Oon iloinen että on olemassa kriisipäivystyspuhelimia. Pääsisin varmaan päivystyksest omalla historiallani helposti eteenpäin mut haluan selvitä ilman , vähemmällä, kun en sitä pidemmäl aikavälillä tarvitse. Enkä ny päivystykseen lähde mut helpottaa kun tos näppäilyä vaille on kriisipäivystyksen numero, ajatuskin siitä helpottaa todella paljon (en kyl tiedä kuinka hyvin sieltä vastataan). Itken itsekseni ja sekin helpottaa. Oon myös ylpeä itsestäni että pystyn tähän, rationaaliseen ajatteluun enkä vetäse tost kaikkii nappei mitä olen saanut ja yrittänyt jotain lopullista. Sekin auttaa että tietää et aika paljon joutuis ottaa ennen kuin sais jotain aikaan ja ennen kaikkea se, että mulla on lapset joiden vuoksi on pakko olla. Mä pystyn, mä saan "näkymätöntä" apua. Kaikki ei valitettavasti siihen pysty. :(
Selviän minä
uusyrityspistefi
1101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Selvitään me kaikki yhdessä :)
Tavallinen arki on usein myös yllättävän rankkaa. Tavallinen työpäivä voi vaatia suurta valmistautumista ja raskaita ponnistuksia. Kyllä niistäkin kaikista selvitään, voin sanoa - ja uskon siihen täysin!
Se ei silti tarkoita että aina jaksaisi. Aina ei jaksa! Monilla jotka tänne kirjoittavat on jonkiasteinen kriisi menossa. On hyvä jos tajua että on kriisi. Silloin voi olla hyvä soittaa auttavaan puhelimeen, joka on sitä varten. Monet selviävät kriiseistään puhumalla ystäville tai muille. Moni ei myöskään selviä kriiseistään. Jos he olisivat ymmärtäneet että heillä oli kriisi, he olisivat voineet selvitä.
Oma suhtautuminen vaikuttaa paljon. Miten suhtautuu omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa.