vieraaseen ihmiseen, en näe enää muissa mitään erityistä enkä luota keneenkään. Se on se polku jonka olen valinnut ja mielestäni se on oikea. Kukaan ei jaksa jatkuvia pettymyksiä. Siihen en enää jaksa uskoa, että jostain löytyisi joku kenestä välittäisin ja hän välittäisi minusta. Voin jopa sanoa olevani onnellinen silloin kun tiedän olevani yksin ilman ketään muita, silloin olen aito ja oikeasti iloinen. Kaikki on valetta ja tekopyhää, oikeaa rakkautta ei ole olemassa, nyt eikä koskaan.
..... sydämessäni ei ole
..... sydämessäni ei ole
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei. Minusta sinun nimenomaan kannattaisi tutustua uusiin ihmisiin. Tutustu, mutta älä ihastu heihin. Ihmiskontaktit ovat tärkeitä ja ne voivat tuottaa tulosta jos ei heti, niin joskus myöhemmin.
Juupa juu ja heti on laskelmointi mielessä. Heti ajatellaan mitä tuostakin ihmisesta voi hyötyä, että tuottaa tulosta. Olen ihan samaa mieltä ap:n kanssa.
Samoilla linjoilla. On vaan kauheaa huomata taas muuttuneensa kyyniseksi pessimistiksi, vaikka välillä oli toisinkin. Luontevasti oma itseni en enää osaa olla kuin parin luotettavaksi osoittautuneen henkilön seurassa. Jotain se on sekin, ettei totaaliyksin tarvitse olla.
Ehkä se on yleinen käsitys, mutta ajatellaan esimerkiksi minua, kun olen jo yli 40- vuotta jo etsinyt jotain, mitä en ole koskaan löytänyt niin silloin ei enää ole uskoa mihinkään. Jos maailmassa olisi jotain ihmeellistä olisin sen jo nähnyt tai kokenut, eli jatkossakin se on aika mahdotonta. Elämä pitää vain rämpiä läpi siinä uskossa, että jotain jossain. Yksinään onnellisena se on helpompaa kuin jatkuvien pettymyksien kanssa. Jotkut saavat onnen elämäänsä, toiset eivät koskaan.
Olen viime aikoina tajunnut, että onni ei tavallaan ole missään. Onni ei ole poimittavissa tai tavoiteltavissa. Se ei ole enempää matkakumppani, saavutus kuin paikkakaan. Asia, jota sillä tarkoitetaan, on nimetty väärin. En osaa keksiä sille parempaa termiä, mutta ajattelen, että ihmisen onni, onnellisuus on olotila sisällämme. Se on olotila, jonka merkityksellisyys toteutuu useimmiten yhteydessä toisiin ihmisiin. Tasapaino epätasapainoisuudessa. Onni olotilana ei ole suhteellisuudentajuinen samalla tavoin kuin me. Emme voi meidän suhteellisuudentajullamme määritellä sen kokoa.
❤️ tämä on hyvä ketju, vaikka aloittaja saa kyllä seuraavassa hetkessä luvan muuttaa mieltään.
Ei niin että koko ajan pitäis odottaa onnea. Vaan niin, että hyväksyy senkin, jollei se joskus nurkan takaa saavu.
Mä olen sen oikean löytänyt ihme kyllä.
Oikeaa asennetta. Rakkaus voi olla hyvää oikeanlaisen kanssa mutta ei yksinolokaan ihan paskaa ole. Eipä tartte olla miellyttämässä ketään varsinkaan niitä tekopyhiä ihmisiä jotka ei itse ees osaa olla yksin.
Voisit itsekin avautua ihmiselle, johon olet ihastunut. Luuletko, että se toinen ymmärtää välttämättä, mitä sun mielessäs liikkuu?
Samaa mieltä kanssasi. Avoimin mielin ja ajatuksin eteenpäin. Jostain irti laskemalla, tekee tilaa luottamukselle, päästää lähelleen.