Tiedättekö sellaisen tunteen, kun joku ihminen ottaa todella päähän mutta silti ette voi olla ajattelematta häntä? Olen nyt siinä vaiheessa tunteideni kanssa. Ja mitäs se ketään kiinnostaa? No ei varmasti kiinnostakaan. Mutta avaudun silti koska täällä se on mahdollista.
Hän sanoi selkäni takana jotain joka loukkasi minua, mutta en voi väittää että olisin silti päässyt hänestä ylikään. Ehkä tämä on eka askel siihen suuntaan? Minua itseäni ärsyttää se että yhä ajattelen häntä, vaikka tiedän, etten hänelle ole mitään.
Olisi tehnyt niin mieli koskettaa tänään, tarttua käsistä kiinni. Mutta tietenkään en sitä tee. Se olisi paha moka. Pelkkä haave sekin. Kohta jo kuopattu.
Hän sanoi selkäni takana jotain joka loukkasi minua, mutta en voi väittää että olisin silti päässyt hänestä ylikään. Ehkä tämä on eka askel siihen suuntaan? Minua itseäni ärsyttää se että yhä ajattelen häntä, vaikka tiedän, etten hänelle ole mitään.
Olisi tehnyt niin mieli koskettaa tänään, tarttua käsistä kiinni. Mutta tietenkään en sitä tee. Se olisi paha moka. Pelkkä haave sekin. Kohta jo kuopattu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tiedän. Todella raastavaa. Meinaankin tässä huuhtoa aivosoluni viinalla vessanpöntöstä alas niin ei tarvitse pähkäillä asian kanssa.
Ei auta kun hetken vain.
Raastava on hyvä sana kuvaamaan tätä. En jaksaisi enää tuntea näin häntä kohtaan. Näemme kuitenkin jatkuvasti (ei kummankaan omasta halusta) joten haluaisin nähdä hänet neutraalisti, kuin kenet tahansa. Sitä hän ei koskaan ollut. Alusta asti tunsin jotain vetoa, pidin mukavana miehenä. Mutta pokkani pitää...sen olen päättänyt. Itseäni en nolaa enkä anna hänen nolata.
Tartu käteen ja kiinni ja pyydä kanssasi tarpeita tyydyttämään.
Voi estää ja estää, monikin asia. En nyt ihan tuolta kannalta ajatellut niitä käsiä. Vaikka kyllä sitäkin haluaisin. Mutta en pelkästään sitä.
Miten hän sinua loukkasi?
Tiedän. Tiedän myös, kun aikaa kuluu, että sitä on tuskallisemman tietoiseksi tulee siitä, kuinka pahasti toinen loukkasi ja sitä tyhmemmäksi itsensä tuntee että edes luotti toiseen. Jos olet varma siitä, että toinen ei välitä, välttele häntä mahdollisimman paljon. Jos taas et, voit yrittää selvittää asiaa hänen kanssaan. Mutta tee päätös ja tee kaikkesi mennäksesi eteenpäin. Ne positiivisetkin tunteet kyllä muuttavat muotoaan. Yritä olla jäämättä vellomaan pahan olon tunteeseen. Niitäkin hetkiä tulee. Koska et voi välttää häntä, yritä hakeutua mahdollisimman paljon sellaisten henkilöiden seuraan, joiden tiedät arvostavan sinua, heiltä saat voimia jatkaa eteenpäin.
Kiitos, kiva kun täällä saa välillä näitä asiallisiakin kommentteja. Varmaa on, ettei välitä. Onneksi on niin kiireistä muuten tällä hetkellä ettei ehdi rypeä itsesäälissä. :)
Jos sinulla on tunteita noin paljon häntä kohtaan, miksi et mene puhumaan asioista tai soita hänelle? Fiksu ihminen kuuntelee mitä sinulla on sydämelläsi ja saatte asianne selvitettyä.
Rohkeutta sinulle.