Muutaman vuoden ajan olen tutustunut, tai ainakin nähnyt tätä elämää tältä puolelta. Elämältä joka sopii minulle, ei enää hakemista missä menen.
Nyt olen alkanut pohtia ihmissuhteita ja –tapoja, tehdä asiat. Lieneekö tässä elämäntavassa jotenkin omat toteustapansa. Itse miellyin,tykästyin, ja Rakastuin niin kuin voi vaan omaan naiseeni, ei kaikki käynyt hetkessä, ei edes muutamassa vaan kuukausien myötä tämä kaikki tapahtui. Tummia pilviä alkoi kasaantua yllemme, ja lopulta kävi mitä ei itse muutamaan kuukauteen edes tajunnut. Loppu. Neuvoa- antavasta tuli ykkönen, ja vieläpä nopsasti. Niin ja kyse ei ollut ettemmekö olisi välittäneet ja rakastaneet toisiamme, vaan ongelmat muualla.
Vanha totuus, niistä toisista treffeistä, tai jo ekoistakin, tai kun ihan vaan tapaa ekaa kertaa. Kulttuurista ja tavoista, lieneekö tässä elämäntavassa jotenkin tu asenne vallalla? se että , heti tavattua muutetaan kämppää, ymmärrän toki suuret tunteet ,jos niistä kyse. Mutta mitä ne ovat lopulta...hetki, vuosi, kymmenen. montakymmentä, ja sitten voi iskeä arki, toki ei aina vaan muotoutuu hieno kaunis, elämä yhdessä. Vai kyse pelkästä ajasta tiimalasissa.
Onkohan se jotenkin vain helpompi lähteä toisen mukaan, valmis porukka taustalla, niin ylä-kuin alamäessäkin? Ymmärtänyt olen että tässä elämänmuodossa on jonkinmoisia ympyröitä ja piirejä, mitkä ovat itselle kovinkin outo asia yleensäkin, ei kyllä enää ... ymmärretty on että sellaisia on tässä elämäntyylissä, ja paljon muutakin, moraalia unohtamatta. Niin varmasti minäkin olisin tehnyt, ellei sitten tuntisi toista kohtaan niin syvästi ettei lähde helpomman mukaan, koska jotenkin ajatus että aletaan suhteeseen kovinkin kevyesti, ja kun lähdetään suureen ääneen vakuutellaan niitä tunteita. Minulla kesti monta kuukautta tajuta edes että olin jäänyt toiseksi.
Itsestä, rakkaani oli ainut lepakko jonka tunsin. Siispä kulttuurin suhteen on koluttu kovinkin kivikkoisia polkuja, ja rämmitty oman itsensä eteen pohjamutia myöten, ollakseen oma itsensä.
Onko se vaan tämä yleensäkin nykyinen elämäntyyli, otetaan se mitä halutaan, ajattelematta hintaa, vai jotenkin tähän homomaailmaan enemmin kärjistetty asia? vielä kurkitaanko mitenkään mielellään aidan toiselle puolelle yleensä, olen ymmärtänyt että kohtuullisen kapeakatseisia yleensä ollaan muita kuin omia tuttuja kohtaan? Tulevatko vain naisten perusluonteet jotenkin enemmin esille, mustasukkaisuus, omistushalu, laumasieluisuus ? Ei minulle tullut mieleen että missähän toinen oikein luuraa tai mitä tekee, sen teki luottamus ja kunnioitus,tietysti ajatteli mutta positiivisella tavalla.
Kirjoitinpa
Nyt olen alkanut pohtia ihmissuhteita ja –tapoja, tehdä asiat. Lieneekö tässä elämäntavassa jotenkin omat toteustapansa. Itse miellyin,tykästyin, ja Rakastuin niin kuin voi vaan omaan naiseeni, ei kaikki käynyt hetkessä, ei edes muutamassa vaan kuukausien myötä tämä kaikki tapahtui. Tummia pilviä alkoi kasaantua yllemme, ja lopulta kävi mitä ei itse muutamaan kuukauteen edes tajunnut. Loppu. Neuvoa- antavasta tuli ykkönen, ja vieläpä nopsasti. Niin ja kyse ei ollut ettemmekö olisi välittäneet ja rakastaneet toisiamme, vaan ongelmat muualla.
Vanha totuus, niistä toisista treffeistä, tai jo ekoistakin, tai kun ihan vaan tapaa ekaa kertaa. Kulttuurista ja tavoista, lieneekö tässä elämäntavassa jotenkin tu asenne vallalla? se että , heti tavattua muutetaan kämppää, ymmärrän toki suuret tunteet ,jos niistä kyse. Mutta mitä ne ovat lopulta...hetki, vuosi, kymmenen. montakymmentä, ja sitten voi iskeä arki, toki ei aina vaan muotoutuu hieno kaunis, elämä yhdessä. Vai kyse pelkästä ajasta tiimalasissa.
Onkohan se jotenkin vain helpompi lähteä toisen mukaan, valmis porukka taustalla, niin ylä-kuin alamäessäkin? Ymmärtänyt olen että tässä elämänmuodossa on jonkinmoisia ympyröitä ja piirejä, mitkä ovat itselle kovinkin outo asia yleensäkin, ei kyllä enää ... ymmärretty on että sellaisia on tässä elämäntyylissä, ja paljon muutakin, moraalia unohtamatta. Niin varmasti minäkin olisin tehnyt, ellei sitten tuntisi toista kohtaan niin syvästi ettei lähde helpomman mukaan, koska jotenkin ajatus että aletaan suhteeseen kovinkin kevyesti, ja kun lähdetään suureen ääneen vakuutellaan niitä tunteita. Minulla kesti monta kuukautta tajuta edes että olin jäänyt toiseksi.
Itsestä, rakkaani oli ainut lepakko jonka tunsin. Siispä kulttuurin suhteen on koluttu kovinkin kivikkoisia polkuja, ja rämmitty oman itsensä eteen pohjamutia myöten, ollakseen oma itsensä.
Onko se vaan tämä yleensäkin nykyinen elämäntyyli, otetaan se mitä halutaan, ajattelematta hintaa, vai jotenkin tähän homomaailmaan enemmin kärjistetty asia? vielä kurkitaanko mitenkään mielellään aidan toiselle puolelle yleensä, olen ymmärtänyt että kohtuullisen kapeakatseisia yleensä ollaan muita kuin omia tuttuja kohtaan? Tulevatko vain naisten perusluonteet jotenkin enemmin esille, mustasukkaisuus, omistushalu, laumasieluisuus ? Ei minulle tullut mieleen että missähän toinen oikein luuraa tai mitä tekee, sen teki luottamus ja kunnioitus,tietysti ajatteli mutta positiivisella tavalla.
Kirjoitinpa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä lesbo ottaa toisille treffeille?
***
siitöt ja ruiskun nykyään;)