetta, mieluiten omalla nimellä. Silloin se palaute myös otettaan tosissaan ja kätilöt/muu henkilökunta voi oikeesti kehittää työtään. Ja jos palaute on kirjallista, se menee myös osastonhoitajalle ja mahdollisesti ylihoitajallekin asti, eli ongelmille voi ihan oikeesti tapahtuakin jotain...
Siis onko käsityksesi tosiaan se, että lähtökohtaisesti verinäytteet otetaan brutaalisti ja jos haluaa vähemmän kipeää kohtelua niin se täytyy erikseen pyytää? Mistä juuri te raskautetut saatte noita erityisen omituisia käsityksiä kanssaihmisten motiiveista ja toimintatavoista? Arvioitteko muita omista lähtökohdistanne, eli itse tekisitte juuri niin heidän asemassaan vai pitääkö vanha käsitys paikkansa, että raskauden edetessä äiti/sikiökombinaation älykkyys ei lisäänny, mutta se joudutaan enenevässä määrin jakamaan kahden yksilön kesken?
Toisessa synnytyksessä ponnistusvaiheessa kätilö hoki kokoajan:"ja nyt sitten HILJAA ja ponnistat, ei tarvi huuta! Nyt laitat suun kiinni ja ponnistat"ym tota tyyliä. Eikö synnytys ole just se paikka missä voi ja saa huutaa jos tekee mieli! Niin kipeetä se ottaa! Ja minä kun en edes huutanut kovaa. Mitään ääntä ei ois saanu päästää. Kaikki energia piti käyttää ponnistamiseen. Totta on että joillain varmaan energia kuluu huutamiseen, mutta jotkut voivat myös tsempata sillälailla itseään ja saada lisää voimaan. tyyliin: "nyt tästä selvitään nopeesti PER**LE sisulla" :)
Huutaahan kuulantyöntäjätkin... ;)
Totuus on se että useimmilla äideillä jos ponnistuksen aikana huutaa menee ilmat harakoille, jolloin vauva ei kyllä laskeudu milliäkään. Siksi kätilöt kehottavat ponnistuksen aikana olemaan hiljaa, jotta ilma pysyy keuhkoissa ja työntö voima tulee alas eikä suusta ulos. Ponnistusten välillähän voi huutaa niin paljon kuin sielusta lähtee, mutta ponnistaessa on viisain keskittyä vauvan ulos saantiin eikä kiljumiseen.
Muistan kun ensimmäisen lapsen kanssa olin kättärillä ja itkua väänsin kun hoitaja lähes lällättäen sanoin, ettemme pääse kotiin kun vauva on keltainen. Onneksi sain hoitajalle luun kurkkuun, kun lääkäri ilmoitti ettei vauvalle mitään tule, kun isällä ja minulla on harvinainen veriryhmä.
Itse sain pojan viime syksynä. Synnytys oli aika kamala kokemus jo itsessään (vauva jumittui kun lantiomitat oli otettu väärin) ja kivut olivat aikamoiset. Koska pojan sydänäänet laskivat aina supistaessa minut "sidottiin" sänkyyn monitoritarkkailuun. Minua kiellettiin liikkumasta ja kätilö sanoi että "liikkumalla vaarannat lapsesi hengen". Olin tietenkin kauhuissani ja todella peloissani vauvan puolesta joten yritin olla ihan paikallani. Kivut siellä sängynpohjalla olivat aivan hirvittävät!!
Pyysin epiä usein ja kun lopulta se olisi laitettu olin jo liikaa (9cm) auki. Kun ponnistusvaihe alkoi olisin haluut puoli-istuvaan asentoon niin kätilö tiuskaisi "ei tässä ole kyse siitä mikä sinusta on mukava asento!" ja kun huusin kivusta niin samalla kiukkuisella äänensävyllä "ole nyt hiljaa ja yritä tehdä jotain tämän lapsen eteen".
Jäi kyllä todella paha mieli ja miekin oli aivan äimänä kätilön käytöksestä..
Synnytin myös viime syksynä Tyksissä ja kokemukset oli vain negatiivisia. Epiduraalia ei laitettu millään, kun ei ollut tarpeeksi auki ja sitten kun sen vihdoin sain kohdunsuu aukes niin nopeesti että kätilökin hämmästyi. Ja ainoa vaihtoehto epiduraalille oli ilokaasu tai aquarakkulat, kumpikaan ei auttanut pätkääkään. Muuta ei ehdotettu ja itse en kipeänä jaksanut pohtia mitä olin synnytysvalmennuksessa kuullut, listaa en tietenkään ollut tehnyt, kun Tyksistä nimenomaan neuvottiin ettei synnytykselle kannata tehdä etukäteen käsikirjoitusta. Kätilön toiminta muutenkin niin ala-arvoista, etten ikinä milloinkaan enää mene Tyksiin synnyttämään. Enkä tod. näköisesti voi ees synnyttää enää alakautta, sen verran koreet koruompeleet sinne sain. Myös imetysohjaus oli surkeeta. Menkää synnyttäjät Saloon tai Loimaalle mielummin.
Minulla on kolme lasta -99, -01 ja -03 (tappavaan tahtiin tehty :))
Ensimmäinen syntyi vaasassa ja vaikka synnytys oli vaikea oli henkilökunta ihanaa ja auttoi kaikilla mahdollisilla tavoilla (sain lämpimiä liinoja vatsalle ja asentoa muutettiin yms.).
Kaksi muuta on syntynyt tyksissä ja molemmilla kerroilla minulla on ollut kätilö joka on ollut kuin sitruuna olisi erääseen luonnolliseen ruumiinaukkoon työnnetty ;)
Tökeriä kommentteja, komentelua ja tuskimista. KUn toisen kohdalla pyysin epiä sanottiin vain "et sinä sitä tarvitse, et ole ollenkaan sen näköinen". En tiedä minkä näköinen olin, mutta kivut olivat niin helvetilliset että meinasi taju mennä!
Olin tehnyt selväksi että en halua välilihanleikkausta, mutta se tehtiin molemmilla kerroilla vaikka kielsin koko ajan! (Vaasassa ei tehty vaikka olin ensisynnyttäjä ja vauva 4200g, ENKÄ revennyt!).
Toisen vauvan kohdalla epihaava vielä tulehtui ja oli 3kk kipeä.
Joitakin vuosia sitten opiskelin vielä sairaanhoitajaksi ja pääsin seuraamaan erästä synnytystä. Synnyttäjä huusi ja kirosi, haukkui ja huusi ihan koko ajan, ehkä se oli hänen tapansa purkaa pahaaoloaan...
Lopulta kätilö joutui sanomaan, että "en minäkään tule sinun työpaikallesi huutamaan ja kiroilemaan, joten älä sinäkään tee sitä minun työpaikallani" Se rauhoitti ainakin synnyttäjän aivan tolkuttoman asiatonta kielenkäyttöä.
Terve lapsi syntyi ja kätilö sai jopa kiitoskortin perheeltä myöhemmin!