Ja olen ihmeissäni siitä, miten reagoin niin voimallisesti.
Mun kädet tärisi ja poskia kuumotti. Sanat takertui kurkkuun ja katsetta en uskaltanut nostaa.
Tahtoisin hallita itseäni - ja todella luulin pystyväni - mutta jokin sinussa on. Tai minussa. Kumpa osaisin ilmaista itseni.
Mun kädet tärisi ja poskia kuumotti. Sanat takertui kurkkuun ja katsetta en uskaltanut nostaa.
Tahtoisin hallita itseäni - ja todella luulin pystyväni - mutta jokin sinussa on. Tai minussa. Kumpa osaisin ilmaista itseni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näissä alotuksissa on se harmittava piirre että tuokin tilanne on varmasti miljoonalla ollu samaan aikaan joten en usko että olis mun kaivattu mutta eigän sitä koskaan tiiä, kun en ainakaan ite huomannu tänään tollasta hänestä.
No mutta ei tätä vakavasti kannata ottaa, en itekkää tänne enää kauaa kirjottele kunhan vielä koitan kepillä jäät ja käy niin että se nainen ärsyyntyy muhun lopullisesti, on jo varmasti vittuuntunut ajat sitten ja odottaa päivää että pääsee eroon kokonaan mutta pakko se on koittaa varmuuden vuoksi puhumalla että jos nyt ois sittenkin jotain niin ainakin osaan sitten mennä eteenpäin ja alkaa treffaileen mutta kun tällänen tampio mies vähän olen että joskus pitää rautalangasta vääntää.
Toki olen kaikkeni tehnyt etten vahingossakaan olisi ollut häiriöksi tuossa mielessä että ei siinä mitään mutta joku tyhmä vaisto sanoo että puhu edes niin selviää.
Ja häntä en syytä tästä vaan itteä jos jotain pitää, itsehän menin rakastumaan, ei varmaan edes usko jos sanon että rakastuin kun kuitenkin sen verran viileä ollut ja tunteeni pitänyt sisälläni omasta mielestä hyvin, ainoastaan sen takia että en aiheuttaisi hänelle häiriötä ja myönnän myös sen että pelkuri olen kuitenkin asiassa olltu mutta joskus tulee tällänen tunne vastaan ja meneekin sitten enemmän solmuun vaikka olettaa että ei.
Paljon olen jo oppinut aj kasvanut lisää, kunhan vieäl pääsen tästä palstasta eroon vaikka en täällä joka päivä roiku mutta ei tämä hyvää kaipaukselle tee.
hän, kenen vuoksi nytkin tänne eksyin, toivoisin että puhuisit. Sanat veisivät johonkin suuntaan.
Pakkohan tässä on lähiaikoina suunsa avata, ainakin pääsee eteenpäin sitten oli se lopputulos mikä tahansa, jotain on jo sanottava, niin paljon häntä arvostan ja kunnioitan kuitenkin.
Kuitenkin eihän sitä totisena saa ite olla että pitää nyt kuitenkin näyttää että iloisena puhun ja ehkä rohkenen jo vähän enemmän heittään läppääkin, toisaalta mun huumori on hieman sellasta välillä että ei kaikki ymmärrä mutta kun haluan samalla piristää häntä ja jos edes hieman saan hänen oloaan paremmaksi niin olen onnellinen, toivon etät olen tänä aikana mitä ollaan tunnettu edes jotenkin vaikutatnut positiivisesti hänen elämäänsä ja häneen itseensä.
Kuinka voikin näin toisesta välittää vaikka ei niitä sanoja vielä aiemmin ole löytynyt irl. Jotain toki maininnu mutta en ehkä kovin selvästi aina.
Joka tpauksessa on tämä ihminen on ihanimpia asioita mitä tullut vastaan elämässäni, koskettanut todella syvältä.
Niin ja vielä lisäys että tuskin kuitenkaan hän täällä roikkusi mutta toisaalta ainakin kerran oli sellanen kommentti että ihmettelin että onko tosiaan hän, että jos et olekaan hän niin kuitenkin avaan suuni että saan keskustelua johonkin suuntaan tässä kun näen seuraavan kerran ja toivottavasti sinäkin saat kaivattusi tai ainakin selvyyttä asioihin.
Oletteko työkavereita
No ei varsinaisesti, eikä mun kannata enempää ettei vaan joku kuvittele turhaan että ois se oma jonka kans kirjottaa.
En minä tällästä halunnut tai ei rakastumisessa ole vikaa mutta tilanne ja se että ei tää mun trunne hävinny niin siksi on pakko avata suunsa edes jotain sanoa toiselle ennenku on liian myöhästä kun sittenhän sitä vasta onkin surullinen.
Lähellä olit ihana nainen nimeltä M.... kuljit ohitseni ja moikkasin, pieni sana suuret tunteet...