Jos lasta autetaan, auttaminen vaatii auttajalta älyä. Ei pidä tunkea väkisin omaa ideologiaansa auttamisen säestyksellä lapselle joka on vanhemmista riippuvainen. Ei manipulointia. Lapsi ei valitsekaan silloin elämässä omaa tietään vaan jää loukkuun jatkamaan vanhempiensa viitoittamaa tietä, joka johtaa lopulta suohon ja tuhoon. Auttamisella ei saa väheksyä lapsen omia kykyjä vaan lasta tulee auttaa silloin kun lapsi aidosti sitä tarvitsee. Siloin on ongelma, jos auttava vanhempi ei osaa auttaa siinä missä tarvittaisiin, vaan kohdistaa auttamisensa vain ainoastaan joihinkin yksinkertaisiin asioihin, jotka lapsi osaa hoitaa itsekin. Auttaja alkaakin ylihuolehtia lapsen puolesta niitä yksinkertaisia asioita joita itse ainoastaan osaa. Silloin lapsen itsetuntoa horjutetaan. Lapsi alkaa vihata auttajaansa joka turhalla avullaan jatkuvasti mitätöi hänet.
Auttaminen on älykkään työtä
gabriela
3185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voihan tuoossa olla hiukan perääkin. Itse olen ajatellut, että tietyissä asioissa auttaminen on vain välittämistä ja arvostustakin.
Autan aikuisia lapsianikin silloin, kun se minulta käy helposti, mutta lapselta vaatisi enemmän vaivaa ja resursseja (kuten se, ettei juuri silloin ole paikkakunnalla tai tarvitsee muuttoapua tai tarvitsee vähän valuuttaa).
Kumma kyllä, vaikka olen ihan hirveän auttavainen, lapseni pärjäävät elämässään paremmin kuin ne hänen kavereistaan, joiden vanhemmat eivät välitä yhtään jälkikasvustaan, vaan tuijottavat syvälle omaan napaansa?
Auttaminen on voimaannuttamista, lapsen kykyjä lapsen ehdoilla ja siten, että lapsen omat kyvyt saavat mahdollisuuden kasvaa. Mutta minkälainen vanhempi antaa pikku nirppanokan määrätä ehdot ja säännöt, kun eihän lapsi tiedä tai ymmärrä mitään? Sitä voi olla vaikea ymmärtää, kuten yleensä dynaamisessa vuorovaikutuksessa.
On uutisoitu tapauksesta, jossa kukaan aikuinen ei pysähtynyt auttamaan kadulla yksin itkevää pikkupoikaa, joka oli eksynyt.
Häpeällistä ja julmaa, heitteille jättöä.
Omassa lapsuudessa pystyi luottamaan siihen, että hädässä saa apua vierailtakin aikuisilta.
Onneksi kaksi pikkutyttönä pysähtyivät ja kysyivät mikä on hätänä, soittivat vanhemmilleen, jotka järjestivät apua ja tytöt pysyivät pojan luona avun tuloon saakka.
Tähän on tultu. Aikuiset perustelevat auttamattomuuttaan sillä, että heti epäiltäisiin hyväksikäytöstä, voi hyvä luoja sentään mitä typeryyttä.
Soitto hätäkeskukseen tuossa tilanteessa on vastuullisuuden osoitus. En mitenkään voisi olla pysähtymättä, auttamatta ja lohduttamatta itkevää yksin jäänyttä lasta tai aikuista.
Kiitos näille hienoille tytöille esimerkillisesti vastuullisuudesta, josta heidät on palkittu kunniakirjalla.