Märätvaluunilkkoihin

Haluan toisinaan pukeutua naiseksi. Vuosi sitten keväällä olin jälleen pukeutunut naisten vaatteisiin. Minulla oli allani Speedon kokouimapuku ja sukkahousut. Päälläni minulla oli musta hame, naisten korolliset saappaat ja pusero. Lopullisen silauksen naiseksi muuttumiseksi varmistin silikonisilla irtorinnoilla, meikillä ja peruukilla. Laiitautuessani join koko ajan runsaasti vettä. Kun olin pukeutunut, lähdin ulos kaupungille (eräässä etelä-suomalaisessa kaupungissa). Oli hyvin varhainen aamu, jolloin ei ollut vielä paljon ihmisiä liikkeellä. Kuljin katuja pitkin hörpäten aina välillä vettä pullosta ja katsellen samalla liikkeiden näyteikkunoiden antia. Samalla pissahätä yltyi yltymistään. En välittänyt siitä vaan jatkoin edelleen kävelyäni. Jossain vaiheessa tajusin, että nyt alkoi olla jo liian myöhäistä palata takaisin, jotta ehtisin ajoissa sisälle... Mitä olisin voinut tehdä siinä tilanteessa? En voinut kun jatkaa kävelyä. Jouduin vähän väliä pysähtymään ja oikein tosissani keskittymään siihen, että pystyisin pitämään pissan sisälläni vielä hetken. Askelleeni muuttuivat yhä lyhyemmiksi, sillä koko ajan pelkäsin, milloin en pystyisi enää pidättämään. Tulin sitten erään näyteikkunan luo. Seisoin jalat ristissä ja yritin käsilläni painaa, jottei virtsa karkaisi, mutta lorahtihan sitä hieman uimapukuuni ja sukkahousuihini. Ilmeisesti pissaa valui vielä niin vähän, että hameeni ainakin näytti säilyneen kuivana. Jatkoin kävelyä. Ajattelin, että jos pääsisin istumaan hetkeksi johonkin, hätäni voisi helpottua. Mutta miksi se olisi helpottunut, joinhan koko ajan lisää vettä pullosta, ja pissahätäni vain yltyi entistä suuremmaksi. Muutaman sadan metrin päässä oli suurehko korotettu alue, jonka sisäpuolelle jäi istutuksi ja jokunen puu. Menin istumaan tuolle reunakivetykselle ja join loput vedet pullostani. Hetkeksi paine tuntui ikään kuin helpottavan, kun istahdin. Ajattelinkin jo, että hetken istuttuani pääsen onnistuneesti kuivin jaloin takaisin. Minulla oli tyhjä pullo, ja päätin heittää sen muutaman metrin päässä olleeseen roskikseen. Aloin nousta varovasti ylös kiveltä, mutta se oli viimeinen pisara. Rakkoni ei kestänyt enää yhtään pidättelyä vaan se alkoi valua hillitsemättömösti. En ehtinyt edes siihen roskikselle vaan seisoin siinä n. metrin päässä kiveltä, jossa olin hetkeä aikaisemmin istunut, ja pissasin hameeseeni. Tällä kerralla suorastaan lorisin. Pissa valui uimapukuni, sukkahousujen ja hameeni läpi saappailleni ja niistä edelleen maahan. Alleni alkoi muodostua pieni lammikko. Ja nyt hameenikin oli selvästi kastunut. Tuntui valtavan hyvältä. Olin nyt alapäästäni märkä, jouduin siis kävelemään takaisin märässä hameessani ja saappaissani, joista kuului joka askeleella ”litsis”. Aamulla ei ollut kovin paljon ihmisiä, vain muutamia ihmisiä tuli vastaan, mutta ilmeisesti he eivät huomanneet mitään.