Opetuslapset kokivat suuren ilon kuullessaan Jeesuksen nousseen ylös haudasta. Ilo valtasi opetuslapset myös silloin, kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille ja he saivat nähdä hänet ja hänen haavansa.
Jeesuksen uhrikuolemassa ja hänen ylösnousemuksessaan toteutui lupaus lunastuksesta, kaikkien syntien anteeksiantamuksesta.
Ilo on yksi Pyhän Hengen hedelmistä. Kun ihminen saa uskon lahjana omistaa Jeesuksen lunastuksen omalle kohdalleen, vaikuttaa se ihmisen sydämessä suurimman ilon, minkä täällä maan päällä voi saada. Anteeksiantamus on tarjolla tänäänkin.
Jeesus kehotti opetuslapsia rukoilemaan tarvitsemaansa taivaalliselta Isältä hänen nimeensä. Silloin he saavat rukoilemansa ja heidän ilonsa on täydellinen. (Joh. 16:24.) Samoin Jeesus kehotti opetuslapsiaan pysymään hänen rakkaudessaan ja noudattamaan hänen isänsä käskyjä: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 15:10).
Apostoli Johannes kirjoittaa kirjeessään (2. Joh. 1:12): ”Toivon näet pääseväni tulemaan teidän luoksenne, että saisin puhua kanssanne kasvotusten. Silloin ilomme on täydellinen.” Tavatessaan toisiaan Jumalan lapset saavat kokea jo maan päällä taivaallista iloa.
Ilo ilmenee monin tavoin elämässämme. Lapsen ilo on aitoa ja herkkää iloa. Jeesus otti pienen lapsen syliinsä ja osoitti opetuslapsilleen, että joka ei käänny ja tule niin kuin pieni lapsi, ei pääse sisälle taivasten valtakuntaan. Meitä kehotetaan olemaan lapsen kaltaisia. Lapsissa saamme nähdä ja kokea iloa.
Aina kun joku ihminen käsittää elävän uskon, saa parannuksen armon, syntyy iloa. Ilon kokee ennen kaikkea uskon lahjan saanut ihminen, mutta iloa koetaan myös Jumalan lasten keskuudessa. Raamatun sanan mukaan enkelitkin iloitsevat taivaassa.
Siionin työssä saamme myös kokea iloa. Monen uskovaisen kokemus on ollut, että yhteisestä työstä on saanut enemmän kuin on itse pystynyt antamaan.
Kun kuulemme sanomaa elävän Jumalan sanan vastaanottamisesta monissa maissa eri puolilla maailmaa, se tuo iloa evankeliumin sanan leviämisestä. Tällainen aika on ihmeellistä Jumalan sanan menestymisen aikaa.
Jeesus lupasi opetuslapsilleen, Jumalan rakkauden osallisuudessa vaeltaville, täydellisen ilon jo täällä ajassa. Uskomme päämäärä on kuitenkin päästä kerran Jumalan luokse taivaaseen.
Apostoli Johannes sai katsella taivasta: ”Sitten kuulin äänen, joka oli kuin suuren kansanjoukon kohinaa, kuin suurten vesien pauhua ja voimakasta ukkosen jylinää. Se lausui: – Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.” (Ilm. 19:6–8.)
Jeesuksen uhrikuolemassa ja hänen ylösnousemuksessaan toteutui lupaus lunastuksesta, kaikkien syntien anteeksiantamuksesta.
Ilo on yksi Pyhän Hengen hedelmistä. Kun ihminen saa uskon lahjana omistaa Jeesuksen lunastuksen omalle kohdalleen, vaikuttaa se ihmisen sydämessä suurimman ilon, minkä täällä maan päällä voi saada. Anteeksiantamus on tarjolla tänäänkin.
Jeesus kehotti opetuslapsia rukoilemaan tarvitsemaansa taivaalliselta Isältä hänen nimeensä. Silloin he saavat rukoilemansa ja heidän ilonsa on täydellinen. (Joh. 16:24.) Samoin Jeesus kehotti opetuslapsiaan pysymään hänen rakkaudessaan ja noudattamaan hänen isänsä käskyjä: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 15:10).
Apostoli Johannes kirjoittaa kirjeessään (2. Joh. 1:12): ”Toivon näet pääseväni tulemaan teidän luoksenne, että saisin puhua kanssanne kasvotusten. Silloin ilomme on täydellinen.” Tavatessaan toisiaan Jumalan lapset saavat kokea jo maan päällä taivaallista iloa.
Ilo ilmenee monin tavoin elämässämme. Lapsen ilo on aitoa ja herkkää iloa. Jeesus otti pienen lapsen syliinsä ja osoitti opetuslapsilleen, että joka ei käänny ja tule niin kuin pieni lapsi, ei pääse sisälle taivasten valtakuntaan. Meitä kehotetaan olemaan lapsen kaltaisia. Lapsissa saamme nähdä ja kokea iloa.
Aina kun joku ihminen käsittää elävän uskon, saa parannuksen armon, syntyy iloa. Ilon kokee ennen kaikkea uskon lahjan saanut ihminen, mutta iloa koetaan myös Jumalan lasten keskuudessa. Raamatun sanan mukaan enkelitkin iloitsevat taivaassa.
Siionin työssä saamme myös kokea iloa. Monen uskovaisen kokemus on ollut, että yhteisestä työstä on saanut enemmän kuin on itse pystynyt antamaan.
Kun kuulemme sanomaa elävän Jumalan sanan vastaanottamisesta monissa maissa eri puolilla maailmaa, se tuo iloa evankeliumin sanan leviämisestä. Tällainen aika on ihmeellistä Jumalan sanan menestymisen aikaa.
Jeesus lupasi opetuslapsilleen, Jumalan rakkauden osallisuudessa vaeltaville, täydellisen ilon jo täällä ajassa. Uskomme päämäärä on kuitenkin päästä kerran Jumalan luokse taivaaseen.
Apostoli Johannes sai katsella taivasta: ”Sitten kuulin äänen, joka oli kuin suuren kansanjoukon kohinaa, kuin suurten vesien pauhua ja voimakasta ukkosen jylinää. Se lausui: – Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.” (Ilm. 19:6–8.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olemattomia olivat nuo väitetyt opetuslapset, koska tuo tarina sepitettiin vuosikymmeniä väitetyn tapahtuman jälkeen.
Silminnäkijä olisi huutanut suureen ääneen sekä lähettänyt kirjeitä aasipostilla ympäri maailmaa.
Satukirjan tarinasta on siis kyse ja näin jesusianistit ovat epäjumalanpalvelijoita.