Niin pitkään (tässä tapauksessa yli 10 vuotta) olen elänyt alisteisessa ja rakkaudettomassa liitossa - huolehtien ja rakastaen lapsiani - että epänormaalista on tullut normaali.
Yhtäkkiä ilmestyi kuin tyhjästä mies, jolta pelkkä kysyvä katse on minun elämässäni kuin hyväilevä kosketus tms. Vaikea edes kuvailla.
Tiedän hänen olevan varattu, korkeakoulutettu jne. Eli haluaisin olla tuntematta ja saada kontrollin takaisin. Toisaalta tukahdutettu jokin ”janoaa” sisälläni noita lyhyitä, mutta niin kaivattuja, aika viattomia hetkiä. Hänhän ei tiedä tarinaani (enkä minä hänen). Tuskin ymmärtää siis omaa merkityksellisyyttään minulle.
Ajattelen, että mikäli elinpäiviä suodaan,
jonain päivänä joskus vuosien kuluttua haluaisin hänelle kertoa sen,
Että (ehkä) tiedostamattaan hän teki mut onnelliseksi naisena hyvin pienillä eleillä ,
äitinä olen jo.
Yhtäkkiä ilmestyi kuin tyhjästä mies, jolta pelkkä kysyvä katse on minun elämässäni kuin hyväilevä kosketus tms. Vaikea edes kuvailla.
Tiedän hänen olevan varattu, korkeakoulutettu jne. Eli haluaisin olla tuntematta ja saada kontrollin takaisin. Toisaalta tukahdutettu jokin ”janoaa” sisälläni noita lyhyitä, mutta niin kaivattuja, aika viattomia hetkiä. Hänhän ei tiedä tarinaani (enkä minä hänen). Tuskin ymmärtää siis omaa merkityksellisyyttään minulle.
Ajattelen, että mikäli elinpäiviä suodaan,
jonain päivänä joskus vuosien kuluttua haluaisin hänelle kertoa sen,
Että (ehkä) tiedostamattaan hän teki mut onnelliseksi naisena hyvin pienillä eleillä ,
äitinä olen jo.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sillä lailla, sanoi Tarvajärvi. No mutta sehän meni ihan kivasti sitte.
Taivaassa on kuoltuamme varmaankin ainaiset hyväntahdon karkelot. Sellaiset, joissa tapaamme ikuisessa lempeydessä täältä jo lähteneet ja vastaanotamme sinne tulevat rakkaat.
Mukanamme myös ne, jotka ovat meidän tyyppejä, ajassa sellaiseksi määriteltyjä, mutta jotka jostain syystä on tullut ohitettua. Ei ole johdatus yltänyt, tai sattuma ollut hyvänkaltainen, tai on tyhmyys ohittanut älyn.
Tuntuu ettei jaksa enempää.
Miksi tarina kuulostaa ohjatulta ulkoiselta tekemiseltä, jossa vivahtaa epäilyttäviä muotoseikkoja sanoman sisällä? Ikäänkuin joku haluaisi vahvistaa ansaa piikkilangoin, vaikka itse ansa olisikin vain Harakan pesä.
Mihin tällä pyritään?
Tiedätköhän sinä?..
Näen ansan sijaan itseilmaisun tarpeen. Monessa kirjoituksessa niin varmasti on, silloin analysointi tai omiminen ei välttämättä kannata.
Miksi ap kirjoitit aloituksen?
Ehkä halusi jakaa kokemuksen siitä, miten pienetkin välittämisen teot voivat olla merkityksellisiä.. aina emme tiedä tarinoita kohtaamiemme ihmisten takana. Ehkä hän on vain vilpittömän kiitollinen lempeästä eleestä. Näin minä ymmärsin
Kunhan haluaa sekoittaa ajatuksia.
Kaippa jokaisessa meistä asustelee pikku pirulainen. Joskus antaa sen nostaa nokkaansa.
Aloitusteksti kuten monet muutkin aikomustekstit ym.ovat täysin turhia. En usko, että kukaan muu kuin trollit kirjoittaa tekisin, soittaisin ym. mutta en tee niin. Kysehän näissä ja oukeastaan melkein kaikissa teksteissä täällä on vain mielikuvista ja oikeammin mielikuvituksesta, omasta sisäisestä maailmasta. Todelliswt asiat syntyy irl. Todellinen käsitys toisesta, siitä millainen hän on, miten hän kohtelee muita, millainen on luonteeltaan ym.se tulee esiin toisen sanoista ja teoista irl. Ihmisillä on vaan taipumus paeta mielikuvitusmaailmaan esimerkiksi pwlätessään tai ahdistuessaan. Ihmisen todellinen hyvyys tulee näkyviin miten hän juttelee sinulle, miten hän toimii kanssasi.
Todellinen hyvyys ei tule esiin sillä miltä näytät päällisin puolin nokan edessä. Roolia voi vetää siinäkin. Voit hymyillä kauniisti, esittää hyväntahtoista ja kätkeä jotain rumaa.
Mä tarkotin sanoja, tekoja toiselle ja toki toisesta muille. Tuosta sun hymyjutusta tuli mieleen se, että joillakin ihmisillä on myös sangen ärsyttävä ja ilkeä piirre näpäytellä vähän takasin ystävällisille ja miksei hymyileville ihmisille. Ne kun luulee, että niillä on vaan niin helppoo, että eikait se elämä nyt noin aurinkoista voi olla, asennekysymys. No tämä meni jo ohi aiheen, mutta näyttelemiseen mitä tulee. Ihmisillä on myös suojamekanismeja kuin myös hyvien tapojen mukainen tarve tulla toimeen hankalempien ja iljettävienkien ihmisten kanssa. Ei esimerkiksi yhteisössä toimiessa voi antaa mennä ja sanoa mitä tahansa.
asenteesi, että todellinen hyvyys tulee esiin ”miten hän juttelee, miten hän toimii kanssasi” oli sen verran yksinkertaistavaa, että suonet anteeksi kun kommentoin. Että sitä voi vaikka olla millainen juonittelija tahansa, kunhan juttelee kivasti. Sitä on todellinen hyvyys.
kuka vaan voi hymyillä, vaikka miten sairas yksilö. Kyllä ihmistä pitää päästä tuntemaan paremmin, että voi mitään tehdä tulkintoja.
Nimenomaan tarkoitin, että katse on aina tulkinnanvarainen. Joskus lyhyellä juttelulla voi selvitä paljon, joskus tarvitaan enempi juttelua. Älkää vääristelkö sanojani.
kuvitella jonkin katseen tai ilmeen takia ihan omiaan. Tuskinpa kuitenkaan olet ainoa, jolle on hymyilty tai katsottu vähän pidempään. Ei kannattaisi tulkita liikaa, näin ainakin itse ajattelen, koska näitä "katseita" saa näköjään ihan keltä tahansa ja ihan missä hyvänsä. Tänäänkin töiden jälkeen sain osakseni niin kuumia katseita eräältä täysin tuntemattomalta, että meinasin jo sanoa jotain sopimatonta. :D En edes kuitenkaan ottanut sitä minään ihastumisena, vaan jonain omituisena pelinä.