Persefonelle

"Persefone oli vasta nuori, iloinen tyttönen, kun manalan kuningas, kuoleman jumala Hades iski silmänsä kevätkedolla narsisseja poimivaan neitoon. Zeus antoi kaikkien pelkäämälle veljelleen luvan ottaa tyttärensä mukaansa manalan syövereihin, mutta joutui sitten pyörtämään puheensa, kun Persefonen äiti Demeter uhkasi näännyttää koko maan, ellei saa tytärtään takaisin. 

Persefone päätti kuitenkin itse kohtalostaan niellessään granaattiomenan siemeniä ennen poistumistaan manalasta. Tokihan hän siellä asuneena oli tietoinen siitä, että jos manalassa käydessään söi jotakin, ei sieltä koskaan enää päässyt pois. Viisas nainen antoi siis itselleen mahdollisuuden palata.

Tarujen mukaan Persefone rakastui Hadekseen ja nautti roolistaan manalan kuningattarena. Hän onnistui olemaan aina paikalla, kun manalan porteilla tapahtui jotain merkittävää. Palatessaan äitinsä luo hän toi kevään mukanaan, joten hän oli rakastettu ja lämpimästi tervetullut kaikkialle, minne hän meni. 

Persefone on oppaanasi, kun kohtaat oman varjosi, oman mielesi pimeät puolet. Kun tarkastelet omia pelkojasi tarkemmin, huomaat lopulta ettei niille olekaan mitään aihetta. Pelko on aina pahempi kuin todellisuus. Siksi on parempi kohdata ikäväkin todellisuus ja tarttua tilanteen vaativiin toimiin nopeasti, ettei aikaa ja energiaa kuluisi turhaan ja tuskalliseen pelkäämiseen. Kun oppii hyväksymään omat virheensä osaksi omaa persoonaansa, on helpompi hyväksyä myös muut ihmiset."