Alkaa kohta ahdistamaan, kun kaikki ”painostaa” kihloihin ja naimisiin menemisellä. Jatkuvasti joku kyselee, että koska olette ajatelleet mennä naimisiin. Useimmiten ystävät ja sukulaiset, mutta myös puolituntemattomat. Viimeksi kun kerroin kuinka avomieheni järjesti romanttisen Ystävänpäivän, useat kyseli että kosiko hän myös? Kaikki ystäväni on jo naimisissa ja onnea heille siitä, mutta alkaa hermostuttamaan kun he ovat innostuneet huolehtimaan minunkin ”naimisiin pääsystäni”. (Vaikka joku heistä on ennen avioitumistaan ollut yhdessä miehensä kanssa kauemmin, kun minä nyt…) Joskus tuntuu, että en kuulu edes porukkaan, kun en ole naimisissa. Miksi tämä sitten ahdistaa? Siksi, että olisin valmis menemään naimisiin, mutta mieheni ei vielä halua. Pitäisikö minun kyselijöille kertoa, että ei mun avomies halua mennä mun kanssa naimisiin. (Ja vaikka syy olisi joku muukin niin mitä se muille kuuluisi?) Miksi kysellä etukäteen, koska joku menee kihloihin ja naimisiin (ja harvemmin sitä etukäteen tietää koska menee kihloihin…). Kyllä nämä uteliaat saavat sitten tietää, kun olemme menneet kihloihin. Tai en taida kyllä kertoa…
Onnea kaikille kihlautujille, mutta muistakaa että ette innostu liikaa naittamaan muita!
Onnea kaikille kihlautujille, mutta muistakaa että ette innostu liikaa naittamaan muita!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yleensä pahoista tilanteista selviää huumorilla. Huumoria on vain vähän vaikea viljellä silloin, jos asia on itselle arka.
Muistan aikoinaan, kun mentiin miehen kanssa naimisiin ja melko pian häitten jälkeen alkoi kuulua kysymyksiä, että "koska te niitä lapsia aiotte tehdä?" No rehellinen vastaus tietysti olisi ollut, että ei vielä tässä vaiheessa, mutta koska kyselijät olivat itse usein tuoreita isiä tai äitejä, niin tämä selitys ei yleensä mennyt läpi ilman pitkää "saarnaa" lasten saamisen eduista nuorena.
Kerran mies vain paukautti, että "Sitten kun opimme tekemään niitä", niin johan muuttui puheenaihe sen jälkeen.
En tiedä mikä olisi hyvä tapa vähän näpäyttää näitä kyselijöitä häitten ja kihlajaisten suhteen. Ei oikeastaan muu kuin "Älä huolehdi, kyllä me ilmoitetaan sinulle tarpeeksi ajoissa, että ehdit järjestää vapaapäivän, jotta pääset juhliin mukaan."
Uh, tiedän tunteen. Minäkin olisin valmis sitoutumaan, mutta mies ei. Normaalisti koko asiaa ei edes ajattele, kunnes joku "ystävällinen" ihminen rupee kyselemään "Joko sulla on kihlasormus", "Koske meette naimisiin", "Koskas meinaat lapsia ruveta tekemään" jne.
Siis, todella raivostuttavaa! Pitää varmaan seuraavan kerran vastata siihen naimisiin meno uteluun että "sitten kun kositaan", ja siihen lapsiuteluun "että sitten kun äijä saa jotain aikaiseksi"... pitää myös varmistaa että avomies on kuuloetäisyydellä :-)
Joo, on tässä samaa polkua tallattu viisi vuotta ja joskus (tai vähän useamminkin) olen ottanut puheeksi sen, että mihinkäs tästä eteenpäin... en aio "deittailla" enää kovin montaa vuotta. Noh, ukkokulta ei yllättävää kyllä "ole vielä valmis". Olettekos sellaisesta kuulleet? Aika kummallista, ja harvinaistakin ehkä? *virn*
Joka tapauksessa. Kun on tässä ehditty jo tovi yhdessä luuhata, niin alkaa mummut ja kummin kaimat kysellä. Aina jos satun soittamaan jollekin tutulle, jota harvemmin näkee, niin heti kohta tulee kysymys että "Jokos te...?". Olen vielä sen verran nuori, että suurin osa kavereistani on naimattomia, mutta monet on jo kihloissa ja ensimmäiset alkaa suunnitella tosissaan häitä, ja tämä buumi leviää kuin kulovalkea! Yhtäkkiä kaikilla pitäis olla sama asia mielessä. Kyllähän se mulle sopis... sehän tässä surulliseksi vetääkin =)
Ei kai tässä muu auta kuin hymyillä sitkeästi hyväätarkoittaville uteluille ja alkaa kovistella miestä kaulimen kanssa =) Ei vaan, ei tietenkään. Kaikki aikanaan ja aikaa kaikelle. Ehkä tästä joskus mekin!
PS. Tässä koneelle eksyin just siksi, että ukkokultani sisko pisti txt-viestin että kävisin netissä vilkaisemassa hänen valitsemaansa hääpukua, häät ovat heinäkuussa... niih...
Yleensä mies ei ole ollut paikalla, kun minulta on udeltu kihlauksesta tai hääkellon soimisesta, mutta muutaman kerran mies on ollut paikalla. Kumpikaan emme ole sanoneet mitään. Tai kerran mies taisi kommentoida jotakin, heitti jonkun vitsin mikä ei minua kyllä naurattanut... Muuten olemme siis lähinnä hiljaa ja varsinkin minä. Ja olo on hyvin kiusallinen...
Lapsistakin on jo udeltu monet kerrat.
Joskus kyllä joku sellainenkin on kysellyt, joka ei itse ole naimisissa. Pitäisi varmaan esittää sellaisille vastakysymys...
Oletteko huomanneet sellaisen hassun ilmiön, että sellainenkin vanhempi väki, joka ei aikanaan ole edes saanut puhua esiaviollisesta seksistä, on nyt inttämäsä itselleen lapsenlapsia tai lapsenlapsenlapsia naimattomalta parilta?
Joo mä oon myös huomannut. Eräs vanhempi nainen, joka joskus on sanonut avopareista, että he ovat susipareja jne. odottelee innokkaasti lapsenlapsia vaikka hänen lapsensa ovat avoliitossa. Tai toisella tyttärellä on nyt jo lapsia ja kun hän sai ensimmäisen niin äiti tokaisi, että "Jo oli aikakin, kyllä tässä on odoteltukin!"
Meillä on kokonaan omanlaisemme systeemi.. Olen seurustellut rakkaani kanssa reilun vuoden, ja jo yli puoli vuotta sitten tiesimme, molloin menemme naimisiin. Nyt myös kihlautumisajankohta on sovittu. Tavallaan siis olemme olleet kyllä kokoajan kihloissa, lupautuneina avioliittoon toistemme kanssa, mutta kihlaus JULKISTETAAN vasta sovittuna ajankohtana, jolloin myös rakkaani kosii. Tarkkaa päivää en tietenkään tiedä. Ihanaa, jännittävää odotusta, ja samalla se turvallinen tunne, ettei odottele turhaan kun tietää että kyllä se kosinta tulee!!
Meille tämä on juuri sopiva tapa. Ilman tuollaisia etukäteen sovittuja suuntaa-antavia ajankohtia molemmat arvailisivat itsekseen, eivätkä toiveet varmasti osuisi samaan ajankohtaan. Tämä ei ehkä ole ihan niin jännittävää, mutta minulle tämä sopii. =) Ei tarvitse turhia jännittää eikä pelätä, että entäs jos ei aiokaan naimisiin..
Mitä mieltä olette koko hommasta, onko hassua? :)
"Tarkkaa päivää en tietenkään tiedä. Ihanaa, jännittävää odotusta, ja samalla se turvallinen tunne, ettei odottele turhaan kun tietää että kyllä se kosinta tulee!!"
Ei saa kirjoittaa tuommoisia, kun meinasi kahvit lentää näppikselle... Muista näytellä yllättynyttä, kun miehesi kosii.
"Mitä mieltä olette koko hommasta, onko hassua? :)"
En käyttäisi hassu-sanaa, mutta voihan sitä niinkin kuvata.