Meillä on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus ja nyt on tullut eteen tilanne että isällä taas uusi tyttöystävä!Täytyykö minun hyväksyä että näitä ehdokkaita näytetään aina myös lapsille heti?!?
Vanhempi lapsista 7v itki pitkin iltaa että isiltä ei jää aikaa nyt meille...Yritin selitellä ettei asia pakosti ole niin,mutta eihän tuollainen pieni lapsi ymmärrä asioita!
Itse en ole tuonut lasten aikana miehiä kotiin vaan olen päättänyt että jos vuoden jälk.tilanne vielä sellainen että yhdessä ollaan niin sit voin esitellä.
Ex ukkelin kanssa muuten hyvät välit,mutta tämä ed.mainittu asia ei mene jakeluun!Ei edes halua ymmärtää asiaa!Ja niinhän se aina on,että minä äitinä lohdutan lasta niiden asioiden takia mitkä se etä aiheuttaa!
Tuntuu pahalta se että meillä menee lasten kanssa hyvin ja sitten tuollainen asia sotkee taas kaikki kuviot,eikä niitä voimavaroja muutenkan ole liikaa yhäideillä!
Joten kertokaa kokemuksistanne,ja vastatkaa miten pitäis toimia!
Vanhempi lapsista 7v itki pitkin iltaa että isiltä ei jää aikaa nyt meille...Yritin selitellä ettei asia pakosti ole niin,mutta eihän tuollainen pieni lapsi ymmärrä asioita!
Itse en ole tuonut lasten aikana miehiä kotiin vaan olen päättänyt että jos vuoden jälk.tilanne vielä sellainen että yhdessä ollaan niin sit voin esitellä.
Ex ukkelin kanssa muuten hyvät välit,mutta tämä ed.mainittu asia ei mene jakeluun!Ei edes halua ymmärtää asiaa!Ja niinhän se aina on,että minä äitinä lohdutan lasta niiden asioiden takia mitkä se etä aiheuttaa!
Tuntuu pahalta se että meillä menee lasten kanssa hyvin ja sitten tuollainen asia sotkee taas kaikki kuviot,eikä niitä voimavaroja muutenkan ole liikaa yhäideillä!
Joten kertokaa kokemuksistanne,ja vastatkaa miten pitäis toimia!
Vastaukset 26
Vanhimmat
On kai hyvä, että isillä on tyttökavereita. On kai
isälläkin oikeus onneen siitä ne lapsetkin tykkää.
Ps. Vaihtelu virkistää kummasti eron jälkeen.
Varsinkin kun Ex opetti 8v pojalleni, että pitää olla kolme naista yhtäaikaa, niin hyvä tulee. Oikein hyvää esimerkkiä ja siitähän ne lapsetkin tykkää.
kerrot exälle miten lapsi on reagoinut - ja annat sitten isän päättää miten edetä. Et voi kuitenkaan puuttua miten isä hoitaa perhe-elämäänsä - ja hyvä olisi jos isä nyt käsittelisi lapsensa kanssa tätä tyttöystäväasiaa.
Tarkennatko, oletko siis itse lähi ja mies etä?
Eikö mies silloin ota lapsianne luokseen, kun hänen tyttöystävänsä on paikalla, vaikka pitäisi ottaa?
Vai kokeeko lapset, että kun he menevät isälle ja isillä on se uusi tyttökaveri, niin isillä ei ole aikaa ollakaan lapsien kanssa?
Mikä asia miehelläsi ei mene jakeluun?
Sekö, että Sinun mielestäsi ei saisi uutta naisystävää esitellä lapsille, ennenkuin vuoden päästä?
Miksi sellaisen pitäisi mennä jakeluun? Sehän on Sinun mielipide.
Jokainen vanhempi joskus joutuu lohduttamaan lastaan asioista, joita toinen vanhempi aiheuttaa, ei siinä mitään.
Itse olen esitellyt naiskaverini heti alkuajoista asti, eikä meillä siinä mitään kinaa ole ollut.
Olimme yhdessä lapsien kanssa, eikä ne kokeneet ettei olisi ollut aikaa heille.
Näin meillä, mutta voisithan eksällesi mainita, ettei lapsia saa jättää huomioimatta vaikka uusi muorinkonttura siinä läsnä olisikin. Yhteisiä tekemisiä kun keksii, niin lapsetkin viihtyvät tämän uuden seurassa.
"Tuntuu pahalta se että meillä menee lasten kanssa hyvin ja sitten tuollainen asia sotkee taas kaikki kuviot."
Mitkä Sinun kaikki kuviot eksäsi uusi sotkee?
Voin olla väärässäkin, mutta ihan kuin oma mustasukkaisuutesi kuultaisi sieltä läpi ja siitä johtuisi tuo "ongelma".
Ja ongelmasi voi syvetäkin vielä, mikäli lapset oikeasti alkavat viihtyä tämän uuden naisen seurassa......
Onko suurin ongelma asiassa se, että täytyykö sinun hyväksyä ex-miehesi uudet naisystävät?
Jos asenteesi on se , ei se voi olla heijastumatta myös lapsiin.
Kärsivätkö lapset siitä, että äiti ja isä osoittavat huomiota toiselleen?
Vai onko se eri asia?
Minun mielestäni seitsemän vuotias ymmärtää asioita, jos ne oikein osaa kertoa, voin tietysti olla väärässä, mutta puhunkin vain omasta kokemuksestani.
Omasta kokemuksestani seurustelusta voin sanoa sen, että mitään salamyhkäisiä tapaamisia ei ole järjestetty.
Lapset ovat saaneet tutustua mieheen jo alkuvaiheessa. He sentään ovat aika suuri osa minun elämääni.
Luohan se jo turvallisuuden tunnettakin, kun tietävät missä mennään.
Avoimuus ja rehellisyys perheessä on valttia ainakin meillä.
Lasteni isällä on ollut naisystävä jo vuosia, eikä hän ole katsonut aiheelliseksi esitellä häntä lapsilleen.
Hän ei ilmeisesti pidä lapsiaan sen arvoisena,
poika oli asiasta pahoillaan ja ilmaisi mielipiteensä jyrkin sanoin.
Kukapa sitten asiasta pojan kanssa keskusteli, jos en minä äiti.....
Asiat voivat siis olla näinkin!
Ikuisuuskysymys: Milloin on oikea aika esitellä uusi seurustelukumppani lapsille?
Tätä mietin itsekin usein. Nyt olen seurustellut n. 2kk miehen kanssa, joka on aivan "tosissaan" tässä suhteessa. Itse vielä en ole 100varma...
Mies haluaisi nähdä lapseni, minä epäröin... Joskus aiemmin olen jo kuukauden päästä vienyt miehen kotiini. Ehkä oppineena jotakin nyt jotenkin haluan edetä hitaammin. Ettei lapsille tulisi niitä pettymyksiä enää enempää.
Joku kommentoi, että vasta vuoden tuntemisen jälkeen on esitellyt uuden miehen lapsilleen. Itseltäni tuo ei käytännön syistä tule ikinä onnistumaan, jo senkin takia, että lapseni ovat mulla AINA. Eli tapauskohtaisesti: jonkun on melko pian PAKKO esitellä lapsilleen, joku voi tosiaan pitää vuodenkin "salassa" uutta kaveriaan. Eri juttu, miten kaveri suhtautuu tuollaiseen piiloleikkiin....Itse ihmettelisin kyllä!
Mutta olis kiva oikein ASIANTUNTIJAN mielipide kuulla tuosta esittelyasiasta. Tällä palstalla sitä tuskin saan, taidan kirjoittaa muualle.
Onnea kaikille!
Sanoisin, että lapsella on oikeus ilmaista mielipide, koska haluaa nähdä isin uutta naista, vai haluaako ollenkaan! Ei se lapsi niin tyhmä ole etteikö osaisi ilmaista itseään.
Jos lapsi asuu äidin kanssa, äidillä on paljon vaikeampaa tapailla uusia miehiä, koska lapsi on aina läsnä, joten, mun mielestä olisi silloinkin kyllä viisainta kysyä lapselta voiko äidi tuoda oman kaverin kylään!
Eikä missään nimessä aleta höyryämään että tässä on sun uusi tuleva isä!
Ja jos mahdollista, tavattaisiin uusia kavereita kodin ulkopuolella, vaikka koulupäivänä lapsen ollessa koulussa. Kukaan ei lapsen mielestä saa viedä toisen vanhemman paikkaa.
Loisto tilanne olisi, jos näitä suhteita ei edes olisi. Sillä lapelle on antteva koko vapaa aika, kunnes hän on niin omatoiminen, että pärjää yksinään. Joku 13 joku 18 vuotiaana, riippuu lapsesta.
Lapsi voi sen takia kokea jäävänsä ilman seuraa, kun hän haluaisi omia isänsä! Oidipaalivaiheessa oleva tyttö ei halua ketään muita isän elämään kuin itsensä.
T. Äitipuoli
Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että lapsilla on perheessä yhtä suuri oikeus ilmaista mielipiteensä asioista kuin aikuisellakin.
Mutta asioista voidaan keskustella, eivätkä lapset määrää perheessä kuka saa käydä tai kuka ei.
Lapsilla on omat kaverit ja aikuisella omat.
Aikuinen perheessä on aina aikuinen ja jos hän on vastuuntuntoinen ei luultavasti suurempia ongelmia synny.
Uusia isiä ei ole eikä tule ainakaan meillä, lapsilla kun on jo isä.
Äidillä kyllä on miesystävä.
Kuinkas tässä sitten tapaillaan koulupäivinä, kun töissäkin pitäisi ehtiä käymään?
Siihen en minä ainakaan suostu, ettei minulla saisi olla parisuhdetta siihen asti kun lapset ovat täysi-ikäisiä....
Poikia ovat!
Eipä nää ns. asiantuntijatkaan eli sossut piittaa kun täällä päin yks lähiäiti vaihtaa miestä kuin sukkaa. Se on vaan niin ihanan herkkää. Miks ihmeessä sitten pitäis kenenkään hermostua jos isä löytää uuden onnen. Anna isän olla ja rakastaa. Ja jos sulla on aavistus katkeruutta tai kateutta tai ilmaa tekstissäsi niin sitä suuremmalla syyllä lopeta urputus.
Uskomattomia noi muutamat edelliset vastaukset! Miten voi olla lapselle hyvä, jos äidin/isän kumppani vaihtuu tiuhaan ja tämä uusi ihminen tuodaan aina lapsen elämään?!?
Ei varmasti ole sääntöä sen suhteen, milloin uuden kumppanin voi esitellä, mutta ei varmasti heti!!! Lapset tarvitsevat aikaa, aikuiset tarvitsevat aikaa ja uusi suhde tarvitsee AINA aikaa!
Ja minusta tämä asia pätee niin äitiin kuin isäänkin, niin lähi- kuin etä vanhempaankin. Rakkaus voi kukoistaa, vaikka uutta kumppania ei tuoda aina heti lasten eteen. Tällaiset ovat järjestelykysymyksiä.
Olen kanssasi samaa mieltä. Ei siinä varmaan lapsilla ole kovin turvallinen olo, jos ovesta kävelee jokin näistä "naisystävistä" ulos ja toinen kävelee suurinpiirtein samaan aikaan sisään. Tätä jatkuu vuosia. Kennen kanssa sitten mennään kihloihin viikon seurustelun jälkeen ja heitetään pihalle muutaman kuukauden kuluttua. Kohta tuodaan raskaana oleva nainen asumaan ilman, että on lapset ovat edes nähneet kyseistä naista, kun on sattunut pieni vahinko. Ja muutaman kuukauden kuluttua heillä onkin yksi sisarus lisää ja sitten kun ollaan muutama kuukausi siihen totuteltu uuteen sisarukseen, niin tuodaanpa siihen kolme sisarpuolta lisää, kun ne on aiemmin asuneet isän luona. Kyllä siinä piennen lapsen pää menee vähemmästäkin sekaisin.
Kerrankin joku samaa mieltä kanssani!!
Samoja ajatuksia herätti minussa,kun eilen kirjoittelin tuota tekstiä!
Jä tässä meidän tapauksessa kävi näin että isä ilmoitti että nyt on isillä uusi tyttöystävä ja sillä on myös lapsi!Eli kaksi iskua yhdellä kertaa lapsille!!Mielestäni tämän naisen olisi voinut esitellä ensin isin ystävänä,ja sit myöhemmin tyttiksenä ja et hänellä on myös lapsi!
Tuntuu et nykypäivänä lasten täytyy vaan hyväksyä kaikki mitä aikuiset toilailee.Ja voin omasta kokemuksesta kertoa että kyllä tollaset jatkuvasti vaihtuvat suhteet jättävät jäljet lapseen ja nyt itse olisin halunnut suojella lapseni tuollaiselta!!Lapset kiintyvät helposti ja sitten the end ja toinen kehiin...
En ole pätkääkään mustis meillä on ns.hyvät välit lasten isän kanssa,mutta tämä asia mättää!!
Olen hänen puolestaan onnellinen jos nyt vaikka olisi löytänyt sen oikean,mutta ei neljän viikon seurutelun jälk.heti tarvisi esitellä lapsille häntä!
Ja sitten kun ajattelee sitä, että en tiedä tästä ihmisestä mitään ja minun pitäisi antaa lapseni sinne ventovieraan ihmisen luo(nykypäivänä kun ei mene takuuseen ihmisten esim.psyyk.ong.)
Sinä puhut todella viisaasti ...lapset eivät ole mitään leikkikaluja!!
Lapsilla on myös tunteet ja nekin pitäisi huomioida kun uuttaa suhdetta aletaan rakentamaan!
Me aikuisethan toimimme esimerkkinä lapsillemme!
Mutta ilmankos nykypäivänä lapset voivatkin huonosti kun vanhemmat eivät ajattele mitä tekevät lastensa silmien edessä!
itse olen seurustellut nyt jo kaksi vuotta enkä ole vieläkään esitellyt uutta miestä lapsilleni! ja jos exä tekis jotain tuollaista et esittelis naisensa aina mennentullen lapsille loppuisi isän viikonloput lyhyeen. Toi on aivan vasuutonta aikuiselta ihmiseltä omia pieniä lapsiaan kohtaan.
isän käyttäytyminen lasta kohtaan muuttuu jos naiset vaihtuu? kai se samanlaista kohtelu on vaikka eri nainen talossa olisikin. ei lapset siitä "rikki" mene. Eri asia on jos lapset näkee esim. väkivaltaa, siitä traumoja syntyy. Ehkei sentään naisten näkemisestä! Taitaa äidit olla vaan kateellisia kun isällä on vientiä ja pelkäävät että isä unohtaa lapsen täysin. Ehkä on paras vaan olla hiljaa ettei niin käy.
Et taida tietää, mistä puhut. Kyllä näistä asioista voi jäädä traumoja, jos aikuiset vaihtavat kumppaniaan kuin sukkaa. Uusi kumppani vie paljon huomiota (isältä tai äidiltä), voi pelottaa lasta, tuoda mustasukkaisuutta lapsiin jne. Lapsi ei tiedä, miten suhtautua, kun pelkää, että kohta tämäkin ihminen lähtee. Uuteen ihmiseen tutustuminen vie lapsiltakin paljon energiaa, eikä aina ole helppoa. Ensin pitää aikuisten tutustua toisiinsa ja sitten on vasta lasten vuoro. Näin silloin, kun on kyse vastuullisesta vanhemmasta.
oletko ihan itse keksinyt tuon jutun vai lukenut jostain?? siinä taas katkera yh!
Ei, olen itse kokenut lapsena. Minulla hyvä parisuhde ja yksi lapsi. Ja hyvä suhde lapseni isään. Kiitos mielenkiinnosta.
täällä sitten höpötät asioista mistä et mitään tiedä!
..tuo edellinen kirjoittaja kertonut puhuneensa juuri OMASTA kokemuksestansa.
Parisuhteen kestoa on mahdoton arvioida etukäteen. On ikävää, jos ne suhteet eivät onnistu ja isän tyttöystävät vaihtuvat tiuhaan. Olen sen suhteen ihan samaa mieltä.
Kannattaa kuitenkin huomioida se, että jotta suhde voisi kehittyä, on myös tämän isin uuden tyttöystävän tiedettävä mihin lähtee mukaan. Jos tämä ei tapaa lapsia, tämä ei voi alussa pohtia sitä, tahtooko tulevaisuudessa kuulua tuohon kuvioon.
Jos nuo tapamiset (jos mies on etäisä) tapahtuvat siten, että tyttöystävä ja isä ovat lasten aikana "kavereita" ja jättävät ylimääräiset toistensa hellimiset väliin, niin ei kai tuossakuviossa ole mitään pahaa. Jos isä huomioi tyttöystävän aikana lapsiaan, niin hommahan on hyvä! Kyllä ihmisten elämässä aina kanssaihmiset vaihtuvat. Osa lähtee ja osa jää. Miksi isän tyttöystävä olisi jotenkin poikkaustapaus? Kyllähän isät saavat vapaasti esitellä miesuolisille kavereillenkin lapsiaan, vai mitä? Entäpä eroamattomilla vanhemmilla? Eivätkö vanhempien ystävät tapaa lapsia koskaan? Kyllä meilläkin on käynyt niin isän kuin äidin työ- ja harrastuskavereita kyläilemässä lapsuuden aikana (ydinperheessä), joita en ole välttämättä tavannut enää toistamiseen.
Kyllä aikuisten on ensin tiedettävä, mihin lähtevät. Ja mitä paremmin aikuiset tuntevat toisensa, sitä paremmat mahdollisuudet suhteella on onnistua lasten tullessa kuvioihin.
Totta, elämässä ihmiset vaihtuvat, mutta missä roolissa ja kuinka usein, on paljon vanhempien vastuulla.
Mieti itsesi lapsen rooliin: miltä tuntuisi kymmenen kertaa vuodessa aloittaa tutustuminen mahdolliseen uuteen isä- tai äitipuoleen? Olisiko turvallinen olo?
Osittain olen ihan samaa mieltä, mutta kun miettii käytännön toteutusta, se lienee mahdoton.
Jos isä esittelee tyttöystävänsä lapsillee, kuin kenelle tahansa kaverilleen, niin eivät lapset tuota tyttöystävää heti ole ottamassa minään äitipuolikandidaattina!
Minä tapailin yhteen aikaan miestä, jolla oli 2-vuotias tyttö. Ei tämä tyttö mua minän äitinä alkanut pitää. Vaikka tapasin tytön hyvin aikaisessa vaiheessa (emme edesseurustelleet), niin olimme lapsen aikana vain kavereita. Ts. puuhastelimme yhdessä samoja asioita, joita mies teki miespuolistenkin kavereidensa kanssa. Pelasimme lapsen kanssa, luimme, juttelimme. Keskinäiset hellyydenosoitukset ja muut jätimme kahdenkeskisiin hetkiimme. Miehellä kävi kylässä muitakin ihmisiä, kuin minä. Mieskavereita, naiskavereita, sukulaisia, sisaruksia jne. Ei lapsi minua ottanut minään tulevana äitipuolena, vaan samanlaisena ihmisenä, kuin ne muutkin. Sen ijaan minusta oli ihan kiva nähdä käytännössä, millaista isän ja lapsen yhdessäolo on, jotta tiesin, mihin minun tulisi sopeutua, mikäli suhteemme kehittyisi. Se ei kehittynyt, mutta ei lapsellekaan siitä mitään traumoja tullut! Olin ollut kuin kuka tahansa muukin isän kaveri.
On ihan eri asia, jos isän luo muuttaa asumaan aina joku uusi nainen. On ihan eri asia, jos isän luona käy kylässä silloin tällöin joku uusi "ystävä". Ei lapselle ole pahaksi tavata uusia ihmisiä.
Riippuu siis täysin siitä tavasta miten kukin lapselle esitellään ja miten lasten aikana ollaan.