Opintolainan perusidea on vanhentunut. Miksi kukaan ottaisi nykyaikana lainaa ostaakseen ruokaa ja vaatteita? Lainaahan otetaan yleensä asioihin jotka koetaan hyvinä sijoituksina, ja opiskelu ammattiin/tutkintoon on yksi sellainen.
Toisaalta, miksi korkeakouluissa ei ole lukukausimaksuja, samalla kun porukka roikkuu kirjoilla vuosikaupalla?
Ratkaisu molempiin on toimiva ja yksinkertainen:
1. Nostetaan opiskelijoiden sosiaaliturva samalle tasolle kuin työttömillä/eläkeläisillä.
2. Tuodaan lukukausimaksut korkeakouluihin. Maksu voi olla jopa 100, 200 tai jopa 360€/kk., joka on nykyisen opintolainan kk/määrä.
3. Muutetaan opintolaina lukukausimaksujen rahoitusjärjestelmäksi, jolloin pitkä kirjoilla roikkuminen käy kalliiksi = nopeuttaa opiskelua. Lukukausimaksut puskuroitaisiin automaattisesti pankkiin valtion takaamaksi miinussaldoksi, eikä lainaa voisi nostaa rahana omaan käyttöön.
Kun opiskelu maksaa, samalla kristalloituisi päässä tehokkaammin se miksi ylipäätään opiskelee.
Toisaalta, miksi korkeakouluissa ei ole lukukausimaksuja, samalla kun porukka roikkuu kirjoilla vuosikaupalla?
Ratkaisu molempiin on toimiva ja yksinkertainen:
1. Nostetaan opiskelijoiden sosiaaliturva samalle tasolle kuin työttömillä/eläkeläisillä.
2. Tuodaan lukukausimaksut korkeakouluihin. Maksu voi olla jopa 100, 200 tai jopa 360€/kk., joka on nykyisen opintolainan kk/määrä.
3. Muutetaan opintolaina lukukausimaksujen rahoitusjärjestelmäksi, jolloin pitkä kirjoilla roikkuminen käy kalliiksi = nopeuttaa opiskelua. Lukukausimaksut puskuroitaisiin automaattisesti pankkiin valtion takaamaksi miinussaldoksi, eikä lainaa voisi nostaa rahana omaan käyttöön.
Kun opiskelu maksaa, samalla kristalloituisi päässä tehokkaammin se miksi ylipäätään opiskelee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jeps.. toi olisi hyvä homma.
"Opintolainan perusidea on vanhentunut. Miksi kukaan ottaisi nykyaikana lainaa ostaakseen ruokaa ja vaatteita?"
Perustuu omaan kokemukseeni: siksi, että niihin ei muuten ole varaa :)
Opintoraha on se tuen perusosa, jolla jotkut (harvat) selviävät - ennen ei ollut sitäkään, joten laina oli ainoa vaihtoehto niille jotka eivät saaneet kotoa ilmaista rahaa tai juosseet koko opiskelun ajan töissä. Laina on lisäosa, jota pelätään kuin pahintakin peikkoa, vaikka kyseessä olisivat miten pienet summat tahansa. Taidan olla niitä harvoja, jotka oikeasti maksoivat opiskeluajan ruokalaskut opintolainalla. Useimmat nostavat lainan vain välttämättömiin ja kalliimpiin hankintoihin, tai jättävät kokonaan nostamatta. Mistä moinen?
Ymmärrettävää, jos aikomus on valmistua suoraan kortistoon ja pysyä siellä vuosikausia, mutta vain murto-osa opiskelee työttömyysalaa. Sitten valmistumisen ja ensimmäisen työpaikan jälkeen aletaan pohtia asuntokauppoja ja jotain järkyttäväkorkoisia kulutusluottoja sohvien ostamiseen - melkoinen epäluottamus opiskelijoilla on oman koulutuksensa suhteen, kun opintolainaa ei uskalleta ottaa edullisissakaan olosuhteissa mutta kolmenkympin lähestyessä lainanottohalukkuus leviää kuin tauti.
Ehdotuksesi on pääpiirteissään hyvä, mutta pakko olisi kysyä, miten yliopistot kehittyisivät lukukausimaksujen myötä parempaan suuntaan, ja mitä rahoilla tehtäisiin? Rahareikiä on, mutta kuka päättää, mikä niistä ensiksi tukitaan. Opintojen ohjauksesta puhutaan paljon ja paine sen lisäämiseen kasvaisi entisestään, kun opiskelijoiden oleskelu yliopiston kirjoilla olisi maksullista. Opiskelijat siis maksaisivat lainalla oletetusta opiskelutehokkuuden lisäyksestä - mutta toimiiko se? Miten ohjausta käytännössä tehostettaisiin?
Lukukausimaksut tulisivat siis parantuneen opintotuen ja asumislisän vastapainoksi. Enemmän menoja toisaalla ja vähemmän toisaalla. Temppu olisi siis valtiontaloudellinen.
Opinto-ohjauksen tehostaminen on täysin oppilaitoksen sisäinen asia. Tässä mallissa opiskelijasta tulisi maksava asiakas. Hyvä oppilaitos tehostaa toimintaansa opinto-ohjauksessa ja muillakin asiakastyytyväisyyteen vaikuttavilla osa-alueilla.