Meni penkin alle koko koulunkäynti

Tehtyäni pitkän uran eri firmoissa useissa eri "näköalapaikan" tehtävissä, aloitin aikuisopinnot monimuotopuolella jopa kohtalaisin toivein, enkä olisi uskonut että homma menee koulun osalta totaalisesti suohon. Rahaa oli kasassa kunnon könttä, kovapalkkainen homma ja luontoisetuna kivireen kiskomisesta kauhakuormaajalla kuraa niskaan. Pennit jonoon ja kouluun kun saatiin firmassa aika iso projekti nippuun. Ajattelin että päivitän osaamiseni ja tutkintoni pykälää tai paria eteenpäin. Saa sitä kaikkea ajatella.

Koulu alkoi ja oli todella motivoivaa. Koin myös menestyväni alkukankeuksien jälkeen. Mielenkiintoisia oppiaineita ja ammattitaitoisia opettajia sekä koulukavereita, olinhan monimuotopuolella. Tein myös paljon töitä päästäkseni koulunkäynnin rytmiin. Verkko-opinnot tuntuivat soveltuvan minulle yökyöpelille erittäin hyvin. Pää tuntui riittävän koulunkäyntiin jopa paremmin kuin nuorempana. Ehkä keskittyminen koulunkäyntiin viinankäytön asemesta auttoi myös. Nuorempana kun juotiin ja käytiin toissijaisesti koulua.

Sitten tuli yllättävä taloudellinen, sanoisinko haaste, jonka olisin työssäkäyvänä selvittänyt ehkä vuodessa parissa. Sinne hupeni liki koko kassa, myös tuleviin kustannusvarauksiin ja piti katsella hommia pienemmällä palkalla, toki olen kyennyt uudessa paikassa hieromaan tunnin nettopalkan samaan kuin edellisessä. Ja työajat inhimillisemmät eikä kuraa ei kaadeta niskaan, vaikka se ei koskaan ole haitannut kun siitäkin yleissyntipukin roolista maksetaan.

Alkoi pikkuhiljaa koulu laahaamaan jäljessä kun ei vuorokaudessa tunnit työssä käynnin ohella riittäneet ja olin aina väärässä paikassa. Onneksi oli monimuotokoulutus ja aika paljon verkossa. Vaan ei verkkokoulutus pysty loputtomiin pelastamaan ja lopulta piti tehdä ratkaisu, missä hyllyyn jäi kasa koulukirjoja, kohtalainen koulun käymiseen hankittu tietokone ohjelmineen, kallis funktiolaskin ym koulutarviketta.

Nyt olen ammatillisesti lähtöpisteessä, ehkä hivenen paremmassa tehtävässä pienemmällä peruspalkalla. Meillä pyörii myös ylityöt eli keskituntiansio on nyt parempi kuin edellisessä. Toki onnistuin tuolloin sopimaan työnantajan kanssa että saan toisinaan palkatonta vapaata kouluttautumista varten ja tehdä myös etätöitä jos siihen mahdollisuus joskus tarjoutuisi.

Opiskelun kannalta tilanne on nyt se, että minulla on kasa koulukirjoja, osa hankittu uutena. Olen niiitä lukenut omin päin ja etsinyt netistä aiheiden materiaalia. Harjoitustehtäviä teen säännöllisesti. Menetelmät tässä itseopiskelussa eivät poikkea monimuodosta, mutta koulun ja kaikki ulkopuolinen tuki puuttuu. Sain siis hyvän vaihteen päälle opiskelussa ja etenen nyt sovelletun hopsini mukaan, yksin. Mitään tutkintotodistusta en tällä menolla tule saamaan, vaikka kahlaisin kuinka läpi eri oppiaineiden harjoituksia. Lisäksi suuntaan opiskelujani ehkä hieman sivuun, koska en tule mitään pahvia mistään saamaan.

Tilanteeni on oman arvioni mukaan ja olosuhteet huomioiden erinomainen, vaikka olenkin koulupudokas. Sain (kesken jääneen) koulun jälkeen kokonaisuutena ehkä hivenen parempia töitä. Toisaalta nyt olen todennut että monimuotokoulutus ei ole minua varten. Samalla pitäisi ainakin minun luonteellani ottaa koulu kouluna ja työ työnä. Eli pidättäytyä menemästä töihin jos koulu on kesken. Taloudellisesti tämä voi olla mahdoton toteuttaa näin. Olen kuitenkin paremmassa asemassa kuin ehkä 80 % maailman ihmisistä. Asun korkean elintason maassa, koulutukseni on kohtalaisen korkea jo nyt ja alalta jolla kykenen työllistymään kohtalaisen varmasti ja alan palkkaus ei ole huono.

Ehkä minun on nyt tyytyminen tähän ja mahdollinen kouluttautuminen tehtävä täysin itseopsikeluna. Onneksi oppilaitoksetkin yhä enemmän ja enemmän nojaavat aikuisopiskelijiden verkko-oppimiseen.