Tämän päivän uutisissa sanotaan, että Tansanialta evätään kehitysapu, koska se kieltää raskaana olevien tyttöjen koulunkäynnin, ja on myös pelättävissä, että he eivät myöhemminkään voi enää jatkaa koulunkäyntiä.
Kertaheitolla tuntuu kamalalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Maailma ei kuitenkaan ole paljon muuttunut minun nuoruuden ajoistani. Kyllä 50-luvulla sama tapahtui Suomessakin.
Nuorelta naisilta vietiin oikeus koulutukseen lapsen vuoksi, vaikka juuri lapsen elatusta vartenhan hän olisi ammatin ja toimeentulon tarvinnut.
Naimisiin kiireesti presidentin luvalla. Kouluun ei myöskään voinut mennä, jos oli naimisissa. Se oli täysin mahdotonta. Miten lienee tänä päivänä.
Yliopistoon sentään pääsee aviosäädystä riippumatta.
Mutta Tansanian kehitysapuun käydään kiinni. Katsotaan, että opetuskielto on tuomittavaa, ja siksi ei rahaa enää myönnetä. Sen sijaan, että osoitettaisiin apu nimenomaan teini-ikiästen äitien koulutukseen, rahat viedään kokonaan. Se nyt ei paljon teiniäitejä auta.
Kertaheitolla tuntuu kamalalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Maailma ei kuitenkaan ole paljon muuttunut minun nuoruuden ajoistani. Kyllä 50-luvulla sama tapahtui Suomessakin.
Nuorelta naisilta vietiin oikeus koulutukseen lapsen vuoksi, vaikka juuri lapsen elatusta vartenhan hän olisi ammatin ja toimeentulon tarvinnut.
Naimisiin kiireesti presidentin luvalla. Kouluun ei myöskään voinut mennä, jos oli naimisissa. Se oli täysin mahdotonta. Miten lienee tänä päivänä.
Yliopistoon sentään pääsee aviosäädystä riippumatta.
Mutta Tansanian kehitysapuun käydään kiinni. Katsotaan, että opetuskielto on tuomittavaa, ja siksi ei rahaa enää myönnetä. Sen sijaan, että osoitettaisiin apu nimenomaan teini-ikiästen äitien koulutukseen, rahat viedään kokonaan. Se nyt ei paljon teiniäitejä auta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuin kauppapakoitteiden sanelemaa jarrutusta. Nuo teiniraskaudet on varmaan yleisempiä kuin tiedetäänkään kehitysmaissa, onhan meihin verraten pieni prosentti naisista, jotka yltää korkeakoulututkintoon.
Tuskinpa nuo tytöt surevat kohtaloaan, aikansa kuluu uusien raskauksien ja lapsikatraidensa hoivaamiseen. Syntyvyyttä kurjuuteen joutuvat suotta palvelemaan varhaisnuorina!
Mutta,... elävät omaa elämäänsä hekin, usein sitkeästi yrittäen selvitä perheineen.
En tunne Tansanian olosuhteita, mutta raskauden aikainen muutaman kuukauden kestävä koulunkäynt tuskin muuttaa tyttöjen synnyttämisen jälkestä elämää. Ei varmaan jatko-opiskelu lapsen kanssa kovin helposti ole edes järjestettävissä ?
Minulle vain on jäänyt joku Unicefin mainos mieleen. Pieni tyttö siinä alistuneella äänellä sanoo, että hän toivoo voivansa oppia lukemaan ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Kokemuksesta varmaan jo tietää, että sitten ei enää aika riitä opiskeluun.