Onko kellään muulla samanlaista isoäitiä,kuin mulla?Tai muuta sukulaista/tuttavaa? Olen todella kyllästynyt tai oikeastaan pahoittanut mieleni isoäitini kommenteista raskaudestani. Hän on aina ollut hankalanluontoinen,mutta nyt olen erityisen herkkä hänen kritiikilleen ja eilen todellakin jo suutuin hänelle!
Eli: ennenvanhaan kaikki on ollut paljon raskaampaa ja pienistä ei kuulemma olla valitettu!Mulla,kun tätä painoa on raskauden aikana kertynyt jonkun verran niin,hänelle ei kuulemma ole yhdestäkään lapsestaan raskuden aikana tullut yhtäkään ylimääräistä kiloa!! Sitten,kun yksi vaivani on turvotus,niin sitä hän ei ymmärrä alkuunkaan,ei hän edes osaa kuulemma kuvitella millaista se on,kun ei ole moisesta "taudista" ikinä kärsinyt!Kun kerroin,että olen yrittänyt juoda vettä mahdollisimman paljon ja naureskelin,että vessassa joutuu ravaamaan nyt kahtakauheammin,niin ei kuulemma vesi normaalia ihmistä pissata,että mulla on nyt kuulemma sitten kauheasti kuana-aineita jotka poistuvat kehosta veden mukana!
Sitten,kun kärsin raskauden puolessavälissä liitoskivuista ja en niiden takia viäläkään pysty/uskalla kävellä pitkiä matkoja kerrallaan,niin hän on kuulemma päivää ennen synnytystä vielä pyöräillyt neuvolaan ja laitokselta päästyään hyppänyt melkein heti pyöränselkään!=) Eihän silloin autoilla turhaan ajeltu ja muutenkin hän on kaikki raskausajat kuntoillut ja liikkunut paljon.
Niin ja ei tietenkään synnytyksessä apuna ollut mitään puudutteita niin kuin nykyään kaikki tehdään liian helpoksi ja ei kuulemma nykyajan synnyttäjät edes tiedä mitä on oikea synnytys!
Hän on vain ja ainoastaan kärsinyt raskauksien aikana pahastaolosta ja senkin juuri sallitut 3 kuukautta heti alkuunsa.Ja,kun mulla ei oo lainkaan ollut koko aikana pahaaoloa,niin enhän mä voi normaali olla...
Että tälläinen isoäiti mulla,oikein herttainen ja kiva!Oon niin loukkantunut hänen käytöksestään,että en meinannut viime yönä nukutuksi saada! Onko jollain neuvoja miten voisin tuolaiset puheet antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?? Kiitos jo etukäteen,jos joku osaa auttaa!!!!
Eli: ennenvanhaan kaikki on ollut paljon raskaampaa ja pienistä ei kuulemma olla valitettu!Mulla,kun tätä painoa on raskauden aikana kertynyt jonkun verran niin,hänelle ei kuulemma ole yhdestäkään lapsestaan raskuden aikana tullut yhtäkään ylimääräistä kiloa!! Sitten,kun yksi vaivani on turvotus,niin sitä hän ei ymmärrä alkuunkaan,ei hän edes osaa kuulemma kuvitella millaista se on,kun ei ole moisesta "taudista" ikinä kärsinyt!Kun kerroin,että olen yrittänyt juoda vettä mahdollisimman paljon ja naureskelin,että vessassa joutuu ravaamaan nyt kahtakauheammin,niin ei kuulemma vesi normaalia ihmistä pissata,että mulla on nyt kuulemma sitten kauheasti kuana-aineita jotka poistuvat kehosta veden mukana!
Sitten,kun kärsin raskauden puolessavälissä liitoskivuista ja en niiden takia viäläkään pysty/uskalla kävellä pitkiä matkoja kerrallaan,niin hän on kuulemma päivää ennen synnytystä vielä pyöräillyt neuvolaan ja laitokselta päästyään hyppänyt melkein heti pyöränselkään!=) Eihän silloin autoilla turhaan ajeltu ja muutenkin hän on kaikki raskausajat kuntoillut ja liikkunut paljon.
Niin ja ei tietenkään synnytyksessä apuna ollut mitään puudutteita niin kuin nykyään kaikki tehdään liian helpoksi ja ei kuulemma nykyajan synnyttäjät edes tiedä mitä on oikea synnytys!
Hän on vain ja ainoastaan kärsinyt raskauksien aikana pahastaolosta ja senkin juuri sallitut 3 kuukautta heti alkuunsa.Ja,kun mulla ei oo lainkaan ollut koko aikana pahaaoloa,niin enhän mä voi normaali olla...
Että tälläinen isoäiti mulla,oikein herttainen ja kiva!Oon niin loukkantunut hänen käytöksestään,että en meinannut viime yönä nukutuksi saada! Onko jollain neuvoja miten voisin tuolaiset puheet antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?? Kiitos jo etukäteen,jos joku osaa auttaa!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varmaan hänestä on vain mukavaa muistella menneitä - ehkä kannattaisi sanoa suoraan, että vähättely loukkaa sua!
Ja jos nätisti sanominen ei auta, ota rankemmat keinot käyttöön. Voit esimerkiks mainita, että imeväiskuolleisuus on pudonnu hänen ajoistaan olemattomiin, eikä syyttä. Samoin vauvojen koot on kasvanu ja sekä lasten että äitien terveys on nykyään parempi. Eli ei se varovaisuus turhaa ole...
Ei isoäidinkään kremppoja enää millään 50-luvun lääketieteen keinoilla varmaan hoideta, eihän? Eikä isoäiti kai myöskään kieltäydy, jos reumatismiin tarjotaan helpotukseksi jotain lääkettä, jota "silloin ennen" ei edes ollut ...sama pätee raskauden "sivuvaikutuksiin": miksi kärsiä turhista.
Aika kultaa muistot, jees. Oon minäkin kuullu noita ihanaisia 'synnytyksen jälkeen heti heinätöihin'-juttuja...
olen kovasti pahoittanut mieleni kälyni ja anoppini puheista raskauden aikana. Esimerkiksi viime viikolla päiviteltiin vauvan suurta paino arviota, joka kuitenkin paljastui vastaamaan pienempiö vikkoja kun mulla oli... Molemmat kun on alan ammattilaisia niin voit kuvitella mitä kommenttia tulee. Sitä itkettiin sitten parina iltana ja puoliso oli sitten niin ihmeissään, tietenkin ottaa kaiken rennommin, eikä koe sitä valtavaa epäonnistumisen tunnetta, minkä minä. Olen päättänyt, etten kerro niille enää neuvolakäynneistä. Anoppi on ennen aina kysellyt, tällä viikolla en edes kertonut että olen menossa. Muute ovat kyllä olleet aika ihania... meillä on paljon vastarintaa muutenkin kun tietyt ratkaisut, mitä olemme puolisomme kanssa valinneet esim kastamatta jättäminen ja muutenkin luomuasiat on herättänyt lievää kummastusta perhepiirissämme. Itse olen kätilö ja kuitnekin luulen myös hiukkasen tietäväni..
Suku on pahin, raskaana ollessa on vaikea antaa mennä kaikkien kommenttien huomiotta, voin vain toivoa sinulle kestämistä!!
Ymmärrän hyvin, että on hermoja raastavaa kuunnella kokoajan isoäitisi kritiikkiä siitä kuinka VAIN hän on kokenut oikean raskauden.
Minulla on vähättelevä isosisko. Olen raskauden puolessa välissä ja hän on ainut sukulainen, joka ei ole kertaakaan edes kysynyt miten minä voin. Kun sitten joku muu kysyy vointiani ja kerron vähän erilaisista tuntemuksista (säryt, heikotukset ym ym) hän tokaisee vain: "Pöh, mulla kuule vasta silloin oli selkä kipee kun kaaduin pyörällä" tms.. Kaikki tuntemukseni ovat jotenkin ala-arvoisia ja turhaa valittelua hänen mielestään.
Joskus minulle iskee pelko siitä miten pärjäämme mieheni kanssa kun vauva syntyy. Siis rahallisesti. Äitilleni joskus puran pahaa oloa siitä, että riittäköhän rahat, kun täytyisi ostaa uusi auto, muuttaa suurempaan asuntoon, plus kaikki muut kustannukset. Jos siskoni kuulee tuon, hän huokailee ja hermostuu, että: "Ei kuule sitä rahaa meillä muillakaan oo yhtää ylimääräistä! Kannattaisko vähä katsoa mitä sieltä kaupasta ostaa." RASITTAVAA! Olemme mieheni kanssa eläneet ihan minimi-budjetilla, että jäisi rahaa vaunuihin ym hankintoihin.
Ymmärrän hyvin, jos et kykene helposti siihen toisesta-korvasta-sisään-toisesta-ulos -tekniikkaan, en minäkään. Olen kuitenkin yrittänyt pitää mielen iloisena ja virkeänä. Pidä sinäkin. Eikös sitä sanota että kun äiti voi hyvin - vauva voi hyvin :)
Mukavaa odotusta sinulle ja tsemppiä mummosi kanssa :)
Ei ennen kaikki ehkä sittenkään ollut niin hyvin, kun hänestä tuli noin katkera..
Minusta kuulostaa nämä jutut siltä, että ihmiset ovat kateellisia ja itsekkäitä. Minä sitä, minä tätä. Heitä ottaa päähän kun isomasuiset saavatkin nyt huomiota ja heidän on tuotava itsensä esiin keinolla millä hyvänsä.
Paras keino kai olisi vältellä asiasta puhumista näiden ihmisten aikana ja jos se ei ole mahdollista, niin kun he sanoillaan loukkaavat, niin ota vauvamasusta kiinni ja ole onnellinen siitä, mistä he ovat kateellisia. Niin minä teen.
Itse olin ensimmäisestä raskaudesta elämäni kunnossa ja olisin voinut olla vaikka kokoajan raskaana. Vauva käytiin vaan pyöräyttämässä sairaalassa ja normaali eläminen jatkui.
Ehkä isoäitisi on tosiaan ollut kanssa elämänsä kunnossa silloin, mutta ei se oikeuta vähättelemään sinun vaivojasi. Ethän sinäkään vähättele hänen vaivojaan.
Jokainen raskaus on niin erillainen. Tässä toista odottaessani olen sen huomannut "ettei mikään ole niinkuin ennen".
Koeta vältellä häntä jos vaan mahdollista.