Olen rakastanut jo pitkään. Rakastan vaikka hän ei rakasta. Sattuu fyysisesti ja psyykkisesti joka paikkaan. Ikävöin ja kaipaan häntä joka hetki. Ehkä joskus on helpompia hetkiä kunnes kaupaus taas on niin valtava, että en jaksaisi elää. Mies tietää tunteeni, mutta ei tunne samoin. Eipä sitä voi muuksi muuttaa. Kaikkea olen yrittänyt. Mikään ei tehoa tähän. Vaikka ei nähdä...ei unohdu. Päinvastoin. Vaikka hän tekisi mitä...ei unohdu. Annan anteeksi kaikki loukkaavat sanatkin ja kaiken. Mikä avuksi?
Mitä tekisin
eivoijatkua
321910
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Mene terapiaan.
Miten terapia voi auttaa? Menisitkö itse puhumaan, jos ainoana ongelmana olisi rakkaus toiseen ihmiseen? Oletko kokeillut?
Kyse ei ole pelkästään tuosta asiasta, näin luulen. Käsittelet nyt jotain muuta omaan itseesi liittyvää asiaa.
Olen samaa mieltä, että tässä on nyt jotakin muuta mukana. Yritän selvittää tätä asiaa ja jos mikään muu ei auta, pitää mennä terapiaan. Minulla ei vaan olisi sellaiseen aikaa. Koeta mies kestää tätä tilannetta. Paineet minulla ainakin tällä hetkellä kaikesta ovat kovat. Tiedän, mitä haluan mutta kuitenkin vähän roikun tässä edelleen. Anteeksi. Koeta kestää. Uskon, että tämä jotenkin selviää😁
No tuoko se sitten lohduttaa kun kirjoittelee itselleen absurdeja välimonologeja omiin aloituksiin keskustelupalstalle? Hyväuskoisten höynäyttäminenkö saa niin hyvän mielen
Huh, huh. Kyllä on vaan taas aika pahan kuuloisia viestejä, joku menee terapiaan paineita purkamaan. Millaisina ihmisinä te terapeutteja oikein pidätte.
Eipä tuossa voi kuin täyttää päivät paljolla ohjelmalla, surra surunsa väliaikoina, yrittää tutustua uusiin ihmisiin tai/ja hakeutua terapiaan.
Aika parantaa.... ei toista voi pakottaa itseensä rakastumaan.
Tiedän! Siksi kysynkin ja aika ei todellakaan ole auttanut. Vai pitääkö parannusta odottaa 10 vuotta?
Miehet pääsevät helpoiten eroon tunteistaan. Miten he toimivat?
Eivät pääse. Monista tulee alkoholisteja (hukuttavat itsensä).
Miehillä ei ole ehkä niin rajuna nuo tunteet, siis nopeita ja voimakkaita, mutta kyllä mies tuntee, siitä saat olla varma.
Olet vaan herkkä eikä se mikään huono asia ole. Raskasta se voi olla.
No tulipahan yleistys, oisin minäkin voinut päihteisiin itseni hukuttaa tai vaikka itsarin tehdä mutta ne ei mitään ratkase, olen vaan kestänyt tän fyysisen ja henkisen kivun ja mies olen, mulla ei ole vaikeuksia myöntää että olen tunteellinen j aherkkä ihminen, kuitenkin olen todella vahva ja enemmän järki ihminen tämä nyt yleistäjille että ne herkkyys ja tunteellisuus ja sen kautta tunneäly ovat erittäin hyviä piirteitä.
Kaikesta rankasta selvinny elämässä, kuoleman lähelläkin käynyt ja kunnolla pohjalla silti tuntuu että tämä rakastuminen joka on ensimmäinen vaikka kokemusta suhteista paljon niin tuntuu että tämä on kaikista pahin kipu mitä olen läpi käynyt ja loppua ei näy.
Pakko se on työtkin hoitaa ja muut asiat mutta älkää ikinä vähätelkö miehen tai naisen tunteita.
Totapötkööaikahaasteellistalukea.
Noinhan ne parisuhteet ja liitotkin voi olla. Tärkeintä on selvittää asiat ja mahdolliset vääryydet. Uusi rakkauskin voi auttaa unohtamaan tunteet toiseen ja viimeistään silloin voimistuneena kohtaatte asiat.
Ja ennenkuin joku puhuu laastareista niin sanoisin, että jokaiselle jätetylle on sitten eronnut tai leski seuraava suhde on laastari, ihan sama vaikka aikaa olisi kulunut viisi vuotta.
Ei. Yksilöitä ollaan kaikki. En voisi ajatella pitätäväni ihmistä laastarina. Joko niitä tunteita on tai ei ole. Mulla on enkä ole koskaan ajatellut häntä laastarina vaan miehenä kenestä välitän, rakastan.
Uusi rakkaus ei ole minun vaihtoehtoni. Kun tällaista en ennen ole kokenut, enkä ole enää nuori. Iloton olo. En oikein jaksa tätä nykyistä itseäni.
Minulla on tuollainen samankaltainen tilanne, mutta olen mies ja tunteet naista kohtaan ovat katoamattomat. En vaivaa häntä näillä tunteilla, emmekä me edes ole nähneet pitkään aikaan, mutta silti aika ei ole auttanut vielä.
Oletko kertonut hänelle tunteesi?
Nainen siinä samassa tilanteessa. Ei olla nähty pitkään aikaan, mutta tunteet ei vain laannu. En tiedä mitä voisin enää tehdä, kun ei kukaan muu tunnu näin lujaa. 😢 Ajatukset ovat ihan joka ikinen hetki vain sinussa, mutta miksi et anna mahdollisuutta. Olen tehnyt ja teen kaikkeni vain sinua varten, mutta kaikki on varmaan turhaa. Ehkä en sitten olekaan tarpeeksi sinulle.
Vaikka rakastan enemmän, kuin koskaan ennen ja tiedän, että sinäkin rakastat.
Samaakokenut, oletko kertonut tunteesi? Oletko kertonut, että haluat tavata ja vaikka keskustella kasvotusten? Annatko rakkautesi vain hiipua ja jättää sen kortin kääntämättä.
Tiedätkö, että toivoisin itse mieheltä rohkeutta kertoa sen mitä haluaa ja toivon, että mies on se joka lopulta vie sekä lunastaa sen mitä antaa ymmärtää.
Ei ole kyse nyt mistään saavuttamattomasta ihastuksesta tai kääntämättömästä kortista. Olimme suhteessa, joten kyllä, puhuimme tunteistamme toisillemme. Hänellä on selkeä tieto siitä, että minä tunnen häntä kohtaan.
Olen ollut tällaisessa tilanteessa vuosia, edelleen ensimmäisenä aamulla ja illalla viimeisenä itken tätä asiaa ja mietin mikä hänen motiivinsa on ollut ja välittikö koskaan. Olen näiden lukuisien vuosien aikana yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin ja viritellä laastarointiakin, mutta jos ei oikeesti kiinnosta kukaan muu ei se helpota. Olen yrittänyt myös hukuttaa sydämeni päihteisiin eikä sekään auta. Olen nyt ajatellut että parempi olla yksin ja yrittää pitää itsestään huolta, kaivata kaukaa ja vältellä tapaamista.
Vinkiksi antaisin, että tapaa ihmisiä: hanki uusia harrastuksia, esim. liikunnan tai järjestötoiminnan parista. Voit tavata uusia kiinnostavia miehiä, kun suuntaat tarmosi harrastukseen, jossa oon lähtökohtaisesti enemmän miehiä: esimerkiksi kuntosalilla käy paljon miehiä ja pyöräilyseuroissa on enimmäkseen miehiä. Oma kokemukseni on tämä, että unohtaa ei voi ennen kuin seuraava kiinnostuksenkohde tulee kuvioihin. Hanki itsellesi paljon muuta tekemistä, sekin auttaa suuntaamaan ajatuksiasi ja motivaatiotasi. Eipä olisi hullumpi ajatus vaikka ruveta tavoitteellisesti treenaamaan jotakin urheilulajia?
Miksi et ota häneen suoraa yhteyttä?
Miksi ap ottaisi yhteyttä johonkin joka ei tunne samoin? Eri asia on sitten se mikä tilanne hänellä oikeasti on.
Ei kannata yhteyttä ottaa jos hän on kertonut ettei kiinnosta! Muuten hän voi tehdä jopa ahdistelu syytteen.
Ai asiallisesta yhteyden ototsta?
Mitä teitä ihmisiä vaivaa otetaan esim toisen rakastuminenkin liian vakavasti, samalla itse sanotaan kuinka pitää heittäytyä, olla aikuinen ja ei ottaa vakavasti.
Näköjään osa juoksee tunteitaan ja omaa itteään karkuun, ei kestä sitä esimerkiksi että se tietty mies paljastuu hyväksi ja sellaseksi josta sais hyvän kumppanin mutta kun ei mee oman tyhmän stereotyypin mukaan niin vääntämällä väännetään asiat paskaksi, tämä vain yks esimerkki, sitten väitetään että toinen tajunnu väärin ja mitätöidään kaikki toisen hyvät teot ja se että toiset vaistoaa paremmin asiat.
Väärässähän voi olla tietenkin mutta jos toinen asiallisesti yrittää selvittää ettei enää itteään vaivais niin kyllä vähintään pitäs pystyä syyt sanomaan miksi käytös muuttu ja kiinnostus lopahti koska sillon jos ei selvitä jää kuva että toinen on empatiakyvytön, itsekkin kestän paljon paskaa ja selvinny pahoista jutuista mutta kyllä sellanen luottamuksen rikkominen ja tunteilla leikkiminen särkee, ei ajatella että se voi vaikuttaa negatiivisesti toisen parin valintaan, varsinkin jos toinen haluaa löytää elämänkumppanin ja sen ansaitseekin.
Vaikea enää luottaa. Miksi ei voi antaa mennä omalla painolla, rauhassa tutustua ja sanoa suoraan jos joku mietityttää tai epäilyttää, liika epäily, juoruihin uskominen selvittämättä asianomasen kans ja muu ristiriitanen pelleily pahentaa asioita ja voi käydä vielä niin että kun omatunto alkaa kolkuttaan niin se toinen ei ole enää halukas selvittään asiaa koska ei uskalla asettaa sydäntään alttiiksi enää vaikka oiskin rakastunut edelleen.
Itse en ainakaan haluaisi kellekkään sellasta.
Itselläkin todella vaikea luottaa ihmisiin mutta tyhmä en ole ja kuuntelen vaistojani, enkä tosiaan olettele asioita ilman faktoja saatika kuuntele juoruja tai epäile kokoajan.
Itse olen päässyt helpommalla kun olen tunteilleni rehellinen vaikkei mitään tuliskaan, osaan myös päästää irti, niinkuin teinkin ja meen eteenpäin vaikka sattuu ihan helvetisti ja tuntuu että toinen ei ihan totuutt akertonut asioista, yleensä mun tämä vaisto on ollut aina oikeassa jos on tältä tuntunut, ei kannata vähätellä toisen tilannetajua ja kykyä vaistota asioita.
Toinen mikä on törkeää että kaytetään tiettyä tilannetta hyväksi ettei tarvis selvitellä asioita.
Ainakin osaan rakastaa aidosti kun osaan irtikin päästää.
Selvä ahdistelu ei ole oikeutettua eikä tulis mieleenkään niin tehdä, kuitenkin jos tuntuu että toinen ahdistelisi niin kannattaa selvittää ja suoraan sanoa niin ei tule väärinkäsityksiä, voi mennä elämä pilalle jos aletaan syytteleen ahdistelijaksi vaikkei asia olis niin.
Eiköhän aikuiset, tervejärkiset ihmiset tiedä mikä on ahdistelua eli sinällään kaksi ylempää viestiä on aika pönttöjä. Edellä oleva kirjottaja (lienee trolli) kirjottaa vain itsestään ja toisaalta mitä hän osaa tehdä, rakastaa, seurata tunteita ja toisaalta koko tekstissään tekee selväksi ettei tee niin. Hämmentävää.
En tiedä kolahtiko sulla itellä tuossa joku mutta viestini kyllä oli ihan vaan yleisellä tasolla kommentti, minun kokemuksistani et tiedä ja itse kyllä osaan rakastaa ja seurata tunteitani mutta esimerkiksi eräs tapaus jossa rakastuin niin se tilanne oli sellanen että ei sitä olisi kannattanut sanoa lis vaan pahentanut tilannetta ja muutenkin oli ykspuolisia mun tunteet.
Mutta just tuota tarkotan että liian mustavalkosesti osa aattelee.
Tuossahan selitin että osaan myös irti päästää, vai pitäskö mun roikkua pakolla toisessa jos toista ei kiinnosta, oikeasti?
Ja edelleenkin minä tunnen itseni ja olen rehellinen tunteilleni niin ihmettelen kommenttiasi kun et edes tunne mua.
Ei kaikki mene niinkuin yleinen mielipide sanoo jos ymmärrät pointin?
No mutta ainakaan minä kestän eriävät mielipiteet että en ala juuri noin kirjoittaan tai sanomaan että ei se osaa rakastaa jne.
Ja niin mitä sitten jos itsestäni kirjoitan? Omista kokemuksista esimerkkinä että ei kaikki ole aina samanlailla ja mustavalkosta ja stereotyyppistä niinku osalla on tapana ajatella, ehkä just sitten tollasia vastakommentteja tulee kun ei kestetä että joku toimii ja ajattelee eri tavalla.
Ja kysehän oli siitä myös tossa mun kommentissa että yleisesti näitä turhiakin ahdistelu syytteitä tulee että se maalaisjärki on hyvä olla.
Enkä ole väittänyt että tapani toimia tai mielipiteeni on ainoa oikea.
Että hieman pönttö kyllä oma kommenttisi kans.
Ja vielä sellanen että ei tosiaakaan tunnu kaikki tervejärkiset tietävän mikä on ahdistelua ja mikä ei , enempää en ala selventään.
Potilaskertomuksena läheisriippuvaisuus.
Sellainen käsitys on tullut jo aikaisemmin.