Tarkkaavaisuushäiriöstä

Olen aina pitänyt tarkkaavaisuushäiriöitä, (kuten ADHD) outojen ja levottomien ihmisten ongelmana. Katselin kuitenkin taannoin dokumentin tarkkaavaisuushäiriöisistä aikuisista ja vaikka pidinkin dokkaria pitkälti Amerikkalaisena humpuukihysteriana, sai erään siinä esiintyneen ihmisen kertomus minut pysähtymään hetkeksi. Huomasin silloin itsessäni piirteitä, joita en koskaan aiemmin ollut tullut ajatelleeksikaan.

Dokumentin henkilö kertoi ajasta, jolloin aloitti opiskelut yliopistossa. Hän kertoi, että sitä ennen olivat opinnot sujuneet jokseenkin hyvin, koska oli aina jotain ulkopuolista kontrollia. Muuttaessaan toiselle paikkakunnalle loppui vanhempien kontrolli, eikä yliopistokaan sellaista tarjonnut. Hän kertoi vajonneensa vähitellen mustaan aukkoon, missä ei kerta kaikkiaan kyennyt keskittymään opintoihinsa enää laisinkaan ja opintomenestys oli sen mukainen. Hän ei muistaakseni tarvinnut lääkehoitoa, mutta hankki sen sijaan itselleen harrastuksen, missä ei voinut antaa ajatusten harhailla, vaan missä oli oltava koko ajan keskittyneenä.

En itse kokenut ensimmäistä kertaa yliopistoon mennessäni putoavani mustaan aukkoon. Sen sijaan seilasin siellä samalla tavoin tuulen mukana kuin olin mennyt läpi peruskoulun, ammattikoulun ja lukionkin. Toisin sanoen tein kaiken sen kummemmin miettimättä taikka suunnittelematta. Aineistoihin ei tarvinnut liian pitkäksi aikaa keskittyä ja hyvällä muistilla pääsi kokeista läpi aina yhdellä lukemisella, aina ei tarvittu sitäkään. En muista, että olisin peruskoulussa tehnyt läksyjä ensimmäisen luokan kirjoitusharjoituksien jälkeen ollenkaan. Yliopistossakaan ei aluksi tarvinnut juuri mihinkään keskittyä ja se sopi minulle. Kun opinnot alkoivat olla vaativia, luistin kaikesta yhä enemmän eivätkä opinnot lopulta edistyneet juuri lainkaan ja keskeytin opinnot.

Seuraavaksi lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, koska ajattelin, että jos pysyttelen erossa kaikista baaritutuista, voin keskittyä opintoihini kaiken muun sähläämisen sijasta. Se toimi aluksi, koska opinnot olivat uudelta ja mielenkiintoiselta alalta. Pian tentteihin lukeminen alkoi kuitenkin tuntua vaikealta. Siis vaikeaa ei ollut lukeminen ja oppiminen, vaan lukemiseen ryhtyminen. Tuntui, ettei viitsi vielä aloittaa, koska joutuu kuitenkin kohta lopettamaan jostain syystä. Saattoi mennä päiviäkin, ettei saanut aloitettua lainkaan. Lopulta tenttiin oli luettava muutamat aluspäivät yli 12h päivässä, eikä sittenkään ehtinyt kaikkea lukea.

Muistan lapsuudestani, että katsellessani televisiosta jotain mielenkiintoista ärsytti minua suunnattoman paljon, että siskoni tuli samaan huoneeseen keskustelemaan jotain äitini kanssa. Nämä tilanteet johtivat yleensä riitaan. Tentteihin lukiessa tilannetta puolestaan helpotti, että minulla oli samanaikaisesti musiikki soimassa ja videolta pyöri jokin vanha elokuva. Musiikki piti muualta kuuluvat äänet poissa ja katseensa saattoi välillä kääntää tenttikirjasta elokuvaan, minkä olin jo nähnyt. Siitä katse palasikin hyvin pian takaisin kirjaan.

Gradun tekeminen oli iso haaste, sillä tapani mukaan en sitä halunnut etukäteen juuri suunnitella. Keksisin sille vain mielestäni vetävältä kuulostavan nimen ja sen jälkeen gradu käytännössä kirjoittaisi itse itsensä. No, keksin kyllä vetävän nimen, mutta itseään se gradu ei siitä huolimatta kirjoittanut. Huomasin pian, etten tiennyt aiheesta juuri mitään ja meni jokseenkin vuosi, että olin lukenut aiheesta riittävästi. Menin jopa kesäksi alan töihin, että ymmärtäisin käytäntöäkin.

Kun tuli viimein aika kirjoittaa gradu, ei se onnistunut opiskelupaikkakunnan asunnossani lainkaan. Ahdistuin jo ajatuksesta, että minun pitäisi istahtaa sen työn ääreen. Lopulta lähdin takaisin entiselle asuinpaikkakunnalle naisystäväni luokse, joka suurta ymmärtäväisyyttä osoittaen järjesteli minulle työhuoneen makuuhuoneeseen. Siellä saatoin huudattaa kuulokkeista musiikkia ja keskittyä kirjoittamiseen ja lähteiden pikkutarkkaan tarkisteluun. Kirjoittamiseen ryhtymisestä oli gradu valmis kahden kuukauden sisällä, mutta en olisi siinä onnistunut ilman, että naisystäväni olisi työhuonetta järjestänyt ja pitänyt minua valvovan silmänsä alla.