Ehkä löydämme

Hukkuiko sukka pesukoneeseen?

Elämän viskoessa pitäisi pitää kiinni niistä, jotka välittävät.

kannattaisi viskoa.

Tavaroita voi viskoa ja heitellä jos siltä tuntuu ja se helpottaa oloa mutta yksi on sääntö ylitse muiden; tätä ei ihmisille, ihminen kun on ainakin sisältä särkyvää tekoa ja aina sirpaleita ei saa koottua uudelleen eheäksi, ainakaan alkuperäiseen muottiin.

Kadotit?

Kun viskomiset on viskottu. Vaikka elämä viskoisikin, kuten varmaan jokaista meistä vuorollaan niin
koskaan sen ei saa antaa vaikuttaa tiettyihin asioihin eikä toisiin ihmisiin, pahaa ei saa laittaa kiertämään, hyvän ainoastaan.

Toivottavasti löydämme.

Olispa kyllä aika uskomaton sattuma, jos näin todellakin kävisi...

Välillä melkein toivon etten olisi enää täällä.
Joku suru vain kalvaa sisintä. Oon jotenki vanha sielu.
Sain sinusta jälkeenpäin paljon voimaa. Se yhteys kanssasi oli tärkeä. Oon ollut huonossa kunnossa enkä oikein jaksaisi enää.
Pitäisi vaan päästää irti ja yrittää jatkaa koska tämä kuluttaa liikaa vähiä voimiani.

Sama täällä, voimat vähissä, mut täytyy tukea läheistä

En usko että löydämme. En tiedä haluanko enää edes. Joskus toivoin. Nyt vain koitan pysyä hengissä.

Niin...Hassua, miten samalla tavalla ajattelin/olen ajatellut itsekin, jo jonkin aikaa.
Pysytellä vaan hengissä....Se on kohtalaisen kuvaava sanavalinta tälläkin hetkellä .
Ja en siis ole mikään itsemurhakandidaatti. Vähättelemättä!!! siinä tilassa olevia ihmisiä millään tavalla!
Totean vaan tämänhetkisen oman tunnetilani.
Elämä jatkuu....kaikesta huolimatta : (

Kaunis toive.

Levollista yötä.

Elämä todellakin viskoo sinne ja tänne. Ilman sinua se ei tunnu miltään. Olen pahoillani!

Kyllä se taas tästä. Löytäjä saa pitää.