parisuhdetta, jossa jossain vaiheessa aletaan riidellä, mollata, napista, vittuilla (mukamas sarkasmia) ja osoitella kun et ole sitä etkä tätä, ja et osaa etkä viitsi ym.
Enkä jaksa niitä kumppanin paskoja sukulaisia, kun en jaksa omianikaan. En jaksa olla sosiaalinen omassa elämässäni kun joudun olemaan sitä työssäni. Tykkään olla omissa oloissani silloin kun siihen on mahdollisuus, lököillä kulahtaneissa leggareissa, tukka tuhansissa takuissa meikittömänä. En kaipaa ulkonäkööni liittyvää kritiikkiä kumppanilta, enkä halua piereskelevää, ja nenän sisältöjä sormissaan pyörittelevää porasasta sohvalleni lojumaan. En halua elämääni kumppania, jonka jälkiä saa olla siivoamassa, ja krapula-aamuina paskalle haisevaa hengitystään haistelemassa.
Enkä jaksa niitä kumppanin paskoja sukulaisia, kun en jaksa omianikaan. En jaksa olla sosiaalinen omassa elämässäni kun joudun olemaan sitä työssäni. Tykkään olla omissa oloissani silloin kun siihen on mahdollisuus, lököillä kulahtaneissa leggareissa, tukka tuhansissa takuissa meikittömänä. En kaipaa ulkonäkööni liittyvää kritiikkiä kumppanilta, enkä halua piereskelevää, ja nenän sisältöjä sormissaan pyörittelevää porasasta sohvalleni lojumaan. En halua elämääni kumppania, jonka jälkiä saa olla siivoamassa, ja krapula-aamuina paskalle haisevaa hengitystään haistelemassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja miksihän koit suunnatonta tarvetta tulla jauhamaan tuota sontaasi palstalle, jolla on tarkoitus puhua ikävästä ja kaipauksesta?
Kumma kun sun tuota samaista kommenttias ei näy elluhulluhyllyväbyllyn revansa sniffailu viestien perässä😂😂
Miten hienosti oivallettu! Juuri tänään mietin samankaltaisia asioita. Mietin milainen miesmakuni on. Ainoastaan yksi pitempiaikainen kumppanini on ollut jokseenkin "normaalin" rajoissa. Tosin hän oli sitten mammanpoika.
Kaikki miessuhteeni ovat olleet kuormittavia, ottaneet enemmän, kuin mitä ovat antaneet. Voi sitä loukkausten määrää, mitä olen saanut kokea. Ja itse opin myös antamaan takaisin samalla mitalla.
Mitä järkeä on ihmissuhteella, missä lytätään toisen ihmisarvo täysin? Kuitenkin se mitä tarvitsisimme, on toisen ihmisen tuki ja rakkaus, jotta jaksamme elää tässä kovassa maailmassa. Kovin vaikeaa on uskoa enää, että kelpaisin tällaisena kuin olen, saisin rakastaa ja pitää huolta toisesta ja vastaanottaa rakkautta.
Koska määrämittani kaikkea sontaa alkaa olla täysi, mietin että ehkä se yksineläminen voisi olla viisainta. Vaikka muuta toivoisinkin.
Vaatii omilla jaloillaan seisomaan kykenevän naisen, että pystyy tekemään päätöksen olla mieluimmin yksin, kuin paskassa suhteessa. Ei heikoista naisista ole tuohon.
No tuota... Viimeisestä "oikeasta" parisuhteestani on aikaa yli 5 vuotta, eli kenenköhän jaloilla seison? 😂 Ja todellakaan itse tarkoitus ei olisi olla yksin, ei vaan itselle sopivaa taida löytyä.
Ei ihmissuhteissa varmasti aina mitään vikaa ole. Miehiä tarvitaan esimerkiksi seksiin, hellyyteen ja läheisyyteen, jos hetero on. En laske niitä heikkoudeksi vaan ihmisen perustarpeiksi.
Nyt näyttää palsta aika mukavalle, on ainakin tyttöjä auttamassa puhelemaan ujojen poikien kanssa.
- Tai ainakin näyttäisi siltä.
Sain aika kauniin hymyn erääntä tytöltä ruokakaupassa...