Alitajuisesti yritän unohtaa sinut ja luopuminen sinusta ja siitä tunteesta tekee surulliseksi. Ehkä tämä vaan on parasta näin. Miehelle sinne jonnekin.
Nyt tiedän miksi olen tänään niin surullinen
Surusilmäinen
15899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sama tilanne. Hän vilkuili minua pitkään, mutta kun kysyin tutustumista. Ei oli vastaus. Hän ei edes vilkaisut minua. Jäi sellainen olo , että hän haluaisi vasta kyllä, mutta kielteinen vastaus olisi helpompi. Useita mahdollisuuksia olisi ollut korjata tätä tilannetta.
Tämä oli vain mielikuvitukseni. Kaikki se minkä luulin . Onneksi olin skeptinen alusta lähtien, vaikka uskoin mahdollisuuteen onnistua tässä jonkin verran.
En voi kokonaan unohtaa, mutta päästän irti, koska miksi ajattelisin sen mikä ei tule tapahtumaan.
Miehelle minne...?
Mies, joka ei käy täällä palstalla.
Minä voisin sanoa saman, paitsi että unohtaminen ja luopuminen on itsellä ihan tietoista.
Minulla on joku itsesuojelumekanismi mennyt päälle. Jo parin päivän ajan aina, kun hän tulee mieleeni, torjun sen alitajuisesti enkä ala ajatella häntä ollenkaan. Ja tänään olen surullinen, selvästi yritän suojella itseäni ja unohtaa koko ihastumisen. Voi olla, että huomenna on parempi päivä.
Kun on koko päivän ollut surullinen, on hyvä mennä ajoissa nukkumaan. Ehkä huomenna herään ja olen jo unohtanut sinut.
olisin halunnut kirjoittaa jotain ilahduttaa kaikille tytöille, mutta vessassa käyminen pissimässä jne estivät ajatukseni.
Minä olen taas ajatellut sinua normaalia enemmän, haluan vaihtaa isommalle vaihteelle kanssasi.
Sinua kehottaisin toimimaan jollain tavalla ihastuksesi kanssa, jos häntä noin paljon ajattelet.
vääntää isompaa vaihdetta silmään jokaisen naisenpuolen kanssa.
Toivotuksin.
Joku juttu oli tyttönkin kanssa että pitää olla mukava "vaunu" se auto jonka kyydissä_
Ferrarin Testarossa, noin 320kmh-nopeutta.
Toinen juttu on joku Callawayn Sledgehammer, Corvette, selkeästi vetäisee yli 400km/h huitelee vain.
En häntä vielä unohtanut, mutta suru katosi hyvin nukuttuun yöhön.
Minua uni opetti sillä tavalla viime yönä, tajusin erään asian työhommeleista, turhaan ehkä syytin työnjohtajaa hieman harmistuneena eräästä pikkujutusta ja työkavereita terroristeiksi ja sabotööreiksi :D
Tai EN syyttänyt vihaisesti vaan, noh..
Oli eräs niin ihmeellinen asia mikä on saattanut aiheuttaa erään jutun, pitääkin sanoa työnjohtajalle että luulen että tuollainen on voinut aiheutua tuollaisesta asiasta, oli kummallinen juttu.
Tietää syy milloisiinkin tunteisiin.