Ei kai ongelmattomia ihmissuhteita olekaan. Mutta että jo alkumetreiltä... Ehkä joitain asioita ei ole tarkoituskaan sen enemmälti. Oikeesti en jaksa enää edes miettiä. Kun ei kerran suju niin ei sitten.
Päällimmäisin tunne on pettymys
senenempää
11310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aivan kuin joku kirjoittaisi omia ajatuksiani. Valtavan rankkaa tämä on, kun niin kauan jaksoin toivoa ja oikeastaan uskoinkin, että asiat kääntyvät vielä parhain päin.
Tulen varmaan rakastamaan häntä edelleen, jotkut asiat eivät vain suju, vaikka kuinka paljon toivoisi. Nyt sen ymmärrän jotenkin, ettei näillä luonteilla. Mutta pitkä matka on vielä hyväksymiseen.
Jaksamista sinulle ap, et ole ainoa joka joutuu näitä läpikäymään.
Päivästä toiseen pettymystä ja iloa. Välillä on tunne kuin teinin ensirakkautta olisi, välillä maahan poljettu olo. Jaksan vielä uskoa että hyvin tämä menee, nykyisellään ei tule onnistumaan sitten millään. Olen katsonut ja puntaroinut asioita useita kuukausia, jos ei jo vuosia. Epävarmuus toisen ihastuksesta itseä kohtaan ja omat tunteet. Soppa on valmis.
Kuka tästä tekikään hankalaa..?
Sen olen itse ymmärtänyt, ettei toisen syyttely edistä mitään. Koita katsoa objektiivisesti. Eikä näitä kannata omia.
Ei edistä ei. Luulitko oikeasti etten tiedä tuota? Luuletko että haluan edistää? Objektiivisesti... hmm... joku alkoi kontrolloimaan minua ja sai minut sitä kautta tekemään jotain typerää mistä on harmia ihan IRL minulle... samoin kun sai minut tuhlaamaan älyttömän määrän aikaa turhuuteen. Siinä objektiivisuutta sinulle.
Eiköhän jokainen aikuinen ihminen ole ihan itse vastuussa tekemisistäään ja tekemättä jättämisistään, tuhlaako aikansa turhuuteen vai ei. Ei semmoista vastuuta voi ulkoistaa kenellekään toiselle.
Ihan miten vain sinulle. Olen liian väsynyt nyt miettiäkseni esimerkkiä koskien vastaustasi.
Voimalaulu soimaan ja ei muuta kuin leuka rintaan ryhdikkäästi kohti uusia pettymyksiä..
päättää päivänsä ja unohtaa koko tämän paskaisen pallon ja sen paskaiset ihmiset.
Ai. Minulla on sääli, siitä ettei toinen uskalla ja olettaa asioita ennemmin kuin ottaisi niistä selvää. On alusta asti analysoinnut minun viestejä kun joku psykopaatti. Arvostelee ja tökkii selän takana, silläkö muka aikuinen mies osoittaa kiinnostustaan? Vai onko edes sitä.. En jaksais enää... silti.... Mikä noin hankalassa ihmisessä sitten sytyttää, sen kuin tietäis.
Työpaikalla joku tuommoinen? :o