Nämä yksinäiset päiväni
loputtomina kuin rukousnauhan helmijono,
etäisinä ja hiljaisina kuin taivaalla lipuvat
pilvet,
ja ihmisten äänissä vieras sointi.
Tämä yksinäisyyteni
kuin lokin vihlova kirkaisu avaruudessa
loputtomina kuin rukousnauhan helmijono,
etäisinä ja hiljaisina kuin taivaalla lipuvat
pilvet,
ja ihmisten äänissä vieras sointi.
Tämä yksinäisyyteni
kuin lokin vihlova kirkaisu avaruudessa
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsensä Sinun tunteisiisi, runosi on kuitenkin raikas tuulahdus tällä palstalla, onnittelen. Jatkoa!
Kiitos, lokari.
Yksinäisyyden kokemus lienee jokaiselle tuttu jossakin määrin.Kohtuudella koettuna se on hyvä ja ihmistä kasvattava, mutta pitkäkestoisena kipeää tekevä asia.