Eroahdistusta, ylivilkkautta, vai jotain aivan muuta?

Hei,

meille on muuttanut pari kuukautta sitten alle 1,5 v koira, oli hirmuisen palloriippuvainen kun meille tuli. Alku meni ihan hyvin lukuunottamatta muutamaa pientä ongelmaa, meidän puutarhakenkiä söi ja muuta pientä, ei niin vakavaa niin ajateltiin että voi olla nyt pientä reaktiota kodin vaihdosta. Tottelevaisuuskoulutusta aloitettiin heti seuraavana päivänä siitä kun meille tuli, samoin ryhdyttiin opettamaan myös sitä että osaisi olla itsekseenkin kotona ja rauhoittumista harjoiteltu. Nykyään opetellaan jo vähän temppujakin, kun oppii ihan mielettömän nopeasti asioita ja selvästi tykkää opetuksesta. Niin, nostettiin ne kengätkin ylös ja muutakin tavaraa. Pallon heittoa asteittan vähennettiin ja lisättiin tilalle rauhallisempaa aktiviteettia kun koko elämä tuntui aluksi riippuvan siitä pallosta.. Ei vaan ehditty yksinoloa opettaa enempää joten koira on alusta asti ollut työpäivät yksin kotona, yksinoloa on harjoiteltu iltaisin todella pienissä erissä ja viikonloppuisin vähän paremmin.

Tilanne pysyi samana, tuhosi jotain joka päivä kun käytiin töissä. Kenkien jälkeen rupesi tyhjäämään paperiroskista, sitten paperirullia tuhottiin, kyniä, kaukosäätimiä ja kaikenlaisia muita juttuja otti pöydiltä tuhosi tai kuskasi jonnekin. Aina kun jäi kiinni pöydältä ottamisesta,toruttiin. Sohvalle hyppeli ja siitä ylettyi jälleen yhdelle pöydälle. Siirrettiin pöytääkin tietysti kaikki kamat pois saatavilta. Jotenkin silti sai kaikenlaista tuhottua vaikka muka hienosti kaikki tavarat laitettiin pois. Vessaan mennessä vinkui, ym. Tässä vaiheessa (noin 3 viikkoa meille tulosta) tajuttiin ettei tämä ainakaan näin toimi ja ryhdyttiin erilaisiin toimenpiteisiin. Yksinolon opetuksen lisäksi on yritetty neutraloida lähtösignaaleja, estetty seuraamasta joka paikkaan, jätetty radiota päälle ja kaikkea sellaista perusjuttua. Lopputulos: viime viikolla rupesi menemään sohvatyynyt ja sitten jo sohvaakin kaikkea mitä on saanut suuhunsa vain ja ainoastaan hyppimällä toden teolla (silti ei ymmärrä miten mutta oletettava on että näin).

Kotona kun ollaan, vinkuu välillä (joka ilta kuitenkin ainakin kerran) saadakseen huomiota jos mennään ulkona käymään ilman koiraa, kuskaa lelua jalkoihin, tunkee lähelle ja reagoi liikkumiseen välittömällä huomio/häntä heiluu/nyt tapahtuu jotain - asenteella jos rauhoittuukin edes hetkeksi itsekseen jonnekin (tämä onneksi on vähän lisääntynyt). Nyt kun on taas muutama viikko mennyt todettiin että tilanne on huonontunut silti. Rauhoitus- ja yksinoloharjoitukset menee hyvin koulutustilanteessa, mutta ei ole tuoneet toivottua tulosta.

Jokapäiväinen tilanne: koiralle jätetään iso pakastettu luu ja/tai kongi täynnä pakastettua kamaa mitä saa järsiä kun ollaan töissä lelut. Lenkki aamulla n. 40 min jäljestystä lenkin jälkeen, saa pienen määrän aamupalaa etsiä pihamaalta ja tästä on tykännyt toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän (yrittää vaan lähteä etsimään palloa, joskus miettinyt sitäkin onnistuisiko sen piilottaminen jonnekin tontille ruuan sijaan). Sitten rauhoitus ja ollaan huomioimatta vajaa puoli tuntia ennen töihin lähtöä. Kotiin tullessa ei huomioida edes vaikka on talo täynnä sohvatyynyn täytteitä. Koira siirretään toiseen huoneeseen, päästetään pois siivouksen jälkeen ja ollaan huomioimatta n. 20 min. Tässä touhataan omiamme katsomattakaan päin, syödään välipalaa, hoidetaan tiskit tms. Sitten iltalenkki n. 40 min jälleen, ja lenkin päätteeksi suoraan palloa heittelemään about vartiksi leikitään. Vielä lisäksi treenataan tottelevaisuutta yksinolon opetusta. Jotain on aina silti tuhottu, nyt kun ei ole muuta tavaraa näkyvillä niin sitä etsitään väkipakolla ja hypitään korkealtakin ottamaan, ja jos ei saa (tai vaikka saisikin) niin sohvahan sitten hyvä kohde on.

Tällä viikolla on eläinlääkäri jolta ajattelin myös kysyä apuja, osaisiko hän neuvoa mitä tehdä ja kouluttajaa etsin lähiseudulta myös jos olenkin arvioinut koiran luonteen täysin väärin muutenkin alkaa keinot loppua. On siis vilkas ja hellyydenkipeä, mielestäni niinkin paljon että en tiedä meneekö enää edes pentuisuuden piikkiin. Tuntuu jo enemmän riippuvuudelta sekin. Koira on tosi lapsirakas ja tulee ok toimeen toisten koirien kanssa, ei kuitenkaan kaikkien. Sukulointi/kaverien tapaaminen mennyt ok, tuntuu pitävän lähes kaikista ja on hyvin sosiaalinen.
Naapureille haukkuu kuitenkin, ei tunnu ymmärtävän tätä käsitettä lainkaan vaikka tontin rajat ymmärtää.

Ymmärrän että kotia vaihtavalla koiralla voi kestää monta kuukauttakin tottua, mutta toisaalta on hyvin kiintynyt meihin ja tottelee kuitenkin mukisematta eli näkisin että on ottanut meidät jo omakseen. Ensimmäisellä viikolla lähti omille teilleen, mutta ei kauas, ei ole karannut kertaakaan sen jälkeen vaikka vapaana on oikeastaan aina kun tontilla ollaan (vaikka ei pallo lentäisikään). Olisiko mitään vinkkejä mitä tehdä toisin? Tarvitsen ihan oikeaa näkemystä asiasta, kun en vain yksinkertaisesti itse keksi mitään näiden lisäksi mitä ylle kirjoitin.