Minkä vuoksi Sallimus halusi varta vasten, että... että hän? Eikö muuta pääni menoksi keksinyt?? Elin tyytyväisnä, vailla tahtoa, halua, kaipausta ihmiseen; poissuljettu vaihtoehto, kaikki ohi, vain minä ja elämä sinällään. Niin olisi ollut hyvä, niin olisi jatkunut hamaan maailman viime henkäykseen. Minä ja elämä. Mutta ei. Käsikirjoitukseni oli väärä.
Eikö Sallimus nyt tekisi hyvin ja lopettaisi tämän näytelmän, jossa pääroolia vetelee Kohtalonoikku? Olen v*tun väsynyt.
Ehkä tämän farssin kliimaksi on se sokea piste, jossa Kohtalonoikku on saanut revittyä minut suupaloikseen, ja sitten ne hoilaavat hupaisasti: "Mene pois, Ystävä!! Älä enää puhu, älä sano sanaakaan! Älä ole minulle puoliksi olemassa. Älä merkitse minulle enää mitään."
Ja kipu, joka nyt kaikessa on läsnä, olisi poissa.
Eikö Sallimus nyt tekisi hyvin ja lopettaisi tämän näytelmän, jossa pääroolia vetelee Kohtalonoikku? Olen v*tun väsynyt.
Ehkä tämän farssin kliimaksi on se sokea piste, jossa Kohtalonoikku on saanut revittyä minut suupaloikseen, ja sitten ne hoilaavat hupaisasti: "Mene pois, Ystävä!! Älä enää puhu, älä sano sanaakaan! Älä ole minulle puoliksi olemassa. Älä merkitse minulle enää mitään."
Ja kipu, joka nyt kaikessa on läsnä, olisi poissa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus se tuntuu tuolta.
se on tuntunut tuolta. Liian kauan. Jollain tavoin annan itseni pois. En tiedä, minkä vuoksi niin tapahtuu. Kadotan itseni ja jossain vaiheessa huomaan sätkiväni kuin marionetti tuulen vietävänä. Yhä uudelleen.
Olen ihminen, joka joko antaa ihmissuhteelle kaikkensa, tai ei anna mitään, loksahtaa lukkoon. Olen aina ollut sellainen, syystä jota en tiedä. Näin ollen huomaan helposti ajautuvani terapeutin, kuuntelijan rooliin. On äärimmäisen satuttavaa huomata, että jälleen yhden ihmisen kohdalla tarkoitukseni on olla välietappi, ponnistuslauta johonkin parempaan, ehkä parisuhteeseen. Minun kuuluu olla ystävä ja tärkeä nyt, mutta ei tulevaisuudessa. Vaikka kuinka rakastaisin, se ei riitä.
Oletko ajatellut, että olet vastuussa ennenkaikkea siitä, miten kohtelet itseäsi. Pidä huolta, ettet polta itseäsi loppuun toisen hyvää ajatellessa ja toista kuunnellessa. On hyvä asettaa rajoja, ne suojaavat itseä. Näin tunnut tekevänkin. Olet varmasti hyvä ystävä ja huomioonottava kumppani.
Tuli mieleen sellainen asia että käsititköhän sen terapian oikein? Jos olis mulle... niin itse ainakin olen toivonut sellaista terapiaa missä tuetaan minua ja sanotaan että "kyllä se tästä.." "kaikki kääntyy paremmaks..." "sinähän osaat..." ja silloin olisin paras ihminen sille kyseiselle henkilölle. <--- tuota minä kaipaan kaikkein eniten elämääni koska sitä ei ole koskaan ollutkaan minulla. Kukaan ei ole koskaan tukenut minua missään mitä olen halunnut tehdä... ei lapsena eikä aikuisena. Sen sijaan HÄN päätti toimia toisin ja saada minut halveksumaan hänen toimintatapaansa.