Haluisin kirjottaa kirjan...

ANTEEKSI KIRJOITUS VIRHEET!!!!! seikkailuja ei seillailuja ANTEEKSI olen vähän väsynyt.

Siitä vain kirjoitamaan! Ikä ei ole mikään este sille, jos siitä olet huolissasi, ja mikäs sen hauskempaa kuin saada oma tarina paperille ja muiden luettavaksi. Aloitin itse muinoin romaanisarjan kirjoittamisen 13-vuotiaana ja kynäilin sitä päivät pitkät, ja vaikkei tekstiä koskaan julkaistu missään, luen sitä välillä vieläkin omaksi ilokseni koska se muistuttaa minua siitä, miksi ylipäätään jatkan kirjoittamista.

Se kannattaa tietty hyväksyä, että ensimmäiset viisi, kuusi kirjaa ovat (suurella todennäköisyydellä) julkaisukelvottomia, mutta mitä aiemmin harjoittelun aloittaa, sen aiemmin siinä myös kehittyy. Tärkeää on kokeilla kaikenlaista, löytää se oma tyylinsä, jatkaa hyvien kirjojen lukemista... ja ennen kaikkea oppia editoimaan. Kannattaa siis rohkeasti vain lähteä kokeilemaan, miten pitkälle idea kantaa, ja olla valmis muuttamaan suuntaa jos jokin ei toimikaan. Hullultakin kuulostava ajatus voi toimia loistavasti jos sen toteuttaa oikein, mutta oikean toteutuksen löytäminen vaatii aikaa ja opiskelua.

Suomeksikin on nykyään kirjoitettu valtavan paljon hyviä kirjoitusopaita, ja monella paikkakunnalla järjestetään myös kursseja, missä voi löytää samanhenkistä seuraa ja niitä arvokkaita koelukijoita. Kirjastoissa yleensä kyllä osataan neuvoa, mistä näitä löytää :)

Niin kuin edellinen kirjoittaja vastasi, ikä ei ole mikään ongelma tai este kirjan kirjoittamiselle. Anna palaa. Huonoja tai hyviä aiheita ei ole olemassa, kyse on siitä miten niistä kirjoittaa. Jos joskus haluat kirjoittaa tavoitteellisemmin tai haaveilet kirjan julkaisusta, niin on erinomainen asia, kun nuorena olet homman aloittanut. Michelle Paver näyttäisi olevan kirjoittanut muutamia fantasiakirjoja joissa seikkailee sudet, voisit saada hänen teoksistaan ehkä inspiraatiota. (Suden veli ja Varjojen valtias) Ja pari lasten kirjoitusopas vinkkiä jos kiinnostaa: Emma ja Arja Puikkonen Käsikirja mielikuvituksen matkaajille : kirjoittamisen seikkailuopas, Nuoren kirjoittajan opas, Timantinmetsästäjä : luovan kirjoittamisen opas.

Itse olen jo vanha, mutta kirjoitin muutamia vuosia sitten huvikseni tarinan ja kertomuksen tytöstä nimelta Smelda. Se oli ja vähän fantasiaa ja seikkailukertomus sekä kasvutarina. Ongelmanani oli että siitä tuli jokseenkin kuvaileva ja kerronnallisesti siihen ei tullut paljoakaan vuorosanoja, kun en keksinyt mistä kyseisen tarinan henkilö olisi keskustellut toisten kirjan henkilöiden kanssa. Joten se jäi lyhyeksi taruksi ja novellin omaiseksi. Mutta on hyvä kokeilla, että mihin pystyy. Kirjan kirjoittaminen on itse asiassa aika työlästä ja hankalaa. Pitää rakentaa ensin alusta loppuun asti kulkeva juoni, ettei tekstistä tule sekavaa. Ja pitää kirjoitusprosessissa aina välillä tarkistaa, että mitä oli aiemmin kirjoittanut, että osaa sitten jatkaa loogisesti eteenpäin tarinan kulkua. Kannattaa varmaankin ensin tehdä mind map tarinan juonesta eli ajatuskartta ja rakentaa tarina sitten sen ympärille. Pitää myös keksiä vuorosanoja kirjan henkilöille, jos kirjassa esiintyy niitä. Mutta todellakin kirjan kirjoittamisessa on varmasti apua kirjoitusoppaista. Itse en sellaista käyttänyt, vaan kirjoitin kylmiltäni aina välillä kirjoitustarpeeseeni sitten kun jaksoin ja muistin. Ja pähkäilin tarinan kulkua. Tarinassa Smelda oli nuorityttö, joka oli vartiotulilla kallion laella tähystämässä vihollisten varalta vesisateessa, mutta jo niin iso, että oli saanut vartiotehtävän itselleen. Ajoitin tarinan viikinkiaikaan. Pilanden kylässä oli hänen vanhempansa, jotka viestin tuojien jälkeen lähettivät tytön merimatkalle. Sen jälkeen oli merimatkakuvausta ja hylkeenpyytäjien kalamajassa vietetyn yön jälkeinen soutumatka saareen. Sitten oli kuvausta saaresta ja lopulta päätyminen dyyneille ja nääntyminen sinne. Tarina loppui kesken, koska en keksinyt Smeldalle pelastusta. Yritin luoda mielen maiseman kustakin tapahtumapaikasta kuvailemalla ympäristöä ja kertomalla mitä ympäristössä tapahtui. Tarinassa ei olut muita dialogeja kuin Smeldan ja hänen vanhempansa. Eli koko juttu jäi tyngäksi. Mutta jos sinulla on hyvä mielikuvitus, niin varmasti keksit mitä kirjassasi tapahtuu, ja kuten sanoit, että sinulla on jo paljon ideoita. Kaikkein vaikeimpana en kokenut ympäristökuvailuja vaan todellakin dialogin keksimisen. Mutta onnea yrityksellesi, ja ainakin saat iloisella mielellä kirjoittaa, ja käyttää sanavarastoasi ja harjoitella kirjoittamista. Itse keskityn nykyään vain runoihin, sillä mielikuvitukseni ei riittänyt kirjan kirjoittamiseen asti. Onnea yrityksellesi :)

Intohimo ei kysy ikää. Kun opin kirjoittamaan ensimmäisellä luokalla, tein omia vihkoja joihin kirjoitin tarinoitani. Lopuksi kuvitun vihon kannen kuin se olisi ollut oikea kirja.

Ala vain kirjoittaa, koska niin kehittyy. Saatat vuosien päästä huomata, että vaikka ensimmäiset teoksesi ovat hieman tönkköjä ja hassusti kirjoitettuja, niissä on paljon annettavaa.
Nykyään ehkä kirjoitan paremmin kuin lapsena, mutta mikään ei voita lapsen mielikuvitusta ja vauhtia. Aina silloin tällöin lähden lukemaan yhtä hyvin vanhaa tarinaani pilvien päällä olevasta kaupungista ja nauran typerille virheilleni, mutta hymyilen kauniille tarinalle —ja itken.

Susi ihmisenä? Tuostahan voisi tulla hauska. Yrittääkö hän ulvoa ihmisenä?
Anna vain ideoiden tulla ja lähetä sutesi matkaan. Onnea!

Sanon usein, että löysin ääneni 11-vuotiaana. Siihen asti en osannut kirjoittaa. Seuraava vaihe on sitten se, että löytää kirjoittamisen aihetta. Jokaisessa hyvässä kirjassa on jonkinlainen teema, motiivi, kirjoittajan syy kirjoittaa. Sen pitäisi voida itselleen tiivistää yhteen lauseeseen.

Dialogia on hyvä oppia kirjoittamaan. On paljon helpompi lukea dialogia kuin seliselitystä.

Näytä, älä kerro. Tuota ohjetta kuulee jatkuvasti, mutta kukin voi itsekseen pohtia, mitä se oikeastaan kirjoittaessa tarkoittaa. Itse sanoisin jotenkin niin, että kirjoittaessasi olet piilossa huoneen nurkassa ja äänität kohtauksen. Eikä niin, että seisot verhon takana kännykkä kourassa ja raportoit kaverille, mitä juuri kuulit sanottavan. Ole tarinassasi huomaamaton lukijalle. Anna tarinasi henkilöiden ajatella ja puhua.

Näkökulma on myös valittava, ja vaihtoehtoja on useita. Tavallinen on yhden henkilön näkökulma, jolloin vain hänen ajatuksensa tiedetään, muista hän vain tekee havaintoja. Voit kirjoittaa minä-muodossa tai yksikön kolmannessa (hän), mutta pysy valitsemassasi.

Valitse myös, haluatko kirjoittaa menneessä ajassa vai nykyhetkessä.

11-vuotiaan ei kannata kirjoittaa aikuisen ihmisen näkökulmasta, mutta aikuisiakin voi tarinassa olla, lapsen silmillä nähtyinä. Kannattaa kirjoittaa siinä ympäristössä, jonka tuntee, vaikka se itsestä tuntuisi tylsältä. Mikään ei ole nolompaa kuin jutun sijoittaminen jonnekin ulkomaille, jos ei muista kulttuureista mitään tiedä. Suomalaisuus on hieno asia. Lapsuus on upea asia. Vaali omaa lapsuuttasi. Pian sen menetät.

Miksi vain haaveilla, jos kirjoittaminen on sun juttu. Älä siirrä aloitusta vaan aloitat määrätietoisesti rakentamaan tekstiä, myöhemmin muokaat paremmaksi.

Tuo ikä ei saa olla tekosyy tekemättömille unelmille ja toisaalta jos vain haluatkin vain unelmoida, niin asia on tietysti eri. Omat tyttäreni kirjoittavat vakavissaan kirjoja ja aloittaneet jo nuorempina, kannustan heitä siihen koska se on hyvä harrastus ja jos lahjoja on, niin kyllä kustantajankin sitten voi löytyä ja jollei, niin jatkaa sinnikkäästi.

Tsemppiä sinulle ja muista lukea monipuolisesti, jotta saat rikkaan sanavaraston kuvailla asioita