Jouluaaton kulku

tallissa. Autotallissa. :)

Aamulla teen riisipuuroa, sitten salaatit ja juustotarjottimen.
Puoliltapäivin jo saunaan ja jotain hyvää saunadrinkkiä lauteille mukaan.
Neljän aikaan illalla syödään ja sitä ennen vielä kokkailen jotain herkkuja.
Tapolan ylikypsä valmiskinkku on ollut aina yliveto eikä sellaista pysty kotiuuneissa
paistamaankaan ja kokonainen savulohi ostetaan valmiina.
Laatikoita menee niin vähän että tuunaan ne vaan voilla juhlavammaksi ja sitten ne uuniin.
Ilalla roihut pihaan ja loppu meneekin drinkkejä sekoitellen kunnes uni painaa päälle.
Näin se menee meillä lapsettomilla ilman mitään lahjatohinoita ja ilman stressejä.

On sellaisia harrastuksia mitä voi sitten joulun aikaankin harrastella jos tulee tekemisen puutetta ja vaikka siivota vaatekaappeja mitä ei ole arkena jaksanut.
Elisa viihteestä voi katsella vanhoja dokumentteja ja asiaohjelmia joita ei ole muulloin ehtinyt.

Kun tulee vähän pidempi joululoma niin siivoan kierrätykseen vanhaa tarpeetonta roinaa, vaatteita ja alennusmyynneistä joulun jälkeen shoppailen sitten jotain uutta kivaa seuraavaksi jouluksi mm. ledivaloja ja koristeita.

Ei sitä mitään älyttömiä aleta tuhlailemaan eikä mitään pakko ostamista kun vaan on joulu eikä sen kummempi vuodenaika. Kaikki tarpeellinen ostetaan pitkin vuotta niin mitä järkeä on jossain joululahjoissa. Oikeastaan se on jäänne pula- ajoista kun kaikesta oli pulaa ja mikä tahansa tuli tarpeeseen mutta nykyään ihmisillä on ihan kaikkea ja niin ikään sitten vain tuhlaillaan uutuuksiin jouluna jos on pakkomielle jotain lahjakrääsää harrastella.

Olen kokenut lapsuudessa köyhiä jouluja jolloin ei paljoa loistetta eikä niitä herkkujakaan ollut ja köyhät sinkkuus ajat nuorena pienituloisena pätkätyöläisenä tai opiskelijana jolloin en kelvannut kenenkään joulunviettoihin jotenka ei ole hirveän isoja vaatimuksia jouluille ja saisin yksinkin aikani kulumaan mutta onhan se luxusta kun on rakas elämänkumppani jonka kanssa viettää sitä ja mitään lahjoja ei tarvitse vaan se on suurin lahja kun on hyvä ihminen siinä rinnalla jonka kanssa tulee toimeen.

Vaikka aatonaattona on valvottu myöhään, kinkkua paistaen ja kuusta koristaen ja saunoen.
Heräilemme varhain, koska ilta tulee pian. Ainakin näin aikuisena :) Lapsenahan jouluaattoillan odotus tuntui aina todella pitkältä. Kalenterin viimeinen luukku aukeaa ja sitten...
Riisipuuro porisemaan ja radio heti auki. Eikö sieltä ala aattoaamun puhelintoivekonsertti?
Sitten kahvia ja kinkkuvoileipää. Nuorempi, vielä sinkkuileva lapsemme yleensä poikkeaa kanssamme jouluaamiaisella. Joulurauhan julistus ja pieni lepohetki, ennen kuin lähdemme hautausmaille, sytyttämään kynttilöitä läheistemme haudoille. Unohtamatta entisten lemmikkiemme hautoja. Kotiin palattuamme, sytyttelen kynttilöitä pihamaan lyhtyihin ja muutaman ulkotulen loimottamaan hämärtyvään iltapäivään.
Sisälläkin sytytän jo muutaman kynttilän palamaan. Radiosta soi touhuilessa koko ajan joululaulut ja telkkariakin vilkaistaan välillä, etenkin uutiset.
Sitten katetaan joulupöytää. Joka on jouluruokien osalta periteinen ja erittäin jouluinen, kolmihaaraisine kynttelikköineen, jouluisine servetteineen.
Aattoillan viettoon on tulossa 2 lastamme, joista toisella jo 7 vuotias ja 2 vuotias tytär.
Ilta hämärtyy. Istahdamme kaikki jouluaterialle. Jonka jälkeen, nautimme jälkiruoka herkkuja. Saunakin on ollut iltapäivästä alkain lämpimänä, siellä saa käydä ennen ruokailua, tai sen jälkeen kuka mitenkin haluaa. Aattoillan tummuessa ja kynttilöiden tuikkiessa lyhdyissään.
Kokoonumme jouluiseksi sisustamaani olohuoneeseen , jota koristaa aito tuuhea kuusi.
Kulhoissa on makeisia, hedelmiä ja pähkinöitä ja rusinoita. Istuskelemme mahat ähkytäysinä, suurella kulmasohvalla ja odotamme joulupukkia. Pukin saavuttua, meitä vähän jännittää 2 vuotiaan tytön reaktio. Tänä jouluna hän jo tajuaa jotain joulupukista. Pelkääköhän?
Kauniisti paketoituja lahjoja jaetaan pukin kanssa ja varmasti kaikilla on taas hauskaa.
Meistä aikuisista on hauskinta on katsella pienten tyttöjen riemua, kun paketeista paljastuu mieluisia lahjoja. Aattonakin me aikuiset valvomme aika myöhään ja maistelemme vielä jotain kevyempiä suolaisia herkkuja iltapalaksi.

Jouluaattoni on hiljainen ja rauhallinen. Herätessä varmaan kurkkaan ikkunasta, onko lumisadetta. Teen hyvän aamiaisen ja ehkä syön sen takkatulen loimussa. Luultavasti mietin millaisen päivän tästä rakennan ja miten täytän sen pienen tyhjyyden tunteen joka yksinäistä tahtoo jouluna muistuttaa toisenlaisista jouluista, niistä jotka täyttyivät ihmisistä ja kiireistä. Varmaan harmittelen, miksi en tänäkään jouluna lähtenyt minnekään vaan jäin omiin oloihin. Mietin onkohan tuuli sammuttanut haudoille viemäni kynttilät, joiden luvattiin palavan 4 vuorokautta. En kumminkaan lähde katsomaan, vaan sytytän lasijalustoihin yksi kerrallaan tuikkukynttilät ja lausun ääneen heidän nimensä joille ne muistoksi sytytän. Heitä on monta ja muistan heitä rakkaudella ja kiitollisuudella. Laitan saunan lämpiämään. Katan ehkä pöydän valmiiksi ja kokoan jouluateriani lämmityskuntoon, laitan uunin päälle. Sitten saunon rauhallisesti ja pitkään. Juon rauhassa saunakahvin. Laitan ruoat uuniin ja odottelen. Kuuntelen musiikkia tai radion jouluohjelmaa. Ajattelen että kovin moni on joulussaan kuin minä, yksin tai työssä. Minäkin mielelläni olin työssä joulut. Syön valikoidun ja aika vaatimattoman ateriani rauhassa, riisipuuron ja sekahedelmäsopan vasta vähän myöhemmin. Sitten avaan ne muutamat pikku paketit jotka posti on minulle tuonut kaukaa. Rintaa puristaa, tiedän. Myöhään iltayöstä soi puhelin ja me kiittelemme lahjoista ja juttelemme ja kuulen naurun ja iloisen hälinän. Lapsuuden joulut hiipii ajatuksiin sen myötä ja heidön lapsuutensa joulut. Kun puhelu päättyy, olen sekä iloisempi että surullisempi, mutta hymyilen ja laitan aatto kahvin tippumaan, leikkaan aimo kimpaleen kakkua ja kaadan pienen lasin likööriäkin itselleni. Ja juuri kun asetun nauttimaan yksinäisen ihmisen kuppostani, soi ovikello ja ystävä, toinen yksinäinen, tupsahtaa tupaan. Tänäkin jouluna. Jaamme sen mitä jouluaatosta on jäljellä eikä hänellä ole kiirettä pois.

Minäkin vietän joulun yksin. Tosin poiketen edellisestä kirjoittajasta, minulle ei soita kukaan, eikä tupsahda kylään.
Heräilen rauhassa ja juon aamukahvit. Aamupäivällä käyn kävely- tai hölkkälenkin, ja sen jälkeen käyn taloyhtiön järjestämässä joulusaunassa. Viime vuonna sain olla yksin naisten vuorolla, aikaisempinakaan vuosina ei ole ollut kuin joku satunnainen saunoja. Tässä kerrostalossa asuu ihmisiä, jotka lähtevät pyhiksi jonnekin muualle. Saunan jälkeen syön lounaaksi jotain kevyttä, harvoin mitään erityisen jouluista. Yleensä olen vain oleillut aattona kotona, katsonut televisiota, kuunnellut radiota ja lueskellut. Nyt luin, että tänä vuonna lähikirjastoni on aattona auki, joten tänä jouluna ajattelin käydä vilkaisemssa kirjaston joulutunnelmaa.
Illalla syön ns. jouluateriani, tosin en viitsi vain itselleni laittaa kaikkia jouluruokia. Viime vuonna söin lohta ja imellettyä perunalaatikkoa salaatin kanssa, tämän vuoden menu on vielä auki. Juustoja ja punaviiniä nautiskelen jossain vaiheessa iltaa. Usein ostan itselleni joululahjaksi jonkun kirjan jota sitten illalla lueskelen ennen nukkumaan menoa. Voi olla, että tänä vuonna lainaan sen kirjan kirjastosta, kun kerran kirjastoon on aikomus mennä. :)

Tää mummeli ei vielä tiedä millainen joulu tulee olemaan kun yksin sen vietän pohjoisen hotellissa, pääsenpähän kuitenkin toisenlaisiin maisemiin eikä tarvitse kotona kököttää...….noooo kai sieltä joku juttuseuraksikin löytyy....