Mitä ajattelet siitä että tämä meni siihen etten voi edes ajatella sinua ärsyyntymättä..?
Voin jo kuvitella ainakin yhden vastauksen mikä tulee tähän aloitukseen aika varmasti... en kuitenkaan sitä tähän kirjoita millaista vastausta odotan... mutta vastaan kyllä siihen kommenttiin jos se tulee.
Voin jo kuvitella ainakin yhden vastauksen mikä tulee tähän aloitukseen aika varmasti... en kuitenkaan sitä tähän kirjoita millaista vastausta odotan... mutta vastaan kyllä siihen kommenttiin jos se tulee.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Heti kun sanot että haluat minut niin se loppuu.
Hän haluaisi sinut.
Pidän peukkuja.
eikö elämsäsänne ole mitään muuta kuin kaipaus ja ikävä? Olisipa oma elämänikin noin helppoa!! :D
Tää nyt sattuu olemaan ikäväpalsta :D Vai meetkö myös käsityöpalstalle nauramaan etteikö niillä ole muuta elämää ku käsityöt :D Tai autopalstalaisilla muuta ku autot :D
Tää on järki ja tunteet, ei ikävä.
Meni oikein heittämällä ohi edellisen kommentoijan pointti... ei se mitään. Ihan yleistä tällä palstalla.
No ei mennyt. Tunteista täällä keskustellaan, mutta sille ikävälle nyt vaan on olemassa se omakin palsta, vaikka siellä näyttääkin riehuvan kaikenlaisia sekopäitä.
Mutta tuon kommentoijan asian pointti olikin tässä kohdassa: "Vai meetkö myös käsityöpalstalle nauramaan etteikö niillä ole muuta elämää ku käsityöt :D Tai autopalstalaisilla muuta ku autot :D"
Sinä se vain takerruit tuohon ikävä juttuun....
Miksi et voi ajatella minua ärsyyntymättä?
elämänne olevan tooooodellakin tyhjää, jos mieleen ei muuta mahdu. Anteeks nyt vaan mutta säälittää tollaiset teinimietteet. Eikö oikeesti elämässä ole mitään, jota voisi ajatella?
jos kohdistat kysymyksesi jollekin, niin miksi ihmeessä kirjoitat sen tänne julkiselle palstalle???
että elämänne on tyhjää, jos siellä ja päässänne olisi ajatuksia jostain merkityksellisestä, niin tuskinpa haahuilisitte täällä. En osaisi kuvitella mielessäni pyörivän tuollaisa tyhjiä ajatuksia, kun päivään sisältyy vähänkään tärkeämpää. Ja se "vähänkään" voi olla jopa ostoslistan suunnitelua.
Joku sanoi että minun kannattaisi vielä kaipailla täällä...
Mitä sitä kaipaamaankaan . Oma on elämäni. Yksin asun ja tulen aina asumaankin,näin uskosin
Mullakin oli jossakin vaiheessa tuollainen vaihe. Nyt se on mennyt siihen, etten voi edes ajatella, ilman, että kyyneleet alkaa valumaan silmistä.
muttei sentään siksi jos joku ei voi ajatella minua ärsyyntymättä. :D:D
Jos näin kävisi, niin toivoisin jonkun lopettavan näin surkean elämäni. En voi kuin kiittää luojaani, että olen saanut näinkin hyvän tilannetajun.
Sulle voi tulla yllätyksenä että en enää ajattele oikeastaan mitään siitä että ärsyynnyt. Ainahan sinä jostain kiukuttelet. Nytkin se, että kirjoittelet palstalle, kertoo mulle vaan sen minkä jo tiesin. Sinä et ole päässyt minusta yli.
Olet ilmeisesti joko niin kyvytön tai haluton, kohtaamaan omia tunteitasi, että piilotat ne ennemmin tuon vihan taakse. Vaikka kumpikin tiedetään että se on pelkkä kuori. Esitys.
Ainoa asia mitä olen miettinyt on, pystytkö enää nielemään ylpeytesi ja tulemaan takaisin vai et. Mutta se on sinun ongelmasi, ei minun.
Mutta samalla kun nyt kirjoitan, niin voin kertoa sulle myös sen, että sinä et ole korvaamaton ja minä en todellakaan ole enää se sama ihminen kuin silloin olin.
Sehän se ongelma on. Minä en periksi anna, tee mitä haluat, minua ei kiinnosta. Uudet tuulet jo lehahtelee maisemissa.
Siis, oletko ap?
Jos olet ap, ja jos olet tarkoittamaani henkilö (vastaus täsmäisi hyvin), niin kerro täällä palstalla nyt sitten kerrankin mikä sua vaivaa. Jotain hyvääkin minussa on kuitenkin pitänyt olla kun vieläkin kaipaat?
Tottakai minä teen niin kuin haluan. En minä nyt voi jäädä ikuisesti kaipaamaan ihmistä joka vaan ärsyyntyy heti kun ajattelee minua? Olet niin ristiriitainen. Vihaat ja kaipaat yhtä aikaa. Haluat minut mutta käyttäydyt ihan nurin kurin? Mitä pitää tehdä että saa tuon muutin murrettua?
Ja hei, jos sinä et pysty nielemään ylpeytesi ja tulemaan mun luo, niin sinä itse siinä häviät. Voit huijata muita mutta sydäntäsi et voi huijata. Elämä on hauras. Haluatko elää näin? Kiukkuisena ja ärtyneenä valehdellen itsellesi että et rakasta? Että ”pärjäät” ilman mua. Vai haluatko rakastaa ja olla rakastettu ja onnellinen? Mikä on sulle tärkeää? Se, mitä muut mahdollisesti sanoo/ajattelee vai me? Mieti vähän sitä.
Tämä vastaaja ei ole ap. T:ap
Aloittajaa ei enää edes kiinnosta tämä ketju koska tämä on tyypilliseen tapaan pilattu... niin kuin monet muutkin keskustelut tällä palstalla. Mikä teitä oikeasti vaivaa?
Siis miten muka pilattu?? Harvinaisen järkevä ketju täällä.
Mitä järkevää sinä näet siinä että toisilleen uppo - oudot ihmiset ovat tuntevinaan toisensa ja tappelevat minkä kerkiävät nettipalstalla, on kyllä hyvin kaukana järkevästä, oikeasti.
Siellä kukaan tapellut. Avautui ehkä, mutta tuskin tappelusta kuitenkaan kyse. Aloituskaan ei kovin positiivinen ollut, vai oliko?
Ajattelen samoin, paitsi että minulla tunne meni vuoden sisällä ihastuksesta ja vahvasta yhteydentunteesta täyteen paloon ja siitä nöyryytyksen ja ärsytyksen kautta vihaan. Eikä edes täysin tunneta tai olla edes kertaakaan koskettu toisiamme. Nyt kyseenalaistan sitä miten saatoinkin seota noin vaikeasta ja jurrista tyypistä. Etenkin kun toinen osoittaa käytöksellään ihan jotain muuta. Eli luin kai tilanteet ihan vääriin.
Hiljaiseksi vetää.
Vaikka hiljaistahan se on ollutkin.
Älä. Ja kaksi kaikkea muuta kuin hiljaista. Sääli. Enkä halua rikkoa tai olettaa mitään.
En tiedä mitä vastaisin sinulle, mutta se ettei asioita selvitetä puhumalla on harmillista. Itse en voi tehdä mitään että se toteutuisi. Haluan muutoksen elämääni ja jos mitään ei voi selvittää, päästän irti ja alan katsoa löytyisikö joku muu ihminen elämääni. Sellainen jota en ole koskaan nähnyt tai josta en tiedä mitään.
Että mitäkö. No en odota näkeväni tai kuulevani susta koskaan enää mitään, koskapa kerran noin on. Kyllä se siittä helpottaa, ajan kanssa jos ei jo ennemminkin.
On jo helpottanut.
No hyvä juttu sit. Mentaaliharjoituksin ajatukset suuntaat muihin asioihin.
Olisi hyvä jos olisi joku kenen kanssa pitää pieni "mentaaliharjoitus" tuokio. Se olisi viimeinen silaus tälle ja sillä varmasti unohtaisin lopullisesti tuon yhden jonka takia tämänkin aloituksen tein. Olen itseasiassa yrittänyt etsiä jotain siitä lähtien kun tuo yksi halusi ettei meillä voi mitään koskaan olla.
Harmillista että tuonkin jonkun löytäminen on niin vaikeaa :/
Henkisellä tielläni oli vuosi sitten kokemus missä rajojani kokeiltiin todella rankasti, sinulle on jäänyt tuolta ajalta päälle kokemus etten olekaan enää iloinen
Hullu kirjoittanut tuonkin mutta moottorisaha on kai otettava käsittelyyn
Tämä eukko on ja pysyy yksin
Jos aloituksen kaltainen kysymys esitettäisiin minulle, en ihmettelisi. En ihmettele kohta enää mitään. Olen kokenut itse jo kaikki tunne skaalat näiden vuosien aikana. Ja oma käytökseni on ollut mitä on ollut. Sanottaisiinko että vaihdellut noiden tunnekokemuksieni mukaan.
Ihmettelisi, jos ei ärsyyntyisi. Siksi pysynkin mieluummin poissa jaloista.