Eräs kirjoitti: "Onnellisuus syntyy yksinkertaistettuna emotionaalisten ja fyysisten tarpeiden riittävästä tyydyttymisestä, riittävästä selkeydestä, ymmärryksestä ja hyväksymisestä, sekä riittävästä terveydestä."
Valitettavasti näin se asia ei mene, kun puhutaan yksilön onnellisuudesta. Mikään taso tarpeiden tyydytystä ei luo muuta kuin tyytyväisyyttä, ja siis oikeastaan harmaata tietoisuutta, jossa ihminen voi hetken olla fiiliksissä, mutta sitten se muuttuu yhdentekeväksi. Onnellisuus ei tule koskaan jostakin, joka on jotakin tasaisessa samuudessaan. Olipa se sitten kuinka tyydyttävää sinänsä jollakin aikavälillä.
Onnellisuudessa keskeinen tekijä on muuttuminen ja mieluiten kehittyminen paremmaksi. Tällaista muutosta ei tule kuitenkaan erehtyä pitämään kunnianhimon tavoitteluna, koska kunnianhimon toinen puoli on aina epäonnistumisen riski, joka itse asiassa vieläpä kasvaa mitä kunnianhimoisemmasta tavoitteesta on kysymys. Näistä myrkyllisistä tavoitteista on puhunut hyvin esim. muusikko Toni Wirtanen.
Onnellisuutta ei ylipäänsä voi saavuttaa (pysyvässä mielessä) millään ihmisestä itsestään ulkoisella asialla (kuten juuri sitä edellä mainittu tarpeiden tyyydyttäminen olisi). Niin tehdessään ihminen ikään kuin tavoittelee kangastusta, joka koko ajan pakenee kauemmaksi. Hämmästyttävää kyllä, länsimaissa onnellisuuden saavuttaminen usein ymmärretään näin. Tilalle en kuitenkaan ole tarjoamassa jotakin itämaista "viisautta", koska ei ne sielläkään juuri parempaan ole pystyneet asiaa pohdiskeltuaan (esim. budhalaisuuden joissakin suuntauksissa).
Valitettavasti näin se asia ei mene, kun puhutaan yksilön onnellisuudesta. Mikään taso tarpeiden tyydytystä ei luo muuta kuin tyytyväisyyttä, ja siis oikeastaan harmaata tietoisuutta, jossa ihminen voi hetken olla fiiliksissä, mutta sitten se muuttuu yhdentekeväksi. Onnellisuus ei tule koskaan jostakin, joka on jotakin tasaisessa samuudessaan. Olipa se sitten kuinka tyydyttävää sinänsä jollakin aikavälillä.
Onnellisuudessa keskeinen tekijä on muuttuminen ja mieluiten kehittyminen paremmaksi. Tällaista muutosta ei tule kuitenkaan erehtyä pitämään kunnianhimon tavoitteluna, koska kunnianhimon toinen puoli on aina epäonnistumisen riski, joka itse asiassa vieläpä kasvaa mitä kunnianhimoisemmasta tavoitteesta on kysymys. Näistä myrkyllisistä tavoitteista on puhunut hyvin esim. muusikko Toni Wirtanen.
Onnellisuutta ei ylipäänsä voi saavuttaa (pysyvässä mielessä) millään ihmisestä itsestään ulkoisella asialla (kuten juuri sitä edellä mainittu tarpeiden tyyydyttäminen olisi). Niin tehdessään ihminen ikään kuin tavoittelee kangastusta, joka koko ajan pakenee kauemmaksi. Hämmästyttävää kyllä, länsimaissa onnellisuuden saavuttaminen usein ymmärretään näin. Tilalle en kuitenkaan ole tarjoamassa jotakin itämaista "viisautta", koska ei ne sielläkään juuri parempaan ole pystyneet asiaa pohdiskeltuaan (esim. budhalaisuuden joissakin suuntauksissa).
Vastaukset 9
Vanhimmat
No johan nyt! Varsin tyylikästä sanailua. Ja asiaa, hienoa. Meehän nukkuun välillä! ;)
Onnellisuus = kehittymistä pienemmäksi
Kiitos sanoistasi. Pitäisi mennä nukkumaan, mutta pääsi käymään niin, että tein asiaa, joka on intohimoni enkä saa sen vuoksi heti unta. Huomenna on väsynyt olo, mutta onnelllinen toivoakseni. :)
Mitä asiaa teit? :) Sellainen on kyllä ihanaa, kun saa tehdä rakastamiansa asiaa, siinä on hyvää hetkessä elämisen meininkiä. Mukavaa päivää!
Onni on tunne
Onneni on päivä ilman päihdyttäviä aineita
Minusta onnellisuus on hyväksymistä ja kiitollisuutta. Itselleni se myös muuttumista ja kehittymistä.
onni on seesteinen mieli.
Onnellisuus on asennoitumista.
Hetkellisesti voi onnellisuuteen vaikuttaa ulkoiset tekijät. Sanotaan että suuri palkankorotus lisää onnellisuutta yhden tilivälin ajan.
Minä olen perusonnellinen. Kun monella muulla lasi on jo puolityhjä, minulla se on puolitäysi. Sama tunne minulla on yleisestikin. Olen onnellinen siitä mitä minulla on, en onneton siitä mitä minulla ei ole.
Moni muu minun asemassani kokisi onnettomuutta läheisten kuolemasta, minä koen onnellisuutta että suurin osa läheisistäni on elossa.
Vaatiiko se sitten tietynlaiset geenit että asennoituu niin että on onnellinen siitä mitä on, eikä onneton siitä mitä ei ole, en tiedä?
Olen onnellinen siitä että olen onnellinen.
Taitaa olla niin kuin sanotaan että raha tulee rahan luokse, niin onnellisuus tulee onnellisen luokse.
Minulla todettiin silmäsairaus muutama vuosi sitten. Olen onnellinen sillä se ei kuulemma ole todennäköistä että siltikään sokeutuisin.
Joku muu kokisi itsensä onnettomaksi senkin takia, koska hoitoa se kuitenkin vaatii.
Jos on yksikin ihminen joka rakastaa sinua, on se paljon enemmän kuin kaikki maailman mammona yhteensä.
https://youtu.be/RQUuqbzQVsY Ehkä onnellinen on vain onnellinen, koska sattuu olemaan onnekas... siten sitä ei erikseen tule edes miettineeksi ainakaan otsa rypyssä tai sitten olla sitä huomaamatta ikään kuin suomalaiset onnellisuustutkimuksessa.