oli juttu päivän lehdessä. Tuli mieleen lapsuus. Melkein joka rakennuksessa oli pärekatto, yhdessä olkikatto. Ne piti uusia silloin tällöin. Me lapset pääsimme mukaan naapuriin, kun pölkyt höylättiin päreiksi. Myös kattoa tekemään pääsimme. Päreen oli oltava niin päin, että vesi valui pois eikä jäänyt päreeseen. Hauskaa tuo touhu oli. Mieheni eläessä asuinrakennukseen tehtiin peltikatto. Ensin purettiin varhaisemmat päre- ja tiilikatto. Tuo oli melkoinen työ.
Pärekaton uusimisesta
pätiipel
397
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla pareet jo itsestaa lahtee tuolla korkeammalla kohdalla
Lapsuuden mielipuuhaa, päreitä rivitin katolla ja isä naulasi. Huomasin että isä käänsi joskus päreen toisinpäin, päre piti laittaa syyt alaspäin jotta vesi valuu alas, se on hyvin tärkeää.
Minä aina änkesin isän mukaan, olin isänlikka. Olen vieläkin siitä hirmu onnellinen! 😊
Ukkimme tuli joskus talvipakkasella tekemään meille pirttiin pärekoreja. Hyvä tuoksu tuntui pirtissä päiviä.