Pitkä parisuhde on tulossa päätökseen lähes vuoden jatkuneen eripuran yms kaltoinkohtelun jälkeen.
Olen aina ollut mielestäni luja ihminen pääkopastani mutta viimeisen puolenvuoden aikana olen huomannut selviä muutoksia itsessäni ja suhtautumisessani elämään.
Olen alkanut päivittäin miettiä asioita kuten olisiko muilla läheisilläni parempi olla ilman minua.
Pyörin ja hyörin aika-ajoin tuskastuneena mutta en saa mitään aikaiseksi ja pienetkin ponnistukset vie mehut.
En halua ihmisiä lähelleni mutta silti tunnen oloni yksinäiseksi.
Viimeisimpänä asiana iski aivan älytön ruokahaluttomuus. Viimeksi syönyt perjantaina, ellei paria jogurttia lasketa.
Ja vielä kaikenlisäksi sellainen olo etten saa selitettyä asioitani ymmärrettävästi kenellekkään, en varmaan edes täällä..
Täällä on helppo puhua kasvottomana mutta tosielämässä en siihen pystyisi.
Olen aina ollut mielestäni luja ihminen pääkopastani mutta viimeisen puolenvuoden aikana olen huomannut selviä muutoksia itsessäni ja suhtautumisessani elämään.
Olen alkanut päivittäin miettiä asioita kuten olisiko muilla läheisilläni parempi olla ilman minua.
Pyörin ja hyörin aika-ajoin tuskastuneena mutta en saa mitään aikaiseksi ja pienetkin ponnistukset vie mehut.
En halua ihmisiä lähelleni mutta silti tunnen oloni yksinäiseksi.
Viimeisimpänä asiana iski aivan älytön ruokahaluttomuus. Viimeksi syönyt perjantaina, ellei paria jogurttia lasketa.
Ja vielä kaikenlisäksi sellainen olo etten saa selitettyä asioitani ymmärrettävästi kenellekkään, en varmaan edes täällä..
Täällä on helppo puhua kasvottomana mutta tosielämässä en siihen pystyisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On raskasta olla parisuhteessa, jossa itseä kohdellaan kaltoin. Kuitenkin siitä eroaminenkin on raskasta. Ei siis ihme, jos olet sekaisin etkä oikein "oma itsesi". Ei tietenkään läheisilläsi olisi asiat paremmin, jos sinua ei olisi. Piste :)
Syöhän jotain ja muista, että avun hakeminen kannattaa läheisiltä, lääkäriltä tai jostakin auttavasti puhelimesta. Tsemiä :)