Tänään käytiin mieheni kanssa ensimmäisessä ultrassa (rv 12 6) ja täytyy kyllä sanoa, että tunnetta ei voi sanoin kuvailla :). Oli niin ihana nähdä meidän pikkuinen, joka sielä jo kovasti touhus (kätilökin naureskeli, että hänellä on vaikeuksia kuvata/mitata pikkukaveria, kun se niin kovasti liikkuu). Saa nähdä kuinka vilkas veijari siitä vielä kasvaa ;).
Aurinkoista kevättä kaikille ja onnellista odotusta :).
Aurinkoista kevättä kaikille ja onnellista odotusta :).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän eka ultra oli n. viisi viikkoa takaperin ja olihan se hienoa nähdä oma vauveli eka kertaa, nyt kun ultralaitteet on parantunu sitten viime kerrasta (esikoinen 4 v.). Meidän pikkuinen vaan tahto nukkua, kun oli aamu kyseessä, eikä millään olisi halunnu näyttää temppujaan meille, piti ihan herätellä, naureskeltiin, että isään on tainnu tulla, kun on niin aamu-uninen. No heräshän se siellä vihdoin ja saatiin tehtyä mittaukset ja kaikki osottautui olevan hyvin, vaikka olisihan se vauveli voinut vähän enemmän liikkua, mutta ihanaahan se oli ja innolla jo odotan seuraavaa ultra kertaa! :)
Itselläni on neljä lasta ja jokaisen kohdalla se ensimmäinen ultra on ollut AINA mahtava kokemus.
Onhan se ensimmäinen konkreettinen tilaisuus kohdata uusi tulokas. Paljon onnea teille molemmillle ja tulevalle pallerolle ja hyvää vointia raskauden ajalle!!
Myös ultrassa rvk 20. sielä se köllötteli. Lääkärin puheista sai sen käsityksen,eetei asiat paremmin voisi olla se tuntuu hienolta rupeenhan oleen jo riskisynnyttäjän rajoilla (eikös se riski synnyttäjä ole yli35v)Uskaltauduin kysymään sukupuolen ja päätettiin mieheni kanssa olla kertomatta muille lapsen sukupuolta( 3. saman merkkinen peräkkäin tulossa)
teille! Minulla on kaksi lasta ja joka kerta eka ultra on tuntunut yhtä ihanalta ja ihmeelliseltä...että minun sisällä kasvaa uusi elämä. Sitten kun lapsi syntyy sitä parempaa tunnetta elämässä ei ole, sitä menee monta päivää tiedostaessa että tuo pieni mutta täydellinen "pallero" on minun aikaansaannostani.