Se vaivaa minua öin päivin

JakkeBoy kirjoitti:

Minulla oli 80-luvulla suhde erääseen työpaikallani olevaan kauniiseen nuoreen naiseen ja sitä kiihkeää salasuhdetta kesti liki kolme vuotta vaikka kummatkin seurustelimme omilla tahoillamme. Suhde päättyi kun muutin työnperässä pois paikkakunnalta jossa asuimme, matkani vei vuosiksi ulkomaille työn pariin. Tapasin naisen vielä kerran 1990 alussa täällä lomilla ollessani vaikka hän oli mennyt sulhasensa kanssa naimisiin ja saanut lapsen, vietimme taas kiihkeän yön. Myöhemmin kuulin että nainen sai lapsen ja kun laskin lapsen syntymää niin jo silloin minulle tuli jokin aavistus että minua on käytetty "siitossonnina". Kun tapasin naisen siskon sattumalta laivaristeilyllä viime kesänä niin hän ilmoitti minulle suoraan että oletko tyttärestäsi ylpeä kun tämä on lukenut itsensä ekonomiksi ja menestyy elämässään hyvin. Kiistin ensin että lapsi ei ole minun mutta kun minulle esitettiin valokuva tytöstä niin totuus valkeni kuin taikaiskusta, hän oli täysin kuin äitini tai pikkusiskoni nuorena, erikoisen kiharia hiuksia myöten. Sisar kertoi että oli aina tiennyt totuuden mutta lojaalisuudesta siskoaan kohtaan ei ollut puhunut siitä koskaan kellekkään, nyt kun hän näki minut niin hän ei enää kyennyt salaamaan tietoaan. Soitin tytön äidille mutta hän löi luurin korvaani ja ilmoitti ettei ole kiinnostunut keskustelemaan isyydestäni. Nyt minua pelottaa mitä jatkossa tapahtuu, haluaisin selvittää asian mutta jos tyttö ei haluakkaan tietää totuutta isästään niin pelkään että julkituomalla isyyteni pilaan hänen elämänsä. Senverran rohkenin että kävin "vakoilemassa" tyttären työpaikalla ja kun näin hänet niin tiesin heti että hän on lapseni. Tuttavani joka on ammatiltaan poliisi sanoi minulle että hän saa helposti tyttöä seurailemalla vaikka tämän juomalasista DNA:n, nyt pohdin uskallako ryhtyä moiseen puuhaan vai taistelenko suunnattoman tuskani kanssa loppuelämän.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä