Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Suurien tunteiden kanssa eläminen

    Auh. Tunnen niin suuresti, etenkin negatiivisia asioita. Tunteet menee äärimmäiksyyksiin ja vaikee kontrolloida. Lääke viime kädessä auttaa mutta vaikutusta joutuu odottamaan. Lisöks epävarmoissa tilanteissa iskee skeptisyys ja negatiiviset ajatuksenkulut pääsee valloilleen. Että kuitenkin jotain ikävää sattuu eikä pysty itselleen järkeistää. Tuskaa, puhinaa, epätoivon ajatuksia. Terapiaa tartteis juu mutta sitä ei justa akuuttiin tunnekouhuun ole. Miten olla liian suurien tunteiden kanssa. Argh. Kohtalotovereita?
    2350
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Minkälaisista tunteista on kyse? Pelko, ahdistus?

    Äänestä

    Mä oon herkkä ihminen ja itseasiassa rakastan suuria tunteita. Niin hyvässä kuin pahassa, rakastan intohimoisesti ja kun oon vihanen niin syöksen suorastaan tulta! jos joku mua loukkaa niin nautin siitä että hän anelee anteeks mun edessä, enkä välttämättä anna anteeks ees silti.. riippuu ihmisestä ja teosta... Muut ovat useasti tituuleranneet että oon draamakuningatar, vaikka itseäni en näe sellasena. :D

    Mun vinkki on se että yritä arvostaa itteäs sellasena kun oot, suurien tunteiden tulkitsijana, ei tunteet oo heikkoutta tai negatiivinen ominaisuus päinvastoin! Jos joku väittää että tunteellisuus on heikkoutta niin älä usko. Esimerkiksi monet taiteilijat on suurien tunteiden ihmisiä ja eiks aina boheemi taiteilija oo paljon hienompi tyyppi kuin pilkunviilaaja tieteilijä? ainakin mun mielestä on... Näyttelijät ei pystyisi näyttelemään leffoissa elleivät pystyisi suuresti eläytymään eri tunteisiin.

    Itse koen kiusallisina ajatuskelat jotka ei helposti katkea, liittyy pelkotiloihin.

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    mussamyllertää kirjoitti:

    Auh. Tunnen niin suuresti, etenkin negatiivisia asioita. Tunteet menee äärimmäiksyyksiin ja vaikee kontrolloida. Lääke viime kädessä auttaa mutta vaikutusta joutuu odottamaan. Lisöks epävarmoissa tilanteissa iskee skeptisyys ja negatiiviset ajatuksenkulut pääsee valloilleen. Että kuitenkin jotain ikävää sattuu eikä pysty itselleen järkeistää. Tuskaa, puhinaa, epätoivon ajatuksia. Terapiaa tartteis juu mutta sitä ei justa akuuttiin tunnekouhuun ole. Miten olla liian suurien tunteiden kanssa. Argh. Kohtalotovereita?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu