olen 19 vuotias tyttö ja mulla on vissiin joku paniikkihäiriö tai joku ja kaikkia mahdollisia ahdistuksia. esim. kauppajonossa, apteekissa, kahvipöydässä tulee jotn ihme kohtauksia. mutta en saa otettua yhteyttä lääkäriinkään... ei tule mistään mitään, koulu jäi kesken kun sielläkin jotain paniikkikohtauksia. en saa mitään aikaseks. tunnen olevani ihan sekopää välillä! vituttaa tämmönen elämä välillä. haluaisin että jos on samanlaisista oireista kärsiviä (meitähän on varmaan yllättävän paljon) että voisitte laittaa mulle sähköpostia tai jotn. ois kiva keskustella samanlaisen ihmisen kanssa ongelmistaan ja muusta, kun ns. "normaalit" ihmiset ei aina ymmärrä näitä. ois kiva jos pistäisitte mailia: [email protected]
samanlaisia
ihmisiä?
1350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
meitä samanlaisia ihmisiä on tai siis ainakin minä. Sinulla on todennäköisesti sosiaalistentilanteidenpelko (kuten itsellänikin) ja siihen on lääkkeitä joita todellakin kannattaa käyttää jos oireet vaikuttavat normaaliin elämään liikaa. Eli sinun kannattaisi tilata mielenterveystoimistoon aika ja varmasti saat apua sieltä. Itsellä oli ja on tavallaan vieläkin aivan samanlaisia ajatuksia eli että on täys sekopää ja että ei ole "normaali" niin kuin muut. Lääkkeistä oli se apu että niiden avulla opin "säätelemään" sitä pelko/paniikkikohtausta niin että kohtaus ei ole niin paha ja se menee ohi jonkin ajan kuluttua. Kun ilman niitä olo oli hirveä, naama tuli tulipunaiseksi, sydän hakkasi, hikoili, käsien tärinää ja muutenkin sellainen paniikin omainen olo. Ja tämä tällainen kohtaus saattoi tulla missä vaan mutta useimmiten kauheinta oli mennä linja-autolla, se kun yleensä on ihmisiä täynnä. Tuntui että kaikki tuijottaa ja sitä vaan mietti että miksi ja sitten se kohtaus alkoi. Monta kertaa piti jäädä kyydistä pois vaikka olisi ollut kiire johonkin. Olen vihdoin ja viimein nyt vasta 28 vuotiaana pystynyt alkaa elää "normaalia" elämää, käyn töissä ja harrastan urheilua,(treenaan kuntosalilla ja siellä jos jossain on ihmisiä ja paljon) kun ennen saatoin nököttää kotona viikkoja etten käynyt missään. Toivottavasti haet apua ja saat elämäsi kuntoon jotta pystyt aloittamaan opiskelut uudelleen. Tai siis minä ainakin uskon että pystyt siihen kunhan olet saanut lääkkeet avuksi.