Olen miettinyt seuraavaa:
Isäni erosi vaimostaan (ei ole äitini) vanhalla iällään ja avioeron pesänjaossa kävi ilmi ettei ex vaimo ollut oikeutettu maihin jotka isäni omistaa sillä ne oli hankittu niillä varoin jotka jäivät aikoinaan äitini perinnönjaosta. isällä on leskeksi jäätyään viisi perillistä ja tämän exvaimon kanssa kaksi perillistä. Kun isästä aika jättää ovatko isän ja exvaimon lapsilla oikeutta isäni maihin perinnössä? Valuuttana olevaan perintöön toki on, mutta entä niihin maihin jotka on ostettu äitini perintörahoilla, onko niihin oikeus vain minulla ja sisaruksillani?
Isäni erosi vaimostaan (ei ole äitini) vanhalla iällään ja avioeron pesänjaossa kävi ilmi ettei ex vaimo ollut oikeutettu maihin jotka isäni omistaa sillä ne oli hankittu niillä varoin jotka jäivät aikoinaan äitini perinnönjaosta. isällä on leskeksi jäätyään viisi perillistä ja tämän exvaimon kanssa kaksi perillistä. Kun isästä aika jättää ovatko isän ja exvaimon lapsilla oikeutta isäni maihin perinnössä? Valuuttana olevaan perintöön toki on, mutta entä niihin maihin jotka on ostettu äitini perintörahoilla, onko niihin oikeus vain minulla ja sisaruksillani?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyseiset ex-vaimon lapset eli isäsi lapset ovat rintaperillisiä isäsi omaisuuden suhteen aivan kuin sinäkin, ei niissä asioissa erotella millä rahoilla mikäkin on ostettu,
Ex-vaimolla taas ei ole sanan sijaa mihinkään ja koska ositus on avioeron jälkeen tehty, eli ainoat isäsi perilliset ovat te viisi lasta ja lisäksi nämä uudet 2 lasta.
Eri tavoin sanotaan vain laissa, mutta noin se menee.
Lisään omaani vielä, että oliko tuolla ex-vaimolla lapsia ennestään vai ovatko nuo kaksi isäsi aikaan saannoksia, koska noin asian käsitin.
Jos eivät, niin tulee kysymys siitä adoptoiko isäsi noita ex-vaimon lapsia omiin nimiinsä ja jos ei, niin silloin ei ole oikeutta, mutta jos he ovat myös isäsi lapsia, niin silloin menee kuin aikaisemmin kirjoitin
Jos isäsi on todella perinyt äidiltäsi rahaa viidestä lapsesta huolimatta, kyseessä luulisi olevan testamenttiperimyksen. Siinä tapauksessa mahdollista määräystä varojen tulevaisuudesta on syytä vilkaista testamentista.
Jos isäsi on kuitenkin saanut äidiltäsi rahaa vain osituksen kautta, lähtökohta on isäsi omaisuuden jakaantuminen tasan hänen lapsilleen näiden äideistä riippumatta. Hänen uudemmalle kumppanillensakin tuota maaksi muuttunutta rahaa olisi voinut päätyä, mutta kannaltanne kävi nyt hyvin.
Et siis lukenut yhtään ymmärtäen??
Siis entinen vaimo on kuollut ja josta muodostui kuolinpesä eli lapset jäi kuolinpesän osakkaiksi ja kun avioliitto purkautui kuolemisen kautta suoritettiin ositus ja osituksessa kysyjän isälle tulleilla rahoilla isä osti maata ja josta nyt kysellään, koska isä on niin vanha, että pois meno saattaa tapahtua koska vaan.
Isä meni uudelleen naimisiin ja jolloinka hänelle tuli kaksi uutta perillistä eli perillisiä on nyt seitsemän (lukuna näin 7).
Nyt isä on eronnut uudestakin vaimostaan ja tuli ilmi, että isä on omistanut maata ja jonka hän on hankkinut osituksessa tulleella varallisuudella ENNEN AVIOLIITTOA (avioliittolaki määrittelee ennen avioliittoa hankitusta omaisuudesta niin, ettei se kuulu avio-oikeuden piiriin).
Niin nyt yksi isän alkuperäisistä lapsista kysyy, kuuluuko mahdollisesta tulevasta perinnöstä heidän sisarpuolilleen maata, valuuttaa ymmärtää kuuluvan, mutta se on samanlaista varallisuutta/omaisuutta kuin kiinteäkin, se nyt vaan on eri muodossa.
Täten vastaukseni on jo luettavissa tuolta ylempaa, mutta vastaan vielä, että tulevaan kuolinpesään kuuluu seitsemän/7 perijää ja noilla kahdella on täysin samat oikeudet kuin on kysyjälläkin.
Tämä kaikki selkeni erittäin selvästi tuosta lyhyestä kysymyksestä joka ei edelliselle avautunut kovin paljoa, mutta sen verran kuitenkin, että ei välttämättä olisi päätynyt rahaakaan, koska rahallista omaisuutta ja kiinteää omaisuutta ei erotella erikseen, vaan lasketaan arvon mukaan ja jos tilillä on ennen avioliittoa huomattava summa rahaa, niin se on sen omaisuutta jonka tilillä se on.
Kannattaa hieman tutustua siihen avioliittolakiinkin.
"Nyt isä on eronnut uudestakin vaimostaan ja tuli ilmi, että isä on omistanut maata ja jonka hän on hankkinut osituksessa tulleella varallisuudella ENNEN AVIOLIITTOA (avioliittolaki määrittelee ennen avioliittoa hankitusta omaisuudesta niin, ettei se kuulu avio-oikeuden piiriin)."
Hölynpölyä. Varoitan ketään uskomasta tähän.
"(avioliittolaki määrittelee ennen avioliittoa hankitusta omaisuudesta niin, ettei se kuulu avio-oikeuden piiriin)."
Todellakin hölynpölyä, kuten täällä jo todettiin. Tuota hölynpöly-mantraansa tämä Hölmölästä karannut Lawetorder on täällä toistanut jatkuvasti, mikä osoittaa, että Hölmölän lakikoulun opit ovat tiukassa hänen pääkopassaan. Tässä ei edes ole vaikea asia kysymyksessä, laki on aivan selvä sille, jolla on normaali lukemisen ymmärtämisen kyky. Sitä ei siis tällä L-höpöttäjällä ole.
Avio-oikeudesta säädetään avioliittolain 35 §:ssä seuraavasti:
"Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.
Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä. (14.5.2010/427)
Oikeuteen, jota ei voida luovuttaa tai joka muuten luonteeltaan on henkilökohtainen, on avio-oikeutta koskevia määräyksiä sovellettava ainoastaan sikäli, kuin ne eivät ole vastoin sitä, mitä sellaisesta oikeudesta erityisesti on voimassa.
Jos puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso voi poistaa kummankin puolison avio-oikeuden ilmoittamalla siitä maistraatille vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa (57/2005) säädetään. (4.2.2005/58)"
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L2P35
Säännös on tyhjentävä. Siinä EI sanota, että avio-oikeutta ei olisi ennen avioliittoa omistettuun omaisuuteen. Niinpä avio-oikeus tuohon omaisuuteen on (jollei sitä ole avioehdolla tai testamentin/lahjakirjan ehdolla suljettu puolisolta pois).
Aivan eri asia on, mihin tomppeli ilmeisesti sotkeentuu, on se, että puolisot edelleenkin omistavat ennen avioliittoa omistamansa (kuten myös avioliiton aikana hankkimansa/saamansa) omaisuuden; se siis ei avioliiton myötä tule yhteiseksi omaisuudeksi. Höpöttäjä ei osaa erottaa toisistaan omistusoikeutta ja avio-oikeutta.
Nyt isä on eronnut uudestakin vaimostaan ja tuli ilmi, että isä on omistanut maata ja jonka hän on hankkinut osituksessa tulleella varallisuudella ENNEN AVIOLIITTOA (avioliittolaki määrittelee ennen avioliittoa hankitusta omaisuudesta niin, ettei se kuulu avio-oikeuden piiriin).
Mihinkä avioliittopykälään viittaat tuolla lawetorder?